Kirsti Manninen (Enni Mustonen)

Kirsti Manninen (s. 1952) on tuottelias kirjailija, joka julkaissut teoksia paitsi omalla nimellään myös kirjailijanimellä Enni Mustonen. Mannisen tuotanto on laaja, Sanojen ajan tuotantoluettelossa on hänen kohdallaan tällä hetkellä jo 97 nimekettä. Tuotanto sisältää lastenkirjoja, historiikkejä, näytelmiä, TV-käsikirjoituksia, historiallisia romaaneja, naisviihdettä, dekkareita ka kirjallisuudentutkimuksia. Kirsti Manninen väitteli filosofian tohtoriksi vuonna 1987 Ylioppilaslehden pakinoista (Ollista Bisquitiin - Ylioppilaslehden pakinat 1913-1968).

Viime vuosina olen joka syksy odottanut innokkaasti Mannisen kirjailijanimellä Enni Mustonen kirjoittaman Järjen ja tunteen tarinoita -sarjan teoksia. Ensimmäinen osa Nimettömät ilmestyi 2004, Mustasukkaiset 2005 ja viimeisin Lipunkantajat tänä syksynä. Aiemmin odotin yhtä innokkaasti Koskivuori-sarjan kukannimisiä osia - Verenpisara ikkunalla (1998), Ruiskukkaseppele (1999), Kielon jäähyväiset (2000), Metsäkukkia asvaltilla (2001) ja Unikkoja ikkunassa (2002). Olen halunnut tietää, miten Järjen ja tunteen tarinoiden Helsinkiin 1890-luvulla muuttaneiden neitosten Anna Sofia Ahlstedtin ja Hilma Maria Perämäen elämät sujuvat sortovuosien kuohunnan keskellä ja lukea miten Suomen historian muutoskohdat vaikuttavat Koskivuoren kartanon Forsbergien ja Koivikon torpan Koivikkojen ratkaisuihin. Kirjat ovat saaneet etsimään lisätietoa käsiteltävistä asioista, pohtimaan naisen asemaa eri näkökulmista ja kiinnostumaan Suomen historiasta uudella tavalla.

Koskivuori- ja Järjen ja tunteen tarinoita -sarjat käsittelevät Suomen historian muutoskohtia naisten näkökulmasta. Naisen aseman muuttumista arjen ja historian pyörityksessä kuvataan kahden omaäänisen päähenkilön kautta. Kertojiksi kirjailija on valinnut eri yhteiskuntaluokkien naiset. Sarjoissa säätyläis- ja työläisnaiset tarkastelevat elämää ja maailmaa eri näkökulmista, he näkevät eri asioita ja tulkitsevat yhdessä näkemäänsä eri tavoin. Aikakausien asenteet, tapahtumat ja poliittiset liikkeet muokkaavat päähenkilöiden elämää voimakkaasti. Koskivuori-sarjan viisi osaa kattavat 1910-1960-luvut ja jokaisessa kirjassa on uusi päähenkilöpari, nuori nainen Forsbergin ja Koivikon suvusta. Järjen ja tunteen tarinoissa seurataan samoja päähenkilöitä kirjasta toiseen ja kuvattava aikakausi on lyhyempi. Ensimmäinen osa alkaa vuodesta 1894 ja kolmas osa päättyy vuoteen 1907.

Kirjat ovat nostaneet mieleen monia kysymyksiä ja lopulta päätin kääntyä suoraan kirjailijan puoleen. Oheisessa sähköpostihaastattelussa Kirsti Manninen ystävällisesti vastaa kysymyksiini ja valottaa teostensa taustoja.

1. Järjen ja tunteen tarinoita -sarja liittyy vahvasti 1890-1900-luvun Suomen historiaan ja suomalaisen naisen aseman muutoksiin tuona ajankohtana. Miksi juuri sortovuodet ja niistä vapautuminen kiinnostaa?

Sortovuosina alkoi rakentua se miesten ja naisten yhteiskunnallinen tasa-arvo, joka on vieläkin kaikkein keskeisin tasa-arvokysymys Suomessa. Minusta on ollut erittäin kiinnostavaa selvittää, miten naiset käytännössä olivat erittäin keskeisiä toimijoita sortovuosien passiivisen vastarinnan toteuttajina. Esimerkiksi suuri adressi ja kutsuntalakot olisivat taatusti jääneet pienimuotoisemmiksi ilman naisten panosta.

2. Kumpi on ensisijaista kirjoittaessasi, ajan kuvaus itsessään vai naispäähenkilöiden suhtautuminen muutoksiin?

Ehdottomasti naispäähenkilöiden suhtautuminen muutoksiin - alkuperäinen ideani oli sekä Koskivuori-sarjassa että Järjen ja tunteen tarinoissa tutkailla juuri sitä, miten tietyn taustan ja henkilöhistorian muovaamat eri-ikäiset naiset tulkitsevat oman aikansa tapahtumia ja aatteita ja reagoivat niihin. Esimerkiksi säätyläisnaisen ja työläisnaisen suhde seksuaalisuuteen on selvästi erilainen, samoin kummankin tiedon taso elämän eri ilmiöistä.

