Merja Jalo

Kirjailijaesittely
20.2.2013

Toimitukselta: Kirjailija | Teema | Teos | Täky

”Suomalainen kirjailija, joka ei valita rahapulaa, on harvinaisuus. Jos kyseessä on vielä nainen, joka on kokopäiväkirjailija ja kirjoittaa nuortenkirjoja, on kyseessä todellinen harvinaisuus. Nuortenkirjailija Merja Jalo on tällainen erikoisuus.

Merja Jalo on koulutukseltaan sairaanhoitaja, mutta niitä töitä hän ei ole tehnyt päivääkään. Hänellä on talli Salon seuduilla ja nelihenkinen perhe, jotka kaikki hän on pitänyt limpuissa ja kauroissa vuodesta 1977 kirjoittamalla tytöille suunnattua viihdettä. Alkusysäyksen kirjailijan uralle Merja Jalo sai kuultuaan sisarensa Marvi Jalon saaneen esikoisteoksensa Unihevonen julkaistua. "Jos sisko, niin miksen minäkin!" Esikoisteos Vaarallinen ratsastus tuli takaisin niin monilla muutoksilla varustettuna, että kirjailijauran meinasi loppua siihen. Tätä nykyä Merja Jalo on yksi tuotteliaimpia kirjailijoita Suomessa. Parhaimpina vuosina häneltä on ilmestynyt viisi kirjaa! Kirjoittamistapaansa Merja Jalo kuvaa kuin hanan avaamiseksi. Juttua tulee ainakin vähän joka päivä. Yhtaikaa hänellä on kirjoitettavana kolmekin kirjaa. Parhaina päivinä valmista tekstiä on syntynyt 80 sivua. Isosisko Marvi kirjoittaa puhtaaksi kaikki hänen kirjansa. He ovat myös julkaisseet yhdessä kirjasarjaa "Pappilan ponitytöt".

Merja Jalo on sarjakirjailija, jonka Nummelan ponitalli-sarjasta ilmestyi syksyllä 2001 43. osa. Lisäksi vanhoista alkupään osista on otettu uusia painoksia. Nummelan ponitalli-kirjat koostuvat hevosista, rikoksista, seikkailuista, yliluonnollisista ilmiöistä, jotka selviävät luonnollisiksi, lisäksi niissä on pusutason seurustelua, ja kuin Viisikossa ikään kartanoita, majakoita, tuntureita. Merja Jalolla on jatkuva kiinteä suhde lukijakuntaansa. Hän saa valtavasti lukijapalautetta, ja hän vastaa jokaiselle kerran jos vastauspostimerkki on mukana.

Hän on ilmoittanut kirjoittavansa niin kauan kuin tytöt haluavat. Kriitikot eivät häntä heilauta suuntaan eikä toiseen. Oiva esimerkki Merja Jalon kansansuosiosta on Tampereella jaettava Plättä-palkinto, jonka myöntämisestä päättävät lapset. Hän on saanut tämän lasten mielestä vuoden parhaalle lastenkirjalle myönnettävän palkinnon kolme kertaa. Lukijapalautetta hän käyttää hyväkseen kirjoja tehdessään. Jos yleisö haluaa kermakakkuhuumoria tai pusuja, se saa sitä. Puolustuksekseen hän on sanonut, ettei hänen kirjoissaan kiroilla, ryypätä eikä niissä ole seksiä. Ainoa henkilö, joka esiintyy kännissä on Haavikko-sarjan Kalle Uusitalo, joka on kuvattu niin idiootiksi, ettei häneen kukaan samaistu.

Haavikon-ravitalli-sarjassa tutustutaan perusteellisesti ravitallien elämään ja sen henkilöitten ihmissuhteisiin. 90-luvun alussa ravitallillakin alettiin ottaa varkaita kiinni kuten Nummelan ponitallissa. Markus-sarja, joka kertoi kouluratsastusta harrastavasta pojasta, loppui lyhyeen, vain neljä osaa. Poika päähenkilönä oli uusi aluevaltaus hevoskirjallisuudessa. Elinvoimaisimmaksi kirjasarjaksi on osoittautunut vuonna 1989 aloitettu Nea-sarja, 19. osa ilmestyi vuonna 2001. Nea-sarja ei ole pelkkää syöksymistä seikkailusta toiseen, vaan kirjasarja kertoo ylipainoisesta ja pilkatuksi joutuvasta tytöstä, joka raivaa oman paikkansa tallimaailmassa. Nea-kirjat ovat hyvin opettavaisia, esimerkiksi kirjassa Nea, hevoshoitaja kuvataan suorastaan sormea heristävän yksityiskohtaisesti sitä mitä hevoshoitokurssilla opetetaan. Nea on hevoskirjojen Pekka Töpöhäntä, liikalihavuus ja hyväuskoisuus ovat hänen suurimmat syntinsä, mutta Nean kunnollisuus, sattuma ja hevostallin omistaja Jonin myötämieli antavat pilkkaaville tallitytöille pitkän nenän.

Merja Jalon nuortenkirjat ovat todellisia menestysteoksia suomalaisessa nuortenkirjallisuudessa. Ne ovat pienikokoisia, isolla kirjasimella kirjoitettuja, väljästä ladottuja ja helppolukuisia. Merja Jalosta menestyskirjan resepti on selvä: "Kirjoitan vain asioista jotka hyvin tunnen ja annan yleisölle sitä mitä yleisö haluaa".

Viimeksi päivitetty 13.12.2007

Siirretty Kirjasampoon: Kimmo Leijala / 20.2.2013