Markku Envall - Tutkia kaikki, ottaa se mikä hyvää on

Kirjailijaesittely
9.1.2013

Toimitukselta: Kirjailija | Teema | Teos | Täky

Kirjallisuudentutkija Markku Envallin väitöskirja käsitteli suomalaista aforismia, jonka modernia, Paavo Haavikon ja Mirkka Rekolan alullepanemaa perinnettä kirjailija Envall puolestaan edustaa.  Envallin  aforistiikassa yksittäinen lause korvautuu aforistisella sarjalla, suljettu avoimella; ajattelu on dynaamisessa liikkeessä, jossa lauseitten keskinäinen suhde on vivahderikas ja yllätyksellinen. Envall kysyy ja vastaa, vahvistaa ja kumoaa, väittää ja vastaväittää, rakentaa paradoksien sarjoja. Ajatus luovii eteenpäin kuin pyöräilyä harrastava  Envall suurkaupungin liikennevirrassa.

Tutkimuksessa Nasaretin miehen pitkä marssi Envall käsittelee Jeesus-aihetta kaunokirjallisuudessa. Uskonnolliset ja raamatulliset kysymykset ovat keskeisellä sijalla myös Envallin omassa kaunokirjallisessa tuotannossa: Jeesuksen opetuksia hän pohtii muun muassa esseissä "Paha" (Käsioraakkeli) ja "Neulansilmästä" (Asumaton huone). Envall peräänkuuluttaa älyllistä rehellisyyttä, tutkii opetuksia suhteessa omaan moraaliinsa, eikä tyydy kirkollisiin selityksiin. Kirkollisesta linjauksesta poiketen hänen Jeesus-kuvassaan on tilaa myös erehtyväisyydelle. Syyn siihen, miksi seksuaalisuus ei ole mahtunut käsitykseen Kristuksesta, hän taas tulkitsee aforistisessa teoksessa Samurai nukkuu: "Täydellinen ihminen oli puutteellinen eläin, sukupuoleton, että ymmärrämme mikä meissä eläintä on". Uskonnollisena etsijänä Envall on taipuvainen seuraamaan Raamatun ohjetta tutkia kaikki ja ottaa se mikä hyvää on: esseessä "Kuutiotuuma tilaa" (Asumaton huone) kirjailija haluaa vapauttaa uskonnon kentässä luonnostaan kukoistavan mutta kirkollisten instituutioiden rajoittaman mielikuvituksen mahdin, "teologian ja uskontojen historiasta olisi tultava tavaratalo, josta etsiä ja valita".

Tutkija Envall näyttää ohittaneen 1960-luvun vasemmistoradikaalin kuohunnan akateemisen maailman suojissa, suhteessa uskontoon hän pyrkii karttamaan niin tunnustajan kuin kieltäjänkin roolia. Esseissään hän poimii tarkasteluun jyrkkärajaisia ja keskentekoisiksi katsomiaan näkemyksiä mm. uskonnollisen, feministisen ja vihreän ajattelun piiristä, viimeistelee, ja viitoittaa niille tien kohti loogista umpikujaa. Envall ei jätä suomimatta myöskään tiedemaailmaa sen pelkuruudesta kajota kirkollisiin ilmiöihin.

Envallin esseiden ainesta ovat lisäksi mm. kieli ja kirjallisuus, matkat, muistumat menneestä  ja etenkin tuoreemmissa esseekokoelmissa yleistynyt kirjailijan yksityisen perhe-elämän kuvaus. Kirjanoppineen teksti heijastaa akateemisuutta tavalla, joka lukijasta riippuen voi synnyttää samuuden tunnetta mutta, selkeälukuisuudestaan ja yleistajuisuudestaan johtuen, ei raja-aitoja.

Marita Koskinen - Viimeksi päivitetty 20.12.2007

Teksti julkaistu Sanojen ajassa aikaisemmin.
Siirretty Kirjasampoon: Kimmo Leijala / 9.1.2013