3. Romaaniesi historiallinen tarkkuus on vakuuttavaa. Kuinka paljon teet taustatyötä?

Paljon! Onneksi olen tutkinut niitä vuosikymmeniä, joista kirjoitan, jo kolme vuosikymmentä sekä kirjallisuudentutkimuksen että historian ja paikallishistorian näkökulmasta. Mielenpohjalle on siis jo kerrostunut paljon tietoa, joka aktivoituu aina kun kokoan kirjaa varten uutta ja entistä tarkempaa tietoa. Taustatyössä auttaa kyllä tutkijan koulutus ja kokemus.

4. Ovatko Anna Ahlstedt ja Hilma Mäkelä saaneet vaikutteita ensimmäisten suomalaisten naiskansanedustajien elämäntarinoista? Luin Sankarittaret-dokumentin verkkosivuilta ensimmäisten kansanedustajanaisten elämänkertoja ja Annassa ja Hilmassa tuntui yhdistyvän piirteitä aika monesta naista.

Nimenomaan! Kun aikoinaan käsikirjoitin Sankarittaria, olisin halunnut tehdä rinnalle draamasarjan, jossa fiktiiviset naiskansanedustajaehdokkaat olisivat tulkinneet sitä, mitä dokumentissa ei voi kertoa - miltä heistä todella tuntui ja millaisia yksityisiä kokemuksia oli julkisen elämänuran takana ja taustalla. Epookkisarjaan ei YLEllä ollut varaa eikä haluja - onneksi romaani on rajaton media!

5. Kuinka pitkään saamme seurata Anna ja Hilman tarinaa?

Näillä näkymin kansalaissotaan saakka eli vielä yhden romaanin ajan. Kansalaissodasta tuli ensimmäisille naiskansanedustajille sekä dramaattinen että traaginen vedenjakaja.

6. Koskivuori-sarjassa olet valinnut 1910-1960-luvuista jonkin keskeisen historiallisen tilanteen, joka ympärille punot kahden suvun tarinat. Miksi olet päätynyt tällaiseen ratkaisuun?

Alunperin halusin kertoa Suomen itsenäisyyden vuosikymmenistä a) naisnäkökulmasta b) kahden eri yhteiskuntaluokan ja c) eri sukupolvien naisten näkökulmasta.

7. Miksi Koskivuori-sarja ei jatkunut vielä 1970-1990-luvuille?

Sarja oli viisiosaisenakin jo melkoinen ponnistus - ongelmana oli myös lähihistorian massiivisuus - tapahtumien vyörystä ei vielä ole siilautunut se, millä todella oli merkitystä. Nyt voisi jo kirjoittaa 1970-luvusta ja kohta 1980-luvustakin, mutta 1990-luku on edelleen liian lähellä, jotta näkisimme sen selvästi.

8. Koskivuori- sekä Järjen ja tunteen tarinoita -sarjoissa olet valinnut kahden näkökulman tekniikan. Kertojina ovat säätyläisnainen ja työkansan nainen (torpan tyttö tai työläisnainen). Rinnakkaisista tarinoista syntyy toisiaan täydentäviä erilaisia näkökulmia. Oletko ajatellut keskittyä jossain historiaan sijoittuvassa teoksessasi vain yhden keskushenkilön tarinaan? Esimerkiksi Järjen ja tunteen tarinoiden sivuhenkilö itsellinen nainen Augusta Ahlstedt on erittäin kiinnostava hahmo, jonka omaääninen tarina ei pääse murtautumaan kahden nuoren naisen rinnalle.

Varmaan palaan vielä yhdenkin kertojan tarinoihin, mutta ehkä käsikirjoittajapuolestani johtuen minua kiehtoo moninäkökulmaisuus ja näkökulmien ristiriita. On myös kiinnostavaa tutkailla eritaustaisten naisten omaa kieltä - kunkin tapaa ilmaista itseään ja tulkita maailmaa.

9. Kumpaan samastut kirjoittaessasi helpommin, säätyläis- vai työläisnaisen elämään?

Ainahan on niin, että romaanin kaikki henkilöt edustavat jotakin kirjailijan oman persoonallisuuden puolta. Minulla on se säätyläisnaisen että työläisnaisen kokemuksia, joten kumpaankin samastuminen on helppoa.

10. Kuvaat rakkautta hyvin uskottavasti. Rakkaus ei ole romaaneissasi suurta intohimoa vaan hyvin tavallista, arkista rakkautta. Se on voi olla suurta ja monia esteitä voittavaa, mutta silti se kypsyy tai kaatuu juuri arjen koettemuksissa. Onko arjen rakkaus kiinnostavampaa kuin suurieleinen intohimo?

Arjen rakkaus on ehdottomasti kiinnostavampaa, monipuolisempaa ja monikerroksisempaa kuin suurieleinen intohimo! Arjen rakkauden varassa maailma pyörii - suurieleinen intohimo lämmittää yleensä vain hetken ja perustuu pitkälti stereotyyppisiin illuusioihin, joiden läpi intohimon hehkuttamat näkevät toisensa jonkin aikaa.

- Tuija Lassila - Viimeksi päivitetty 29.4.2010

Siirretty Kirjasampoon: 19.6.2013