Saatanatango

Unkarilaisen László Krasznahorkain (s. 1954) esikoisromaani Saatanatango (Teos 2019, suom. Minnamari Pitkänen) sijoittuu sotien jälkeiseen Unkariin. Syrjäisellä maatilalla toimettomaksi jääneet asukkaat kinastelevat keskenään ja viettävät aikaansa kapakassa. Loputtoman sateen ja kuran keskellä he kaipaavat johtohahmoaan Irimiásta, jonka saapumisen odottamisesta tulee heille elämän johtolanka. Kerronta etenee ilman kappalejakoja ja virkkeet ovat pitkiä. Vesa Rantama kirjoittaa Helsingin Sanomien arviossaan: ”Sinfoniset teemat, ihmisen ja maailmankaikkeuden suhdetta kysyvät arvoitukset sekoittuvat arkiseen hajaannukseen. Vain en¬tropia on varma voittaja: lause lauseelta epäjärjestys lisääntyy.”

”Kello heidän päidensä yläpuolella näyttää varttia vaille kymmentä, mutta tämä oli kai odotettavissa: he ymmärtävät varsin hyvin, mitä tarkoitusta täällä palvelevat päätävihlovasti särisevä loisteputki hiusmurtumien verkottamassa katossa, järjestelmällisten ovenpaukauksien loputon kaiku poikkeuksellisen korkeilla käytävillä ja painavien saappaiden puolikuunmuotoisen kantaraudan kipinöinti vasten lattian keraamista panssaria, samaten he saattavat aavistaa, miksei taimmaisia valoja ole sytytetty, tai miksi kaikkialla vallitsee sama väsyttävä hämärä, ja he olisivatkin valmiita painamaan päänsä silkasta kunnioituksesta tätä upeasti loppuun hiottua järjestelmää kohtaan kuin vain tyytyväiset rikoskumppanit…”