Melominen

Antti Leikaksen (s. 1967) esikoisromaani Melominen (Siltala 2011) kertoo yhteyspäällikkö Arto Jaakkolan luovimisesta työ- ja perhe-elämän ristipaineessa. Romaanissa liikutaan palavereiden ja kokousten maailmassa, mutta rinnalla kulkee koko ajan myös Arton pohdinnat elämästä ja filosofiasta. Teos venyy yhdenpäivänromaaniksi, kun raskaan työpäivän jälkeen Arton edessä on perheen pyörittäminen ja lapset, jotka eivät nuku. Antti Majander kirjoittaa Helsingin Sanomissa: ”Pelkästään kevyttäkin sanailua hänen esikoiseensa mahtuu, mutta parhaimmillaan Melominen on niin hauska että hirvittää. Hirvittää siksi, että kyse ei ole vain yksityisistä asioista. Nauru on yhteinen juttu ja Melominen siten silkkaa yhteiskuntapolitiikkaa.”

”Yhteyspäällikkö Jaakkola seisoo peilin edessä kannatellen oikealla lonkallaan perheen nuorinta, vuoden ikäistä Lotta Eveliinaa. Hänen lantionsa on työnnettynä kaarelle, jotta lapsen paino on mahdollisimman hyvin sen varassa. Hänen yllään on vihreä, lyhythihainen trikoopaita, joka on rinnasta ja olkapäiltä pahasti ryvettynyt. Silmämääräisesti arvioiden sotku on puuroa, mahdollisesti kaurasta tehtyä. Puuron seassa näyttäisi olevan mustikoita tai muita tummia marjoja. Jaakkolan silmälasit näyttävät sotkuisilta, samoin hiukset Jaakkolan päässä. Päälaen takaosassa tukka on harva. Jaakkolan vartalon pehmeää keskikohtaa puristaa Lotta Eveliinan oikea jalka, vasen kiertyy selän puolelle. Lotta Eveliinan vasemmassa nyrkissä on tiukan näköinen tukko Jaakkolan hiuksia. Jaakkolan vääntyneestä ilmeestä päätellen hiukset ovat toistaiseksi kiinni päänahassa korvan takana.”