Katja Kettu ja pohjoisen ihmiset etelässä

Teosesittely
26.6.2012

Toimitukselta: Kirjailija | Teema | Teos | Täky

Missä olit kun kuulit MS/Estonian uppoamisesta? Itse seisoin tuona syyskuisena aamuna koulun asvalttipihalla, hiljaisessa nuorisojoukossa. Kollektiivinen järkytys väistyi kuitenkin muutamassa päivässä, sillä rinnakkaisluokka oli lähdössä seuraavalla viikolla luokkaristeilylle. Muistan miten heidän odottava ilonsa tuntui silloin hyvin ehdottomasta nuoresta jotenkin sopimattomalta.

Rovaniemeltä kotoisin oleva Katja Kettu (s.1978) palauttaa lukijan romaanissaan Hitsaaja (WSOY, 2005) tuohon pysäyttävään aamuun ja sen jälkeisiin päiviin. Hän kuvaa omaperäisellä tyylillä Estonian laivaturman vaikutuksia omaisten tai muulla lailla onnettomuuteen osallisten elämään. Tiivistunnelmaisen, groteskin kerronnan sävyttämän romaanin tapahtumat on kuvattu usean, eri puolilla Suomea asuvan henkilön näkökulmasta ja lopulta erillisinä kulkeneet elämäntarinat kietoutuvat toisiinsa, punoutuvat yllättävällä tavalla yhteen. Katja Ketun värikäs kieli uudissanoineen ja pohjoisen murteineen on herkullista luettavaa. 

Matkustaja-alus Estonia uppoaa Itämerellä 28.9.1994 klo 01.24 ja vie mukanaan syvyyksiin 852 ihmistä. Romaanin tapahtumat alkavat onnettomuuden jälkeisestä aamusta, kun teoksen henkilöhahmot kuulevat uutisen kukin tahoillaan. Tuon kohtalokkaan aamun jälkeen ei kenenkään elämä enää ole sama.

Helsingin Jollaksessa asuva telakkatyöntekijä, Niila Kamsu, on ollut aikoinaan Saksassa hitsaamassa Estonian keulaporttia. Niilan vaimon, Kaisun, siskon mies ja tämän pikkupoika olivat laivalla matkustaneiden joukossa. Inarilainen, elämän heittelemä Mirka Autti puolestaan uskoo kadonneen kaksoisveljensä hukkuneen laivan mukana. Hän haluaa etsiä käsiinsä onnettomuuteen syyllisen ja kostaa. Virallisempaa ja ulkopuolisempaa näkökulmaa edustaa ivalolainen käytännön mies, konstaapeli Somero, jota onnettomuus ei kosketa henkilökohtaisesti, vaan ainoastaan työn kautta.

Romaani on vaikuttava kertomus syyllisyydestä, kostosta, vastuusta ja myös surusta. Mutta onko mahdollista saada oikeutta - tai saada anteeksi? Mitkä lopulta ovat yksittäisen ihmisen vaikutusmahdollisuudet olosuhteiden, sattuman ja unelmien upottavassa hetteikössä?

Katja Kettu on julkaissut tähän mennessä kaksi romaania, joista Hitsaaja on viimeisin. Esikoisteoksessaan Surujenkerääjä (WSOY, 2005) Kettu pureutuu myös koston ja vastuun teemoihin ja kiskaisee pohjoisen päähenkilönsä juuriltaan, outoon Etelä-Suomeen.

Surujenkerääjä on yhtä aikaa sekä kasvukertomus että sukutarina. Romaanin minäkertoja ja nimihenkilö on nuori, päihteisiin ja arveluttaviin miessuhteisiin harhautunut, päivästä toiseen päämäärättä ajelehtiva nainen, joka itse asiassa muistuttaa hivenen Hitsaajan Mirka Auttia. Hän kertoo tarina tarinalta eriskummallisen sukunsa värikkäitä vaiheita ja matkaa samalla pohjoisesta etelään, Lapista Turkuun, etsimään vastausta suvun menneisyyteen liittyvään salaisuuteen. Vähitellen valottuvat myös syyt naisen tilanteen taustalla. 

Vaikka romaanin groteski maailma näyttäytyy kaunistelemattomuudessaan ja rujoudessaan väliin lohduttomana, löytyy teoksesta myös optimistisia ja humoristisia sävyjä. Suvun naiset osoittautuvat neuvokkuudessaan ja mitään hätkähtämättömyydessään varsinaisiksi selviytyjätyypeiksi viinaanmenevien, hullujen tai liian aikaisin menehtyneiden miestensä rinnalla, ankarissa oloissa. Sitkeä elämänhalu yhdistääkin Ketun teosten henkilöhahmoja.

Katja Kettu on tällä hetkellä yksi kotimaisen kirjamaailman omaperäisimmistä tekijöistä. Mielenkiinnolla jään odottamaan hänen kolmannen romaaninsa ilmestymistä!

(Teksti on julkaistu Sanojen ajassa aikaisemmin maaliskuussa 2010. Katja Ketun kolmas romaani Kätilö ilmestyi WSOY:ltä syksyllä 2011.)

- Silene Lehto - 

 

 

Viimeksi päivitetty 29.3.2010
Teksti julkaistu Sanojen ajassa aikaisemmin.
Siirretty Kirjasampoon: Kimmo Leijala / 28.11.2011