Pauliina Haasjoki - Houkuttelevat runot

Runojen lukeminen on hyvin henkilökohtainen kokemus. Runojen herättämiä tunteita on vaikea välittää muille, koska jokainen lukija kokee runot eri tavoin, omien kokemustensa ja ajatustensa pohjalta. Miten voi puhua runoista ymmärrettävästi, miten välittää runojen herättämän tunteen? Miten saada lukijat runojen luo? Pitäisikö selittää vuolaasti, perustella kirjallisuuskritiikin termein - vai antaa runoilijan itse vakuuttaa omilla säkeillään? Päädyn runoilijaan, annan hänen itsensä houkutella runoillaan.

Pauliina Haasjoen esikoiskokoelman Ikkunassa on huone (1999) runoissa toistuvat koira, luonto ja sade - luonto onkin keskeinen elementti Haasjoen kaikissa kokoelmissa:   

Tähän on jäänyt viinilasi, se etikoituu siinä hiljalleen.
Toivon hetkikahvin ottavan pois väsymyksen.
Sateinen ilma käy korvista sisään ja puhdistaa pään sisäpuolelta.
Katsomani elokuva ja kuuntelemani laulu tekevät oikeutta minulle
ja päivälle ja kiintymykselle jota tunnen
jokapäiväistä henkilöäni kohtaan.
Vietimme hyviä hetkiä tänään etupihalla koiran kanssa
kun sain halauksessa kitusiini tupakansavua.
On todella jännittävä ilma, sade jännittää
maan ja pilvenraot äärimmilleen.

Ukkosen odottajat (2002) kertoo rakkaudesta ja yhdessäolosta, musiikin tekemisestä, soitosta ja laulusta. Runojen puhuttelun kohde on usein "sinä":

Näille sinun ruumiinosillesi eivät
kelpaa mitkä tahansa nimet.
Ne pitäisi nimetä auringonhajun mukaan
jonka ihosi saa vietettyinä päivinä.
Ja kai tiedät, että kun katson sinua
tällä tavalla silmänurkistani, katson sinua
vanhalla, tyypillisellä tavalla.
Kai tiedät, että samoin kuin kevät
muistuttaa syksyä, me saatamme olla menossa
kaikenlaisiin suuntiin.

Uusin kokoelma Epäilyttävät puut (2005) kuvaa kasvua lapsesta aikuiseksi muistojen kautta. Lapsen, nuoren ja aikuisen kokemukset maailmasta vaihtelevat ja lomittuvat toisiinsa. Kuoriaiset, puut, metsä, saari ja vesi ovat kokoelmassa keskeisiä. Runojen tarkkailevan katseen säde on laaja, kovakuoriaisen siivistä avaruuteen:

He ottivat ratsastustunteja, pianotunteja, illanviettoja.
Hevonen oli ehkä tähtikuvio mutta ratsastus kuin unta.
Voi, miksemme syleilisi? Miksi emme vaikka syleilisi

Minulla on täällä jossakin vanhoja kuvakortteja,
he istuvat valkoisissaan puun alla ja jonkun nimi on ehkä Olga.
Olga poimii jotain maasta eikä siksi katso kameraan.
Mitenköhän kauan tuo poimimisen liike on kestänyt,
miten kauan kamera valottanut?
Miten se, käpy tai ruoho tai jopa kukka, on Olgan sormien välissä
ihmetellyt, mitä poimimista tällainen on

Avaruus on valtava ja kaavoittamaton
narujen varassa kieppuu värikästä pahvia, kupliva limonadi tuoksuu
se on täynnä viivoja, liikun ja piirrän viivan

Yhdessä runoilija Reetta Niemelän kanssa Pauliina Haasjoki on julkaissut runoteoksen Kolmosten talo (2005), joka on luettavissa myös verkossa poEsia-sarjassa.

Esittely on julkaistu ensimmäisen kerran vuonna 2005.
- Tuija Lassila -
 

Viimeksi päivitetty 4.7.2007
Teksti julkaistu Sanojen ajassa aikaisemmin.
Siirretty Kirjasampoon: Kimmo Leijala / 13.10.2011