Ujous ja arvokkuus

Norjalaisen Dag Solstadin (s. 1941) romaani Ujous ja arvokkuus (Teos 2014, suom. Tarja Teva) kertoo viisikymppisen äidinkielenopettajan Elias Ruklan kriisistä. Elias yrittää avata oppilailleen Ibsenin Villisorsan erilaisia tulkintatapoja, mutta kohtaa vain tympeätä kyllästyneisyyttä. Pihalla hän saa raivokohtauksen, jonka hän kohdistaa heikosti toimivaan sateenvarjoonsa. Tunteenpurkauksen kautta hän sukeltaa menneisyyden tapahtumiin ja ruotii niiden valossa jämähtänyttä elämäntilannettaan. Solstadin pienimuotoinen romaani ilmestyi alun perin norjaksi vuonna 1994 ja sitä pidetään yhtenä vuosikymmenen parhaimmista romaaneista. Romaanin yhtenä teemana oleva sivistysihanteen mureneminen ja siihen liittyvä sukupolvien välinen kuilu on edelleen ajankohtainen. Reeta Törrönen kirjoittaa Les! Lue! -blogissaan: ”Kirjan teemat ovat ajattomia ja yllättävän monessa kohtaa pystyin myös samaistumaan tähän kärttyiseen ja katkeroituneeseen keski-ikäiseen mieheen. Rukla on hukassa omassa elämässään ja yhteiskunnassa, jota ei enää tunnista omakseen.”

”Kymmenen vuotta sitten, hän ajatteli noustessaan tuolilta, he olisivat sentään antaneet hänen päättää lauseensa. Mutta nyt, samassa kun kello soi, he sulkivat kirjansa ja lähtivät luokkahuoneesta, kaikessa rauhassa ja vastaansanomattomasti, koska enää ei ollut epäilystäkään siitä, etteikö kellonsoitto merkinnyt oppitunnin päättymistä. Kello määritteli tunnin keston, niin sanottiin opetusta koskevissa säännöissä ja sääntöjä tuli noudattaa, niin he olisivat vastanneet, ykskantaan ja itsevarmasti, jos hän olisi sanonut, että hän se täällä ratkaisi, koska tunti päättyi. He olisivat katsoneet häntä ja kysyneet: miksi kello sitten ylipäätään soi, jos kerran sinä kellon sijaan päätät, koska tunti loppuu, hän ajatteli heidän siinä tapauksessa kysyvän.”