A. W. Yrjänä - Muusikosta runoilijaksi

Kirjaimet eivät anna unta/Yö hakee luontoaan minusta/
Sen jäisten käärmeitten laulu/Kurkussani kankea
-Uskontunnustusta

Sanojen ajassa on ollut esittelyssä rocklyriikkaa. Tällä viikolla vuorossa on rocklyyrikko, joka ryhtyi runoilijaksi.

A. W. Yrjänä on yksi suomalaisen rockmusiikin keulahahmoista. Hän on lauluntekijä, sanoittaja ja basisti legendaarisessa CMX-yhtyeessä. Torniosta kotoisin oleva Yrjänä on kirjoittanut lyriikoita pohjoisen soitto-orkesterille 80-luvun puolivälistä lähtien.

Viime maaliskuun ajan ravintola Ilves tarjoili Yrjänän suunnittelemaa rock-menua. Yrjänän lisäksi rockhenkistä kulinarismia on valittu vääntämään tulevina kuukausina mm. Herra Ylppö ja Kalle Ahola. Metro Live-sivustolla Yrjänä kertoo, kuinka pitää ruoanlaiton fyysisyydestä verrattuna musiikintekoon ja kirjoittamiseen.

Yrjänä on myös osuuskunta Lilithin perustajajäsen.

CMX:n lyriikoista voisi pitää aivan oman esitelmänsä. Mutta kuten Yrjänä kertoo Voiman haastattelussa (10/2006), lauluntekemisellä ja kirjoittamisella on eroa. "Laulunteko on paljon orgaanisempaa. Siihen liittyy jo soittimen läsnäolo." Rocklyriikka on sidottu musiikkiin. Tällä kertaa keskitymme A. W. Yrjänän runokokoelmiin, joita tähän mennessä on julkaistu neljä. Mies on itse paljastanut, että jatkoa seuraa ja kirjojen nimien ensimmäisistä alkukirjaimista muodostuu lopulta sana.

Ensimmäinen kokoelma Arcana (1997) herätti huomiota ilmestyessään. Ensimmäinen painos myytiin loppuun vuorokaudessa ja arvostelijat tuntuivat kertaavan epäuskoaan siitä, että rockmuusikkokin osaa kirjoittaa. Yrjänän teksti pursuaa viitteitä uskontoihin ja mytologiaan. Runossa Pasuuna soi tuomiopäivän vaski:

Tähdet ovat rikki/Shamash/Taivas hajalla/Tammuz

Runon mytologiset viittaukset eivät vie siltä kielen alkuvoimaa pois. Välähdykset arkipäivästä ankkuroivat tekstiä, jonka viitekehystä tekisi välillä mieli tulkata sanakirjan kanssa. Toisaalta Yrjänä kiusoittelee lukijaa runossa Omniscientia:

Teksti on lukijan ongelma/ sen avain on tietoinen työ/ tarkoituksellinen kärsiminen/ vai luuleeko joku/ alkuräjähdystä ilmaiseksi lounaaksi.

Kokoelmassa Rota (2000) jatketaan todellisuuden pohdintaa ja etsintää, joka Yrjänän teksteistä paistaa läpi. Runossa Pääkaupunki tiivistyy se kontrasti, jota Yrjänän tekstit tarjoavat. Myytit ja korkealentoiset ajatukset kulminoituvat yksilöön, matkalla olevaan etsijään.

Matka alkaa salaa ja sitten on äkkisyvää/ Triviaalin kontemplaation objektit viruu mielessä/ Tukkii valon virrat/ Ajatukset sekkoo puhheet mennee  pärreiksi/ Ei tule mitänä ei

Arcana ja Rota ovat ilmestyneet myös yhdistettynä äänikirjana.

Somnian (2003) maailmassa on talvista viimaa. Kuvastossa vilahtaa sauna, hanki ja pohjoinen. Maanläheisistä teemoista irrotaan taas matkalle, mutta tällä kertaa uupuneempana. Neuvoa hakiessaan ei saa/ mitä luuli halunneensa. Mutta Pohjoisesta ammennetaan voimaa. Runon minä lyö rumpua ja manaa vaikka toisaalla vielä viisisataa väsymätöntä auringinkiertoa/ on kirjoittaja istunut taulunsa ääreen.

Vuonna 2006 ilmestynyt Mechanema avautuu ilmaisussaan eniten. Sen maailmassa etsijä kohtaa kyynisen maailman. Pääasia ettei luule etsivänsä mitään. Lopunajan ratsumiehet laukkaavat. En minä barrikadeille, vaan uuden auton. Runokielen tiukka profeetallisuus rakoilee ja kielellinen ilmaisu rupeaa polveilemaan.

A.W. Yrjänän runokieli on jylhää, etsivää ja tarkastelevaa. Mytologia ja luonto pysyvät aina lähellä. Neljän runokokoelman jälkeen ei tarvitse enää arvuutella osaako rokkari runoilla.

- Milli Mäntynen -

Viimeksi päivitetty 7.4.2008
Teksti julkaistu Sanojen ajassa aikaisemmin.
Siirretty Kirjasampoon: Kimmo Leijala / 18.10.2011