Katsaus: kirjat ja kirjallisuuden ilmiöt Kirjan vuonna 2015

Vuonna 2015 on vietetty ensimmäistä kertaa Kirjan vuotta. Tarkoituksena on ollut nostaa esiin kirjat ilon ja elämysten lähteenä ja houkutella uusia lukijoita kirjan pariin. Millainen on ollut vuoden kirjallisuustarjonta ja mitkä ilmiöt siinä ovat korostuneet? Näihin pyritään vastaamaan tässä katsauksessa. Samalla muistellaan merkittäviä tapahtumia kirjallisuuden parissa tänä vuonna ja hieman myös sitä, mitkä ovat Kirjasammossa olleet vuoden merkittävimmät hetket palvelun toimittajan näkökulmasta.

 

Vuoden alettua jaettiin Savonia-kirjallisuuspalkinto, jonka voitti edellisvuonna julkaistu Jouni Tossavaisen New Yorkin lentävä suomalainen. Juoksija Hannes Kolehmaisesta kertovan kirjan palkitseminen oli siinä mielessä osuva alku vuodelle, että historiaan ja erityisesti sen merkkihenkilöihin keskittyvä kaunokirjallisuus oli suuren huomion kohteena monesti vuoden aikana. Urheiluteemaakin esiintyi tänä vuonna julkaistussa kirjallisuudessa.

Toista romaaniaan viimeistellyt Emmi Itäranta pääsi puolestaan maailmalla palkintoehdokkaaksi, kun hänen esikoisromaaninsa englanninkielinen versio Memory of Water oli Philip K. Dick -tieteiskirjapalkinnon ehdokkaana. Huhtikuussa Itäranta sai myös Arthur C. Clarke -palkintoehdokkuuden.

Tammikuussa ilmestyi Annamari Marttisen seitsemäs romaani Vapaa (Tammi). Teos kertoo turvapaikanhakijasta vastaanottokeskuksessa ja osoittautui ennalta-arvaamattoman ajankohtaiseksi vuoden aikana pakolaiskriisin räjähtäessä Euroopan rajoilla. Kulttuurierojen teemaa suomalaisen ja venäläisen välillä puolestaan käsiteltiin Tiina Laitila Kälvemarkin Karkulahti-kirjassa (WSOY).

 

Runeberg-palkinnon sai Joni Skiftesvik osittain omaelämäkerrallisesta romaanistaan Valkoinen Toyota vei vaimoni (WSOY). Palkinnonjakoa seuraavana päivänä menehtyi eteläafrikkalainen André Brink, jonka kirjallista tuotantoa hallitsi selkeä apartheidinvastainen sanoma.

Lisää suru-uutisia tuli maaliskuussa, kun Sir Terry Pratchett kuoli 66-vuotiaana Altzheimerin tautiin. Rakastettu ja tuottelias englantilaiskirjailija kirjoitti fantasiaa niin aikuisille kuin lapsille ja nuorillekin suunnattuna. Saksalainen Nobel-kirjailija Günter Grass menehtyi huhtikuussa jättäen jälkeensä laajalti arvostetun tuotannon. Suomalainen kirjamaailma puolestaan koki menetyksen heti vuoden alussa, kun Teos-kustantamon perustajiin kuulunut kustantaja Silja Hiidenheimo kuoli syöpään. Huhtikuussa edesmennyt kirjailija Seita Vuorela oli ehtinyt saada paljon kiitosta ja merkittäviäkin palkintoja nuortenkirjoillaan.

Maaliskuussa Kirjasammossa tehtiin merkittävä ja odotettu uudistus, kun Kirjastot.fi:n nuortenkirjallisuuspalvelu Sivupiiri siirtyi toimimaan Kirjasammon yhteyteen.

Alkuvuoden uutuuskirjoista mielenkiintoa herättivät ja kehuja keräsivät mm. Petri Tammisen epäonnisesta merikapteenista kertova, kokoaan suuremmaksi kertomukseksi kasvanut Meriromaani (Otava), Tiina Raevaaran saksalaiskirjailija E.T.A. Hoffmanin Nukkumatista ammentanut psykologinen jännityskertomus Yö ei saa tulla (Paasilinna) sekä JP Koskisen erilainen sotaromaani Kuinka sydän pysäytetään (WSOY).

   

Suorastaan ylistäviä arvioita keräsi Elina Hirvosen romaani Kun aika loppuu (WSOY), jonka teema on lähellä vuoden 2014 Finlandia-voittajaa Jussi Valtosen He eivät tiedä mitä tekevät (Tammi) pohtien perhettä, lähitulevaisuutta ja ihmisen vastuuta maailmasta. Historiallisen romaanin puolella lukijoiden kiitosta tuli erityisesti Anneli Kannon rajulle mutta inhimilliselle Pyövelille (Gummerus). Toukokuun alussa ilmestyi Aki Ollikaisen odotettu toinen romaani Musta satu (Siltala), jonka henkilöiden tarinan taustalla vaikuttaa vahvasti Tattarisuon mysteeri 1930-luvulla.

