Alkulukujen yksinäisyys

Italialaisen Paolo Giordanon (s. 1982) romaani Alkulukujen yksinäisyys (WSOY 2010, suom. Helinä Kangas) kertoo kahdesta kovia kokeneesta nuoresta Alicesta ja Mattiasta. Alicen lapsuudessaan kokema lasketteluonnettomuus varjostaa koko hänen elämäänsä ja Mattian traumana on hänen kaksoissisarensa katoaminen. Tarina etenee heidän lapsuudestaan aina aikuisuuden kynnykselle asti. Tiina Raevaara kirjoittaa Kiiltomadon arviossaan: ”Alkulukujen yksinäisyys ei ole Alicen ja Mattian kasvutarina, vaikka siinä seurataankin heidän varttumistaan ja elämänkaarensa merkkitapahtumia. Alice ja Mattia eivät nimittäin kumpikaan muutu, he eivät edisty ihmisinä parempaan tai huonompaan suuntaan.”

”Lukiovuodet olivat olleet avoin haava, joka oli kummastakin tuntunut liian syvältä umpeutuakseen. He olivat rämpineet noiden vuosien läpi hengitystään pidättäen; Mattia torjui maailman ja Alice koki että maailma torjui hänet, ja kuten he olivat todenneet, siinä ei loppujen lopuksi ollut suurtakaan eroa. Heidän välilleen oli syntynyt epätäydellinen ja epätasapainoinen ystävyys, joka koostui pitkistä poissaoloista ja runsaasta hiljaisuudesta, tyhjästä puhtaasta tilasta, johon kummatkin saattoivat palata hengittämään aina kun koulun seinät kävivät liian ahtaiksi ja ahdistaviksi.”