Laulaisin sinulle lempeitä lauluja

Uudessa-Seelannissa asuvan ruotsalaisen Linda Olssonin (s. 1948) esikoisromaani Laulaisin sinulle lempeitä lauluja (Gummerus 2009, suom. Anuirmeli Sallamo-Lavi) oli maailmanlaajuinen bestseller. Kolmekymppinen kirjailija Veronika asettuu ruotsalaiseen pikkukylään kirjoittamaan ja tutustuu naapurissa elävään erakoituneeseen Astridiin. Molemmat naiset ovat kokeneet rankkoja ja kipeitä asioita menneisyydessään. He löytävät ikäerostaan huolimatta toisistaan keskustelukumppanin, jolle avautua. Keskustelut ja muistot ovat romaanin kerronnan keskiössä, ei niinkään nykyhetken tapahtumat. Irma Stenbäck kirjoittaa Helsingin Sanomien arviossaan: ”Laulaisin sinulle lempeitä lauluja on kirja yksinäisyydestä ja ystävyyden voimasta. Mutta se on myös riipaiseva kuvaus suremattomasta surusta, joka lukitsee ihmisen loppuiäkseen.”

”He lähtivät laskeutumaan mäeltä. Astrid käveli hieman kumarassa ja kädet selän taakse ristittyinä. Hänen saappaansa päästivät joka askeleella sihisevän äänen. Yhtäkkiä Veronika ajatteli lapsuutensa kevätpäiviä, kun oli kävellyt kesäkengissä ensimmäisen kerran talven jälkeen. Olo oli niin kevyt, että hän olisi voinut vaikka lentää. Nyt vanha nainen hänen vierellään harppoi kömpelösti liian suurissa saappaissa, jotka nostattivat pölyä ilmaan joka askeleella. Valkovuokot täplittivät tien etelänpuoleista piennarta, ja kirkkaansiniset terälehdet hämmästyttivät uuden elämän merkeillään tummuneiden lehtien ja pellavanväristen ruohonkorsien lomassa.”