Anneli Toijala - Merten takaa tulleet

Teosesittely
10.7.2013

Toimitukselta: Kirjailija | Teema | Teos | Täky

Hilkka Kotkamaan haastattelu Suomen Merenkulku -lehteen 3/06. Haastattelu liittyy Anneli Toijalan vuoden 2005 Finlandia-ehdokaskirjaan Merten takaa tulleet

Anneli Toijala avaa vaiettua historiaa

ANTELLIN KAHVILASTA MUURMANNIN NÄLKÄLEGIOONAAN

Anneli Toijalan teos Merten takaa tulleet (Tammi, 2005) oli yksi kuudesta vuoden Finlandia-palkintoehdokkaasta. Kirjan valintaa perusteli raati näin:
"Se on taitavasti rakennettu historiallinen romaani Muurmannin suomalaisen legioonan vaiheista. Suomalaisten värväytyminen liittoutuneiden palkkasotureiksi 1918 on pieni välisoitto Suomen historiassa, mutta ansaitsee tulla kirjatuksi.  Lukijaa ihastuttaa huolellinen taustatyö. Toijala on käyttänyt lähteinään runsaasti historiallisia dokumentteja. Lopputuloksena on suuri eeppinen kertomus, jossa pieni ihminen saa tilaa".

- Olen hyvin ylpeä ja iloinen ehdokkuudestani, sillä eihän kirjailijoiden itsetunto yleensä ole kovin vahva. Ehkä minä löydän itsekin itseni tällaisen tunnustuksen avulla, Anneli Toijala sanoo ehdokastilaisuuden humussa.

Torpparitytöstä legioonalaisten leipuriksi

Kirjailija Anneli Toijalalla on jo pitkään ollut oma lukijakuntansa. Minä heräsin Toijalan aktiiviseen lukijakaartiin viitisen vuotta sitten kirjalla Punainen maa, valkea meri. Se oli historiallinen romaani, joka kertoi Suomen historiasta jotain täysin uutta. En ole koskaan kuulut Muurmannin legioonasta, johon suomalaisia lähti sankoin joukoin vuoden 1918 kapinan jälkimainingeissa. Lähtijöitä oli noin 1500 ympäri Suomen, pääosin Oulun   ja Kainuun seudulta. Toijala syttyi aiheeseen, kun hän löysi siitä kiehtovia dokumentteja.
- Halusin etsiä uusia maisemia, kun olin leimautunut niin lujasti tamperelaiseksi. Olen kolmannen polven tamperelainen ja olen kirjoittanut useat kirjani Tampereen historiasta. Tämän tarinani lähtöpiste oli tunnettu oululainen Antellin leipomo, jossa on leipurina kainuulainen torpparistyttö Elsa Mari Matero.
- Löysin kerran vanhan kirjan, joka osoittautui varsin kiinnostavaksi. Se oli Antellin leipomon historiikki. Leipomo on edelleen olemassa, mutta ei enää samassa paikassa eikä omistajakaan ole sama. Siellä on silti seinällä muinaisen omistajan Loviisan muotokuva.

Rohkeimmat menivät rajan taakse

Kirjassa kuvattu Materon perhe ja sen sisarusparven kohtalot lähtevät Suomussalmelta. Kotitorppaan jää äiti, kirjassa taustalle jäävä hahmo, jolle elämä on varannut saavillisen kyyneleitä ja hehtaarillisen toivoa.
Kaksiosaiseksi venähtäneen kirjan juonessa ollaan vahvasti Suomen kohtaloissa silloin kun historiamme elää kriittisiä vaiheita. Luokkajaon haavat ovat avoimia, ihmisiä vainotaan ja maa ei pysty ruokkimaan kansalaisiaan.
- Materon perhettä ei oikeasti ole olemassa, mutta sen tyyppisiä on ollut monia. Ajalle tyypillisesti sisarukset auttoivat toisiaan kuka mihinkin, kun lähdettävä oli nälkää pakoon.  Politiikkakin houkutti, mutta enemmän oli kyse elämän ehdoista.

