Helsingin friidun stadi ja keittiö – Outi Pakkanen

Kirjailijaesittely
7.5.2012

Toimitukselta: Kirjailija | Teema | Teos | Täky

Helsinki, herkulliset ruokakuvailut ja Anna Laine tulevat useimmille lukijoille ensimmäisiksi mieleen Outi Pakkasen dekkareista. Kirjojen sivuilta voikin lukea mukavan mutkattomia reseptejä, tosin epäonnistumisiin taipuvaisen kokin kannattaa suhtautua terveellä skeptisyydellä teosten kadehdittavan helppotekoisilta vaikuttaviin aterioihin. Kaikki eivät ehkä kotikeittiössä onnistu aivan Anna Laineen tavoin. Onneksi useat Anna Laineen – tai pikemminkin Outi Pakkasen - reseptit on koottu kätevään keittokirjaan Porosta parmesaaniin (2003), ja löytyypä reseptejä joidenkin dekkareiden lopustakin.

Ruokatekstien lisäksi Outi Pakkasen dekkareiden toistuva teema on Helsinki ja kaupungin muutosten tarkkailu. Tarkastelun kohteena ei kuitenkaan ole koko Helsinki, vaan kirjailijan maisemia ovat Lauttasaaren lisäksi keskustan alue, Punavuori, Ullanlinna, Kamppi ja Töölö. Muut kaupunginosat jäävät lähinnä vain pikaisten mainintojen varaan. Kaupunkia ja sen muutoksia kirjailija tarkastelee tavallisen kaupunkilaisen arkisesta näkökulmasta: miltä näytti Wulffin kulman korjaustyömaa pystyyn jätettyine julkisivuineen, miten vanhojen linja-autolaiturien tilalle kaivetun suunnattoman montun päälle alkaa rakentua Kampin kauppakeskus, miltä näyttää koti-ikkunasta nähty Stadionin torni tai millaista on kävellä sumuisessa Kaivopuistossa. Jo 1975 ilmestyneessä teoksessa Maanantaihin on paljon matkaa pohditaan miten Punavuori on vähitellen muuttumassa työläiskaupunginosasta paremmin toimeentulevien kaupunkilaisten silmissä edustuskelpoiseksi asuinpaikaksi.

Keskustan kadut, kahvilat ja ravintolat (esimerkiksi Salve, Rivoli, Pub Angleterre, Bulevardia), Kaivopuisto, Hietalahden tori ja kauppahalli elävät Pakkasen dekkareiden sivuilla. Teosten henkilöt malttavat pysähtyä ihailemaan kaupunkinäkymiä, rakennusten yllättäviä erkkereitä ja torneja, haistelemaan merituulta Lauttasaaren Ryssänkärjessä, huomioimaan lumikasoja jalkakäytävillä, ihailemaan sisäpihoilla kasvavia puita ja harmittelemaan ravintoloiden muutettuja sisustuksia.

Sujuvasti kirjoittava Pakkanen rekisteröi tarkasti myös puhekielen muutoksia sekä ajassa kulkevia ja vaihtuvia ilmiöitä. Tutulta vaikuttavia henkilöitä vilahtelee pikaisesti siellä täällä. Fiktiivinen maailma saa mausteita iltapäivälehdistä, naistenlehdistä ja televisiosta tutuista puheenaiheista. Helsingin muuttumisen ja ajanilmiöiden kuvaukset tekevät Outi Pakkasesta dekkaristin asuun kätkeytyvän kulttuurihistorioitsijan, jonka kaupunkiarkea ja -elämää kuvaavissa teoksissa on tulevaa nostalgiaa.

Muutakin kuin helsinkiläistä keittiötä

Mutta ei Pakkanen ole pelkästään pääkaupungin muutosten ja maukkaiden ateriakokonaisuuksien kuvaaja. Hän on dekkareissaan tarttunut moniin ajankohtaisissa keskusteluissa esille nousseisiin puheenaiheisiin ja teemoihin. Uusimmissa teoksissaan kirjailija on käsitellyt muun muassa synnytyksen jälkeistä masennusta, perheväkivaltaa ja naisten väkivaltaa, julkisuudenhimoa, sisarkateutta ja seuralaispalveluja. Suuri osa keskeisistä henkilöistä kuuluu usein ylempään keskiluokkaan, lisäksi taiteilijat, näyttelijät ja toimittajat ovat teoksissa hyvin edustettuina. Pakkanen saa paljon irti kuvaamistaan henkilöistä, heidän sisäisistä ristiriidoistaan ja monisyisistä ihmissuhteistaan. Hyviä esimerkkejä tästä ovat esimerkiksi julkisuudenhimoon ja ahdstelusyytöksiin pureutuva Hinnalla millä hyvänsä (2005) ja Yön yli (2002), jossa nuori naispappi törmää menneisyyden painolastiin.

Hieman ironisena vastakkaisuutena keskustassa asuvien kohtuullisen hyvätuloisten epäiltyjen piireille teosten poliisit asuvat yleensä ankeammin Vuosaaressa tai Vantaan perukoilla, joista ei poliisin palkoilla voi Ullanlinnan tai Punavuoren kaksioihin muuttaa. Pakkasen alkutuotannossa tutkivana poliisina oli punatukkainen Antti Viitala, sitten muhkea ja rauhallinen Martikka. Uusimmissa teoksissa rikoksia tutkii rikosylikonstaapeli Tanja Ström. Jo kolmannesta dekkarista Kiinalainen aamutakki (1982) asti liki kaikissa Pakkasen dekkareissa esiintyy graafikko ja kulinaristi Anna Laine, tosin muutamissa uusimmissa teoksissa hän esiintyy vain pikaisesti ohikulkijana tai ruokailijana viereisessä ravintolapöydässä. Poliisihahmoihinsa Pakkanen ei saa aivan samaa syvyyttä kuin Anna Laineeseen ja teosten vaihtuvaan henkilögalleriaan. Itse poliisitutkinta ei olekaan kirjoissa niin keskeistä kuin henkilösuhteiden kuvaaminen Helsingin rinnalla.

Niin Helsingin kuvaaja kuin Pakkanen onkin, sijoittuu osa hänen dekkareistaan pääkaupungin ja jopa Suomen ulkopuolelle. Peräkkäin ilmestyneet Kissa kuussa (1990) vie tapahtumat kesämökille juhannuksen aikaan, Musta aurinko (1991) Abu Dhabiin ja Rakkaudesta kuolemaan (1994) Muonioon. Lapin jälkeen Outi Pakkanen ja Anna Laine ovat palanneet Helsinkiin – eivätkä ole muualle lähteneet.

- Tuija Lassila

 

Viimeksi päivitetty 13.12.2010
Teksti julkaistu Sanojen ajassa aikaisemmin.
Siirretty Kirjasampoon: Kimmo Leijala / 15.12.2011