Marko Leino – kirjallisuuden moniottelija

Kirjailijaesittely
16.12.2011

Toimitukselta: Kirjailija | Teema | Teos | Täky

Marko Leino on monipuolinen kirjailija, joka tunnetaan erityisesti rikosromaaneista ja elokuvakäsikirjoituksista. Leino liikkuu sujuvasti kirjallisuuden ja elokuvan välimaastossa: tv-sarjan Alamaailma ensimmäiset jaksot perustuvat Leinon romaaniin Ansa, kun taas hänen laatimansa Joulutarina ilmestyi samaan aikaan elokuvana ja romaanina. Joulutarinan lisäksi Leinon on kirjoittanut muitakin lastenromaaneja. Eikä siinäkään vielä kaikki, sillä tuon todellisen kirjallisuuden moniottelijan tuotantoon kuuluu myös novelleja, runoja, näytelmiä ja kuunnelmia.

Rikollinen tragedia

Marko Leino liikkuu teoksissaan rikoskirjallisuuden rajamailla. Esikoisromaanissa Syytön (2001) päähenkilö on entinen linnakundi, joka ei myöhemminkään pysty pysyttelemään kaidalla tiellä. Teosta ei voi kuitenkaan luonnehtia pelkäksi rikosromaaniksi, sillä rikosta vahvemmin ovat esillä päähenkilömiehen psykologinen kuvaus ja menneisyydestä vähitellen raottuva salaisuus. Miehen psykologiaa ja ongelmia Leino luotasi jo novellikokoelmassa Miehen tehtävä (1999), jonka tarinoista osa sivuaa rikoksia.

Leino on leimallisesti rikollisten ja alamaailman kuvaaja, vaikka hänen romaaneissaan Epäilys (2004) ja Ansa (2009) yksi päähenkilöistä on poliisi. Leinolla poliisit eivät ole niin puhtoisia kuin monilla suomalaisilla rikoskirjailijoilla. Ansan rikosylikonstaapeli Juha Viitasalo on syyllistynyt laittomuuteen ja on valmis käyttämään selkeästi laittomia keinoja saadakseen vihaamansa rikollisen telkien taakse. Kirjan rikollinen Vesa Levola puolestaan ajautuu rikoksiin onnettomien tapahtumaketjujen kautta, vaikka haluaisi pysyä erossa isänsä rikollisista puuhista. Raja rikollisten ja lainkuuliaisten kansalaisten välillä on siis parhaimmillaankin häilyvä Leinon teoksissa. Ansassa voi havaita yhtäläisyyksiä huumepoliiseja koskeneeseen kohujupakkaan, jossa poliiseja epäiltiin lain sallimien rajojen ylittämisestä huumetutkinnassa.

Leinon romaanit haastavat pohtimaan, missä määrin rikolliset ovat olosuhteiden uhreja ja missä määrin tekevät tietoisia valintoja. Romaanin Syytön nimikin jo vihjaa, että syyllisyyden problematiikka on kirjassa keskeinen. Kotirauhan (2010) rakennusyrittäjä Sami Luoto joutuu maailmanlaajuisen talouskriisin uhriksi ja uhkaa menettää konkurssin jälkeen rakentamansa uuden yrityksen – sekä unelmien kodin. Leinon kirjoissa on ajoittain suorastaan antiikin tragedian tuntua, kun olosuhteet uhkaavat tuhota miehiä, jotka pyrkivät elämään kunnollista elämää. Kohtalo on vain päättänyt heidän puolestaan toisin.

Toisaalta Leinon hahmoilla tuntuu toisinaan olevan voimaa nousta vääjäämätöntä kohtaloaan vastaan, kun esimerkiksi Ansan kiristetyksi joutunut vanginvartija Luhta ratkaisee ongelmansa yllättävällä tavalla, jota muuten mestarillinen kiristäjä ei ole osannut odottaa. Leino onnistuu muutenkin välttämään kaavamaisuuden, johon jotkut ahkerat dekkaristit saattavat sortua. Taitava juonikehittely mainitaankin yhtenä perusteluna Vuoden johtolanka -palkinnossa, jonka Leino voitto 2010 romaanillaan Ansa.

Leinon rikosromaanit eivät ole perinteisiä arvoitusdekkareita, vaan niissä rikokset ja niihin liittyvät henkilöt ovat yleensä melko selkeästi esille. Kirjojen jännite syntyy siitä, miten tapahtumat kehittyvät ja kuinka päähenkilöt niistä selviytyvät – vai selviytyvätkö lainkaan. Leinolla rikokset eivät välttämättä ratkea, rikolliset eivät läheskään aina joudu kiinni eikä teosten ratkaisua voi aina sanoa kovin iloiseksi tai oikeudenmukaiseksi. Siinä mielessä kirjat ovat hyvin realistisia, sillä oikeassakin elämässä esimerkiksi huumekaupan ylätason tekijät jäävät harvoin kiinni eikä poliisikaan ratkaise kaikkia rikoksia.

Rikosteema on Leinolle tuttu myös käsikirjoituspuolella. Hän on muokannut Reijo Mäen Vares-romaanin pohjalta elokuvan V2 – jäätynyt enkeli sekä Harri Nykäsen Tom Sjöbergin kirjasta käsikirjoituksen elokuvaan Rööperi. Aiemmin mainitun tv-sarjan Alamaailma kolmesta tarinakokonaisuudesta kaksi on Leinon käsialaa. Vaikka ensimmäinen kokonaisuus perustuukin Ansaan, Leino on muokannut juonta niin paljon, että kirjan lukeneellekin on tarjolla yllätyksiä. Leino on käsikirjoittanut myös Matti Nykäsestä kertovan elokuvan Matti, joka liittyy muiden elokuvien miehiseen teemaan, vaikka siinä ei olekaan kysymys rikoselokuvasta.

