Raportti: Tove Jansson -näyttely Ateneumissa

Teema
27.5.2014

Toimitukselta: Kirjailija | Teema | Teos | Täky

Tove Janssonin meneillään olevan juhlavuoden (100 vuotta hänen syntymästään) merkittävin yksittäinen tapahtuma lienee Suomen Kansallisgalleria Ateneumin suurnäyttely, joka esittelee laajan kokonaisuuden hänen teoksiaan. Näyttelyn on kuratoinut Tuula Karjalainen, joka on myös kirjoittanut viime vuoden lopulla ilmestyneen elämäkerran Tove Jansson - tee työtä ja rakasta. Pääsin itsekin toteuttamaan innolla odottamani käynnin näyttelyssä lauantaina 17.5.

Lauantain alkuiltapäivä oli siinä mielessä ajankohtana ”vaarallinen”, että tungosta olisi voinut olla paljonkin. Onneksi näyttely on avoinna niin pitkään, että kävijät jakautuvat useammalle viikolle, ja esimerkiksi monet koululuokat vierailevat näyttelyssä todennäköisesti viikolla luokkaretkien yhteydessä. Paikalla kyllä oli kohtalaisesti väkeä, mutta se ei juuri kiertämistä ja teosten ihailua häirinnyt.

Näyttely lähti liikkeelle aivan Tove Janssonin lapsuuden ajan piirustuksista, mikä oli ilahduttava ja hauska tapa aloittaa. Tämän jälkeen edettiin pääasiassa kronologisesti. Ensimmäinen laajempi kokonaisuus keskittyi nuoruuden taideteoksiin ja 1930-luvulle. Näissä maalauksissa oli paljon omakuvia ja asetelmia. Merkillepantavaa oli mm. vielä tuolloin häpeilemättä esillä ollut runsas tupakointi teoksissa.

Sodanaikaisista teoksista huomion varastivat Garm-lehteen tehdyt kuvitukset, jotka olivat satiirisia poliittisia pilapiirroksia. Sisältäessään Hitleriä, Stalinia ja paljon sotakuvastoa ne eivät tosiaan ensimmäiseksi tule mieleen Tove Janssonin tuotantoa ajatellessa. Vaikka tiesin hänen tehneen myös poliittisia kuvituksia, niiden näkeminen omin silmin oli alkuun hätkähdyttävää. Myös ensimmäiset muumien kaltaiset hahmot löytyivät jo tältä osastolta.

Myös 1940-luvun maalauksissa alkoi jo näkyä merkkejä muumiteosten maailmasta, sillä monet kuvat esittivät paratiisimaisia maisemia ja näkymiä. Myös Helsinki-aiheisia maalauksia Jansson oli tehnyt paljon. Erityisesti itseäni huvitti asuntoa sisältäpäin kuvaava Jatkot, joka kuvasi hyvin perinteisiä juhlien jatkoja: oli tyhjiä viinipulloja ja laseja, jonkinlaista muhinointia ja haikeaa katselua ulos ikkunasta. Samanlaistahan se on nykyäänkin, tuolilla oleva gramofoni vain on vaihtunut kannettavaan tietokoneeseen. Maalauksessa kyseessä olivat ilmeisesti hääjuhlat, sillä tanssiva pari näytti pukeutuneen hääparin tavoin.

50- ja 60-lukujen kuvataiteesta esille oli tietysti nostettu näkyvästi Janssonin tekemät suurten pintojen sommitelmat, kuten teospari Juhlat maalla ja Juhlat kaupungissa. Maalaustaiteen puolella hänen teoksensa muuttuivat abstraktimmiksi ja käsittelivät erityisesti merta ja myrskyjä, mikä aiheena viehättää itseänikin ja luonnollisesti pidin näistä maalauksista hyvin paljon. Myös kehutut Omakuva ja Graafikko vuodelta 1975 olivat vangitsevia ja saivat pysähtymään äärelleen pitemmäksikin aikaa.

Koska en kuitenkaan ole kuvataiteen asiantuntija ja tämä teksti on kirjoitettu nimenomaan kirjallisuussivustolle, on tässä vaiheessa jo hyvä aika siirtyä Muumeihin. Ensimmäistä Muumikirjaansa Jansson kirjoitti talvi- ja jatkosodan aikana, kirja ilmestyi 1945 (Muumit ja suuri tuhotulva). Ensimmäinen Muumisarjakuva puolestaan ilmestyi vuonna 1947, se oli Muumipeikko ja pyrstötähti -kirjan pohjalta tehty Muumipeikko ja maailmanloppu. Sarjakuvien tekoahan jatkoi myöhemmässä vaiheessa myös Toven veli Lars Jansson.