Oululaisen Antellin leipuri Elsa Mari häädetään työpaikasta punaiseksi epäiltynä. Maassa raivoaa sota ja nälkä. Neitonen ja hänen veljensä lähtevät Oulusta pakomatkalle rajan taakse, Vienanmeren rannalle. Siellä pojat päätyvät liittolaisjoukkojen ja Muurmannin suomalaisen legioonan palvelukseen. Muurmannin rata tuo alueelle kirjavan joukon pakolaisia ja seikkailijoita.

Eväänä vain reseptit

Toijala on sijoittanut ovelasti myrskyisän ajan tarinan päähenkilöksi pullantuoksuisen Elsa Marin. Hänen leipomuksensa saavat arvatenkin kovia kokeneet, niukalla ravinnolla elävät nuoret miehet lähes pois tolaltaan. Kansalaissodan keväänä 1918 nälkää ja kostoa Vienaan paenneet suomalaiset olivat liittyneet palkkasotilaina liittoutuneiden perustamaan Muurmannin Suomalaiseen Legioonaan. Legioonan leipiin päätyvät myös Materon veljekset. Elsa Mari sai pakomatkalle mukaansa lähes pelkästään muistissaan olevat Antellin reseptit. Elsa Marin veljet sijoittuvat hyvin uuteen ympäristöön. Aate saa työpaikan legioonalaisten hiihtokenkien paikkaajana, Eeli ja Junna äkseeraavat kentällä, nopeaoppinen Joeli etenee esikunnan lähetiksi. Ja Elsa Mari saa oman kahvilan Mary´s Cafén.

Kahvila joka muutti maailmaa

Mary´s Café kokoaa legioonalaiset rivimiehistä englantilaisiin ja ranskalaisiin upseereihin aina joukkojen korkeinta johtajaa kenraalimajuri Maynardia myöten.
- Historian dokumenteista olen löytänyt miehistön ruokalaparakit, mutta kahvilan olen kehitellyt omassa mielikuvituksessani.  Pakkohan minun ole keksiä naisihmiselle paikka, jossa korvapuustien ääressä haudottiin niin bolsevikkivallankaappausta kuin itsenäisen Karjalan perustamista. Eihän se olisi ollut mahdollista miesten ruokalassa, Toijala kertoo.

Romaani koskemattoman aiheen äärellä

Anneli Toijalan historiallinen romaanikaksikko Punainen maa, valkea meri sekä Merten takaa tulleet kuvaavat tapahtumia, joista on historian  kirjoituksessamme pitkälti vaiettu. Suomalaisten vaiheet Murmanskissa ensimmäisen maailmansodan ja oman kansalaissotamme vuosina on kaunokirjallisuudessamme lähes koskematon aihe.
- Pitkään oltiin Suomessa sitä mieltä, että rajan yli paenneet suomalaiset olivat lähteneet lietsomaan kapinaa. Jopa heidän kotiinpaluunsa yritettiin estää poliittisiin syihin vedoten. Palanneita syrjittiin ja vainottiin.
Toijalan kirjan varsinainen uutinen on, että legioonassa ei kyse ollut politiikasta, muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta, vaan ihmisten oli lähdettävä etsimään leipää, jota Suomi ei asukkailleen antanut, ainakaan syrjäseuduilla.
- Olihan Vienassa Suomesta poliittisiakin henkilöitä, jotka eivät punaleimaansa kieltäneet. Mutta suuri enemmistö itärajan taakse menneistä olivat lähteneet sinne nälkää pakoon. Oulun ja Kainuun seudulla oli ollut pitkä perinne lähteä Vienaan metsätöihin, kun he tarvitsivat leipää ja leivän levennystä.

Kapinan lietsojia oman onnensa nojassa

Vienasta palaavia legionalaisia pelättiin hirveänä punaisten joukkona. Vaino loukkasi monia niin, että palaajat vannoivat toisilleen: "Tästä ei sitten puhuta".
Toijala kuvaa: "Olen kuullut, että Englannissakin puhutaan punaisesta legioonasta, jonka olemme kouluttaneet ja aseistaneet, ja että Suomessa pelätään heidän hyökkäävän aseitten kera rajan yli lietsomaan kapinaa. ... Suomen hallitus ei salli heidän palata maitse, vaikka rajalle on tuskin sata mailia, meritie taas aukeaa vasta keväällä. ... tuhannellekahdellesadalle miehelle ja heidän lisäkseen yli sadalle naiselle ei voi sanoa, että menkää koteihinne miten parhaiten taidatte, eikä heitä voi jättää tännekään oman onnensa nojaan."

