Harmaja luode seitsemän

Eetu on lukiolainen, joka harrastaa purjehdusta ja yrittää vapaa-ajallaan huolehtia pikkusiskostaan Islasta. Äiti on kadonnut puolisen vuotta sitten uintireissullaan ja kaikki uskovat, että hän on hukkunut – paitsi Eetu, joka sinnikkäästi elättelee toivoa siitä, että äiti on vielä jossain. Isä puolestaan on äidin katoamisen jälkeen sulkeutunut ja muuttunut etäiseksi, joten arjen pyörittäminen ja Islan tukeminen ovat jääneet pitkälti Eetun harteille.

 

Isän jäätyä perheen ainoaksi elättäjäksi, ei tällä ole enää varaa kustantaa Eetun kallista kilpapurjehdusharrastusta. Lukio-opinnotkin tuntuvat ajoittain raskailta, etenkin, kun samassa koulussa on myös raivostuttava Rasmus: rikkaan Weckmanin suvun poika, joka Eetun lailla harrastaa kilpapurjehdusta, ja on lisäksi äärimmäisen ylimielinen ja ilkeä Eetua kohtaan. 

 

Kun Eetu ystävineen alkaa tehdä koulun vaatimaa ryhmätyötä Itämereen liittyen, tuntuu aihe kiertyvän Eetun äitiin. Äiti rakasti merta: häneltä jäi lukuisia muistiinpanoja ja artikkeleita siihen liittyen. Oliko äidin katoaminen lopulta sittenkään onnettomuus, vai tiesikö äiti jonkun mielestä liikaa?  Myös Weckmanin perheeseen tuntuu liittyvän jotain omituista. Rasmuksen isä on Eetua kohtaan melkein liiankin mukava… Mistä oikein on kyse, ja miten tämä kaikki liittyy mereen?

 

Leena Paasion romaani Harmaja luode seitsemän on erittäin sujuvasti etenevä, trillerimäinen kirja, joka vetäisee lukijan mukaansa jo alkusivuilta. Teos on uskottavasti kirjoitettu, ja tarjoilee lukijalleen jännittävän pääjuonen ohella kiinnostavaa tietoa purjehduksesta sekä Itämeren tilasta ja suojelusta. Kirjan nuoret henkilöt ovat inhimillisiä ja kiinnostavia, ja tarinan jännite kasvaa sivu sivulta, jättäen lukijan kaipaamaan kiivaasti huhtikuussa 2023 ilmestyvää sarjan toista osaa. 

 

Harmaja luode seitsemän sopii luettavaksi yläkouluikäisille ja sitä vanhemmille.