Salla Simukka

Tunnustan heti alkuun, että pidän paljon Salla Simukan kirjoista. Hän on yksi niistä kirjailijoista, joiden uusia teoksia odotan kiinnostuneena. Hän on lahjakas kirjoittaja, joka on tuonut uusia näkökulmia suomalaiseen nuortenkirjallisuuteen. Lesborakkaus, sateenkaariperheet ja neitsyydestä eroon pääseminen eivät ole itsestään selviä valintoja nuortenkirjojen aiheiksi. Mutta eivät aihevalinnat ole tehneet Simukasta suosikkiani, vaan hänen tapansa kirjoittaa.

Simukan esikoisteokseen Kun enkelit katsovat muualle (2002) tartuin pelkästään aiheen vuoksi. Tyttöjen välinen rakkaus ja homoseksuaalisuus ylipäätään ei ole suomalaisen nuortenkirjallisuuden vakioaiheistoa. Miten nuori kirjailija aihettaan käsittelee, minkä näkökulman valitsee? Rakastetaanko salaa, kolistellaanko kaapin ovia, noustaanko barrikadeille? Ei oikeastaan mitään noista ja samalla niitä kaikkia. Teoksen keskushenkilö Kirsikka on aina tiennyt olevansa lesbo, se ei ole ongelma hänelle, hänen perheelleen eikä hänen ystävilleen. Kirsikka ihastuu lukion terveystiedontunnilla vanhojen kiiltokuvien enkeliä muistuttavaan Susannaan. Tytöt ystävystyvät, mutta kestää aikansa ennen kuin Kirsikka uskaltaa tunnustaa rakkautensa. Susanna ei ole paljoakaan pohdiskellut seksuaalista identiteettiään, mutta Kirsikan tunnustuksen myötä hän joutuu käsittelemään asiaa.

Kirjailijan taidoista vakuutuin jo tämän esikoisteoksen myötä. Simukka kirjoittaa raikkaasti kaunista ja sujuvaa proosaa. Hän suhtautuu henkilöihinsä vakavasti, rakkaus on tunne, joka liikuttaa, koskee, tekee onnelliseksi tai muuttaa ihmistä tämän seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta. Teoksen henkilöt eivät kuulu marginaaliryhmiin, he ovat ihmisiä.

Kirsikan ja Susannan tarina jatkuu teoksessa Minuuttivalssi (2004), jossa tapahtumia tarkastellaan Susannan näkökulmasta. Tytöt ovat lukion jälkeen muuttaneet Turkuun ensimmäiseen yhteiseen kotiin. Rakkaus ja parisuhde joutuvat koetukselle, kun suhde arkistuu ja molempien jokapäiväinen elinpiiri muuttuu. Kirsikka on aloittanut opiskelut yliopistossa ja alkaa pyöriä uusien opiskelukavereidensa kanssa. Susanna työskentelee epätyydyttävässä työpaikassa ja etsii suuntaa omalle elämälleen. Toimivaa yhteyttä muuttuneessa tilanteessa Kirsikkaan ei tunnu löytyvän.

Kirjan suuri ansio on parisuhteen kuvauksessa. Simukka kuvaa arkea olematta arkinen. Muuttunut elämäntilanne haastaa parin miettimään suhdetta toisiinsa ja haaveisiinsa, jatkuuko suhde ja jos, niin millaisena. Löytyykö sielunsisaruus uudestaan vai onko parempi aloittaa uusi elämä yksin? Teosta lukiessa on yhdentekevää onko kyseessä tyttö- vai heteropari. Parisuhteen ongelmat ja kipukohdat ovat samoja, arjen harmauden sietämistä ja oman elämänsuunnan löytämistä joutuu jokainen pohtimaan.

Viimeiset (2005) kuvaa kolmea juuri täysi-ikäisyyden saavuttanut tyttöä, joita ystävyyden lisäksi yhdistää neitsyys. Rauha, Venla ja Milja päättävät hankkiutua neitsyydestä eroon ennen joulua ja kertoa asioiden edistymisestä rehellisesti toisilleen. Mutta rehellisyys ei olekaan helppoa yksityisimpien asioiden kohdalla. Etsinnän, erehtymisen ja löytämisen kieputus johtaa peittelyyn ja piilotteluun. Teoksessa jokaisella tytöllä on oma tunnistettava kertojanäänensä. Tytöt joutuvat punnitsemaan valintojensa seurauksia ja miettimään omaa suhdettaan seksuaalisuuteen. Viimeisissä Simukka osoittaa kykynsä kirjoittaa lyyristä ja intensiivistä eroottista tekstiä.

Uusin romaani Kipinä (2006) aloittaa uuden nuortenkirjasarjan Tapio ja Moona. Kipinä sijoittuu Prometheus-leirille, jonne kahden äidin poika Tapio hieman vastentahtoisesti saapuu. Moona on yksi leirin appareista, apuohjaajista. Tapion ja Moonan välisen ystävyyden syntymistä Simukka kuvaa rauhallisesti ja oivaltavasti, samoin leirin toimintaa ja ryhmän yhteenhitsautumista. Protuleirin kuvaus onkin hyvä lisä harvojen rippileiriaiheisten nuortenkirjojen rinnalle.

Salla Simukka on lahjakas kirjoittaja, joka osoittaa, että nuorten- ja aikuistenkirjojen välille vedettävä raja on häilyvä ja usein keinotekoinen. Simukan teokset sopivat niin nuorille kuin aikuisillekin.

- Tuija Lassila - Viimeksi päivitetty 16.2.2011

Siirretty Kirjasampoon: Kimmo Leijala / 10.7.2013