Englantilaiset Leninin suostumuksella

- Olen sijoittanut tarinaani historian faktat ja monia todellisia henkilöitä heidän oikeilla nimillään. Minulla on lähtijäjoukosta jopa nimiluettelo. Vain päähenkilöt, Materon sisarusparvi, ovat keksittyjä.
Kirjan lukijalle kenties yllättäviin historiantietoihin voi myös laskea Muurmannin rataa vartioimaan tulleet englantilaiset, joita vieraili sankoin joukoin Marin kahvilassakin.
- Englantilaiset pelkäsivät, että saksalaiset valtaavat Vienan, koska heillä oli laivastoa ja sukellusveneitä pohjoisella Jäämerellä. Muurmannin rata oli strategisesti hyvin tärkeä, joten englantilaiset lähettivät sinne joukkoja vartioimaan rataa. Englantilaisilla oli tuloonsa Lenin suostumus.
- Poliittinen tilanne kuitenkin muuttui päälaelleen. Saksa ei ollutkaan enää Englannin vihollinen. Luulo, että suomalaiset tulevat alueelle saksalaisten kanssa osoittautui vääräksi, Toijala selvittää.

Historia heittää kuperkeikkaa

Sitten tulee rauha. Venäläiset bolsevikit muuttuvat liittoutuneiden vihollisiksi. Suomalaisia ei enää tarvita, mutta kotimaahankaan ei ole menemistä. Elokuussa 1919 legioonalaiset nousevat Muurmannin satamassa Kursk-laivaan. Edessä on pitkä matka, ei suinkaan suoraan kotiin, vaan monen mutkan kautta Englantiin ja takaisin Suomeen. Kotimaassa oli vastassa leiri, kuulustelut ja ero kohtalotovereista. Kirjassa saa historian seuraamisen lisäksi jännittää, pääseekö Elsa Mari koskaan kotiin Suomussalmelle ja näkeekö hän enää rakastettuaan vankina ollutta jääkäriä Einari Wickströmiä?
- Moni varmaan luulee tartuttuaan kirjaani, että nyt sitä vasta syrjäkylille mennään. Vienan Karjala oli kuitenkin tuolloin varsin kansainvälinen paikka.
- Siellä vilisi alueen asukkaiden ja suomalaisten lisäksi liittoutuneiden englantilaisia ja ranskalaisia sotaherroja sekä pitkin Venäjää tulleita ihmisiä. Kaukaisimmat olivat kiinalaisia radanrakentajia, joista muutama asettui Vienaan asumaan.

Vaikenemisen aika ohi

Nyt on kulunut sisällissodan tapahtumista aikaa niin kauan, että asioista voi puhua oikeilla nimillä. Vaikenemisen lopetti oikeastaan 1970 ilmestynyt kuusamolaissyntyisen historioitsijan Jukka Nevakiven kirja Muurmannin suomalainen legioona.
- Ymmärrän vaikenemisen. Palaajat pääsivät Suomeen vasta valtionrikosoikeudellisen prosessin kautta. Vanhempia tietoja legioona-ajoista löytyy vain työväen muistelusten väliin ripotelluista pikku maininnoista, Toijala lisää.
- Kiinnitin aikoinaan Nevakiven kirjaan huomiota, koska isäni on kotoisin Suomussalmelta. Isäni kuoli kuitenkin 1962, jolloin minua eivät tällaiset asiat vielä kiinnostaneet.

1930 syntynyt Anneli Toijala on toiminut peruskoulunopettajana Tampereella. Hän on kirjoittanut romaaneja ja nuortenkirjoja, joista monet kertovat Tampereen lähimenneisyydestä tai koulumaailmasta. Hän on saanut valtionpalkinnon koululaisromaanistaan Filmaus seis sekä kahdeksan kertaa Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinnon. Monet kirjansa Toijala on tehnyt työn ohessa, mutta nyt hän on ollut jo monet vuodet päätoiminen kirjailija.

Hilkka Kotkamaa Viimeksi päivitetty 25.5.2007

Siirretty Kirjasampoon: Kimmo Leijala / 10.7.2013