Suomalaisia miehiä

Leino on vahvasti miesten kuvaaja, sillä hänen romaaneissaan ja novelleissaan päähenkilöinä on lähes poikkeuksetta suomalaisia miehiä. Osittain asiaa voinee selittää tilastollisesti: rikollispiirit lienevät varsin vahvasti miesten käsissä, ja poliisikuntakin on vielä melko miehinen. Leino tuntuu olevan kuitenkin myös kiinnostunut kuvaamaan juuri miehiä erilaisissa olosuhteissa. Sitä henkii hänen novellikokoelmansa Miehen tehtävä, joka tarkastelee miehiä erilaisissa olosuhteissa ja kyseenalaistaa jopa välillä perinteisen miehen roolin. Niminovellissa ”Miehen tehtävä” raavaan miehen ei olekaan aivan helppoa tappaa suloisia kissanpentuja, vaikka se nimen mukaisesti olisi miehen tehtävä.

Leinoa voi siis kutsua hyvällä syyllä suomalaisessa kirjallisuudessa eräänlaiseksi miesasiakirjailijaksi. Miesten aseman, roolin ja ongelmien nostaminen esiin ei tapahdu silti siten, että nimenomaan naiset olisivat syyllisiä. Esimerkiksi Ansassa Viitasalon vaimon mielenterveysongelmat aiheuttavat kyllä miehelle ongelmia, mutta on vaikea nähdä, että hän juuri naisena olisi ajamassa miestään tukalaan tilanteeseen. Miehen suorastaan työnarkomaniaa lähentelevä into lienee osasyy Epäilyksen rikoskomisario Markus Falckin parisuhdekriisiin, ja sama kalvaa myös Viitasalon avioliittoa.

Leino ei tee miehistä mitään pyhimyksiä tai marttyyrejä vaan kuvaa heidän olosuhteitaan kylmän viileästi. Välillä perheen sisällä tapahtuvaa tragediaa saattaa edistää miehen puhumattomuus ja tarve pitää vahvan perheenelättäjän kulisseja, vaikka kaikki olisi romahtamassa, kuten teoksessa Kotirauha, jonka asetelmassa on paljon yhteistä Kari Hotakaisen romaanin Juoksuhaudantie kanssa. Olisi aika vaikea kuvitella, että nainen saattaisi toimia vastaavassa tilanteessa samalla tavalla kuin Sami Luoto. Kotirauhan minäkertoja lisää teoksen psykologista otetta, koska kertoja voi suoraan tilittää miehisiä tunteitansa.

Leinon miehissä on usein kaikuja heidän vanhemmistaan, erityisesti isistä. Kotirauhan Sami Luotoa ajaa eteenpäin halu todistaa isälle, että hän pystyy menestymään yhtä hyvin kuin tämä. Ehkä vahvimmin isän ja pojan suhde näkyy Leinon ja Atik Ismailin kirjoittamassa romaanissa Isiltä pojille, jossa päähenkilö joutuu kohtaamaan vakavasti sairaan isänsä kautta menneisyyden. Ansassa Vesa Levolan isä vetää vastentahtoisen poikansa mukaan rikollisiin liiketoimiin ja ikään kuin pyrkii opettamaan tätä omille tavoilleen. Rikollinen isä ja alkoholistiäiti eivät anna kovin hyviä lähtökohtia pojalle, joka lopulta päätyykin isänsä jalanjäljille.

Alamaailman miesten kuvaajana Leinoa voi verrata Hannu Vuorioon, joka myös on nostanut päähenkilöiksi onnettomien olosuhteiden kolhimia pikkurikollisia. Leino nostaa kuitenkin vahvemmin esiin ylätason rikolliset, kun taas Vuorio pitäytyy tiukemmin pikkutekijöiden näkökulmissa ja kuvaa harvemmin virkavallan ponnisteluja. Leino liikkuu sujuvammin Suomen rajojen ulkopuolella kuvatessaan Venäjän mafian johtomiesten tai ruotsalaisten rikollisten toimintaa. Molemmat kirjailijat hyödyntävät kirjoissaan paljon dialogia, joka on sujuvan puhekielistä ja napakkaa kirjojen henkilöhahmoille. Dialogin kirjoittamisen taitoa Leinolle lienee antanut vahva käsikirjoittajatausta.

Miespäähenkilöt ovat esillä myös Leinon lastenkirjoissa. Joulutarina (2007) kertoo, miten orvosta Nikolaksesta kasvoi joulupukki. Kirjan kehyskertomuksessa ollaan miehisessä piirissä siinäkin: ukki kertoo tarinaa kahdelle miespuoliselle lapsenlapselleen. Poika on myös tieteiskirjallisuuden suuntaan menevän lastenkirjan Tommi Tähtinen ja avaruustauti päähenkilö. Kaksi kirjaa Leino on julkaissut miesyksityisetsivästä Herbert Höpöstä.

Höpöä lukuun ottamatta Leino ei käytä samoja päähenkilöitä kirjoissaan, joskin Epäilyksen komisario Falck esiintyy sivuosassa Ansassa. Leino on myös osoittanut, ettei hän jumitu liiaksi lajien rajoihin vaan pystyy todellisena kirjoittamisen ammattilaisena saamaan aikaan kirjan mistä kirjallisuuslajista tahansa – ja viihdyttämään sillä lukijoita.

– Matti Järvinen –

 

 

Viimeksi päivitetty 28.3.2011
Teksti julkaistu Sanojen ajassa aikaisemmin.
Siirretty Kirjasampoon: Kimmo Leijala / 16.12.2011