Muumit ja suuri tuhotulva -kirjan ruotsinkielisen painoksen kansikuva.

Muumeja esiteltiin mielestäni näyttelyssä ilahduttavan monipuolisesti: oli Kansalliskirjaston kokoelmasta lainassa olevia kirjojen ensipainoksia ja teosten kuvituksia sekä tekstikatkelmia. Myös osia sarjakuvista oli esillä paljon alkuperäisine luonnosteluineen, jotka näyttivät hienosti tekijän työn vaiheita. Kirjallisen tuotannon lisäksi muumeja esiteltiin monessa muussakin muodossa. Oli kolmiulotteisia Tuulikki Pietilän tekemiä muumikuvaelmia, muumihahmoisten teatteripukujen päitä, jotka olivat jollakin tapaa hieman pelottavankin näköisiä, erilaisia muumiesineitä ja tuotteita, joiden suunnittelussa Jansson oli aina ollut tarkasti mukana, sekä tietysti televisiossa pyöriviä muumisarjojen jaksoja.

Itsellenihän 1980-luvun lopulla syntyneenä japanilaisanimaatio Muumilaakson tarinoita on se ensimmäinen ja merkittävin kosketus muumeihin, vaikka kuvakirjoja ja sarjakuviakin meiltä kotoa tietysti löytyi ja tuli luettua. Animaatiosarjan ensimmäinen jakso esitettiin Suomessa 1. syyskuuta 1991. Sarjan viimeisten jaksojen ensiesitys Suomessa oli 1998, jonka jälkeen sitä on uusittu säännöllisesti. Yhteensä Muumilaakson tarinoista on Suomessa esitetty 101 jaksoa. Sarjan tekijöiltä julkaistiin vuonna 1992 myös kokopitkä animaatioelokuva Muumipeikko ja pyrstötähti, joka sekin kuuluu vahvasti oman ikäpolveni edustajien kollektiivisiin lapsuusmuistoihin. Näyttelyssä TV-ruudut, ”teatteripäät” ja pienet muumiesineet sisältävän käytävän varrella oli myös paljon muumikirjallisuutta vapaasti kävijöiden selailtavissa. Myönnettäköön, että itse olen varsinaisista muumikirjoista lukenut kokonaan vain teoksen Muumipapan urotyöt, joten tässä olisi vielä itsensä sivistämisen paikka lukea ne muutkin.

Muumien lisäksi merkittävä kirjallisuusaiheinen teema näyttelyssä olivat Janssonin kuvitukset ulkomaisiin klassisiin lastenkirjoihin, kuten Lewis Carrollin Liisa ihmemaassa ja Tolkienin Lohikäärmevuori (Hobitti) -teokset. Vaikka näistäkin töistä muistin kuulleeni, en ollut kuvituksia aiemmin tullut tutkineeksi, ja oli mielenkiintoista nähdä Janssonin tunnistettavaa tyyliä teoksissa, jotka olin aiemmin nähnyt monella muulla tapaa kuvitettuna.

Näyttely sisälsi suureksi osaksi teoksia Tampereen taidemuseon Muumilaakso-kokoelmasta, mutta mukana oli myös melko paljon erinäisiltä muilta toimijoilta ja yksityiskokoelmista lainattuja teoksia. Omasta näkökulmastani kyseessä oli monipuolinen, kiinnostava ja yllättäväkin näyttely, ainakin sellaiselle, joka tuntee Janssonin tuotannon pintapuolisesti, mutta ei ole sen eri puoliin aiemmin tarkasti perehtynyt. Taiteilijaa se ainakin kunnioittaa hienosti tämän ansaitsemalla tavalla.

 

Tuomas Aitonurmi / Kirjasampo

 

Lähteitä ja lisätietoa:

Kirjasampo: Tove Jansson
Kirjasammon uutinen 14.3.2014: Tove Jansson -näyttely avautui Ateneumissa - myös BBC huomioi artikkelilla
Ateneum: Tove Jansson 14.03.2014 - 07.09.2014

Tove 100 -juhlavuoden sivusto
Wikipedia: Muumilaakson tarinoita