Armain aika

Pertti Lassilan (s. 1949) romaanissa Armain aika (Teos 2015) pieni poika, hänen äitinsä ja isoisänsä viettävät kesää merenrantahuvilalla. Kimmo-poika elää huolettomasti hetkessä ja tutkii kiehtovaa miljöötä. Aikuiset keskustelevat ja pohtivat menneitä ja vajoavat ajoittain muistoihin. Finlandia-ehdokkaanakin ollut teos käsittelee kauniilla tavalla sukupolvien välisiä suhteita, ajan kulumista ja upeisiin kesäpäiviin kiteytyvää nykyhetkeä. Kirjanurkkaus-blogi kirjoittaa kirjasta näin: ”Lauseet ovat kirkkaita ja ehjiä, kieli lähes musikaalista ja lukiessa päätyy jonkinlaiseen meditatiiviseen tilaan. Kesäkirjahan tämä on; se pitäisi lukea heinäkuun helteiden aikaan mökillä, mutta kyllä se piristää myös synkkää marraskuuta.”

”Missä poika mahtaa olla. Kimmo on omilla teillään ja omissa puuhissaan, hän keksii tekemistä. Hänen aikansa ei käy pitkäksi, vaikka kesäpäivät toistuvat samanlaisina. Minä en tahtoisi ajatella asioita, jotka ovat menneet, se ei hyödytä mitään, en tahtoisi ajatella tulevaisuuttakaan. Kesässä olisi tarpeeksi, muun voisi unohtaa. Jos päässä olisi katkaisija niin kuin huoneen lampussa, että voisi kesäiltana sammuttaa valon ja näkisi ikkunasta, miten meren pinta leppien takana liikkuu, eikä vain omaa kuvaansa, jota ei jaksa tuijottaa.”