Kiinan nuoret tähdet

Kiinalainen kirjallisuuskriitikko Bai Ye on nähnyt alle kolmikymppisten kirjailijoiden nousun.

”Olin vähän huolissani, ettei sitä koskaan tapahtuisi,” Ye kertoo China Dailyn haastattelussa viime kesäkuussa, ”nyt sellainen pelko tuntuu jo aika naurettavalta.”

Nuorista kiinalaisista kirjailijoista on tullut jättimenestyksiä ja kansallisia idoleita. Kiinassa he myyvät miljoonia, Suomessa heitä ei tunne kukaan.

Moni kiinalainen romaani on toki menestynyt myös Kiinan ulkopuolella, näistä tunnetuimpia ovat Adeline Yen Mahin ”Falling Leaves” ja etenkin Jung Changin ”Wild Swans”, joka kiellettiin Kiinassa ja herätti ihastusta muualla (toim. huom. käännetty suomeksi nimellä Villijoutsenet, kyseessä on elämäkertateos, joten sitä ei siksi löydy Kirjasammosta).

Molemmat kirjoittavat vahvoista naisista Kiinan historian pyörteissä.

Kiina nousi hetkeksi valokeilaan myös kun Mo Yan sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 2012 – päätös herätti myös paljon kritiikkiä. Yanin kirjallisista ansioista on kiistelty. Eniten on puhuttanut kirjailijan vähäinen solidaarisuus Kiinan hallinnon ahdistamia intellektuelleja kohtaan.

Kiinalaisesta kulttuurista ei voikaan puhua ilman politiikkaa ja sensuuria. Taide ei ole vapaata; siksi myös internetillä on ollut Kiinan kulttuurielämässä tärkeä rooli.

Esim. Murong Xeucun nousi tähdeksi romaanillaan: ”Leave me Alone: A Novel of Chengdu”, joka julkaistiin ensin internetissä, ja vasta sitten paperilla.

Se on musta komedia ihmisistä, jotka selviytyvät kapitalistisen Kiinan viidakossa: paskaduunista uhkapeleihin, velkoihin ja menestykseen.

Netti on alkanut katkoa sensuurin lonkeroita. Toisaalta se on antanut Kiinan eturivin kirjailijoille, esim. Yu Hualle mahdollisuuden käsitellä vapaammin seksiä, huumeita ja politiikkaa.

Ristiriitoja on silti paljon.

Yksi Kiinan kiistellyimmistä kirjailijoista on Chen Xiwo, joka novelli ”I love my mum” käsitteli vapaasti insestiä – ja jonka julkaisu kiellettiin.

Kirjailija haastoi tulliviranomaiset oikeuteen, ja tapaus herätti huomiota myös lännessä.

Ihastuttavimpia kirjailijoita ovat silti ne, jotka kuvaavat tarkasti omaa elämäänsä. Esimerkiksi Yang Zewein hieno romaani ”There is Nothing Like a Cat” tutkii ihmisten suhteita uudessa maailmassa – kissan silmin.

Ajatus kirjaan tuli uteliaasta kissasta, jonka Zewei tapasi Xi`anin Starbucksissa.

Sillä maailma muuttuu kovaa vauhtia. Kiina kaupungistuu ja kapitalisoituu. Aina ihminen ei tiedä miten eläisi uudessa maailmassa.

Kiinalaisen fiktion nouseva linja tutkii näitä kysymyksiä. Kuten Bai Ye kertoo China Dailyn haastattelussaan:
”(Nuoret) eivät enää ole kiinnostuneita historiasta ja mahtailevista ideoista. Nyt on trendikästä kirjoittaa tunteista ja ihan tavallisesta elämästä.”

Ilmari Envall