   

Edellisvuoden ylistetyt ja menestyneet esikoisromaanit saivat lisää palkintohuomiota, kun Tommi Kinnusen Neljäntienristeys (WSOY) sai Suuren Journalistipalkinnon Vuoden kirja -palkinnon, joka jaettiin ensimmäistä kertaa Kirjan vuoden kunniaksi. Anni Kytömäen Kultarinta (Gummerus) puolestaan sai potentiaaliselle käännösmenestyjälle annettavan Tulenkantaja-palkinnon.

Osallistuin huhtikuussa Suomen Kirjastoseuran Fiktioryhmän järjestämään fiktiopäivään. Siellä saimme kuulla kirjailija Laura Paloheimon esityksen chick lit -kirjallisuudesta, kirjailija Sirpa Kähkösen esityksen kaunokirjallisuudesta hitoriankirjoituksen täydentäjänä sekä kirjallisuustoimittaja Seppo Puttosen esityksen teemalla "menneisyyden tulevaisuus - miten kirjailijat kertovat menneistä ajoista." Puttosen esittelyssä nousi esiin tällä hetkellä yleisiä kirjallisuuden teemoja, jotka ovat varsin rankkoja, kuten maapallon huono tila, perheväkivalta ja kouluampumiset. Lopuksi kirjallisuuskouluttaja Marika Helovuo esitteli yleisölle tällä hetkellä varsin suuressa suosiossa olevia lukuromaaneja. Fiktiopäivästä on luettavissa myös kirjoittamani raportti Kirjasammossa.

Käännöskirjallisuuden puolella alkuvuoden suurin hehkutus niin lukijoiden kuin kriitikoidenkin taholta kohdistui amerikkalaisen John Williamsin Stoneriin (Bazar, kääntäjä Ilkka Rekiaro), 50 vuoden takaa esille nousseeseen kirjallisuuden professorin elämäntarinan kertovaan viisaaseen ja koskettavaan romaaniin. Alkuvuoden käännöskirjoista nousivat esille myös mm. Mihail Šiškinin Neidonhius (WSOY, kääntäjä Vappu Orlov), Peter Høegin Susanin vaikutus (Tammi, kääntäjä Katriina Huttunen) ja Ian McEwanin Lapsen oikeus (Otava, kääntäjä Juhani Lindholm). Lindholm palkittiin huhtikuussa myös Mikael Agricola -palkinnolla Thomas Pynchonin Painovoiman sateenkaaren (Teos) kääntämisestä. Käännöksen ilmestymisessä pääsi nappiajoitukseen Anthony Doerrin Kaikki se valo jota emme näe (WSOY, kääntäjä Hanna Tarkka) voitettuaan Pulitzer-palkinnon juuri ennen suomennoksen julkaisuajankohtaa.

Käännöskirjallisuuden vaikeasta tilanteesta puhuttiin paljon vuoden 2014 lopussa ja tähän saumaan olikin hienoa, että Suomeen syntyi uusi kirjallisuusfestivaali Helsinki Lit, joka järjestettiin ensimmäisen kerran toukokuussa. Festivaali perustui kirjailijoiden keskusteluihin, jotka Yle tallensi myös niiden katsottavaksi, jotka livenä paikalle eivät päässeet seuraamaan. Itse olin onnekkaana paikan päällä seuraamassa tätä ensi vuonna jatkoa saavaa mainiota tapahtumaa, josta kirjoitin myös raportit Kirjasampoon: perjantain raportti, lauantain raportti.

      

Kesäkuun alussa listasin Kirjasammossa alkuvuoden 20 romaania ja 15 runo- ja lyhytproosateosta kesälukemista etsiville. Näistä listoista löytyy lisää alkuvuoden kiinnostavaa kirjallisuutta, joka ei vielä tässä tullut mainituksi.

Yleisradion vuosittain jakaman Tanssiva karhu -runouspalkinnon ehdokkaiksi valittiin kuusi viime vuoden runoteosta. Toukokuun alussa ehdokaslistan julkistamisen jälkeen valintalautakunnan puheenjohtajana toiminut runoilija Merja Virolainen oli haastateltavana radion Kultakuume-ohjelmassa ja aiheutti kommenteillaan nykyrunon tasosta kohua kirjallisuusalalla. Hän kuvaili julkaistavan runon laatua pahimmillaan saastaksi. Palkintoon ehdolla olevien teosten tasoa yleisesti kuitenkin kiiteltiin ja voittajaksi valittiin lopulta Eino Santasen Tekniikan maailmat (Teos).

Kesällä tuli myös suru-uutisia, kun suomalaista proosaa merkittävällä tavalla uudistanut kirjailija Veijo Meri kuoli 21. kesäkuuta 86-vuotiaana. Kuukautta myöhemmin menehtyi amerikkalainen, teoksissaan yhteiskuntakritiikkiä ja historiallisia teemoja yhdistellyt E. L. Doctorow 84 vuoden iässä.

Kun siirryttiin kesästä kohti syksyä, alkoi jälleen ilmestyä odotettuja uutuuksia kotimaamme kirjallisuuden suurilta nimiltä. Katja Ketun Yöperhonen (WSOY) kertoo Neuvostoliiton vankileireistä ja ilmestyi samoihin aikoihin hänen Kätilö-romaanistaan tehdyn elokuvan kanssa. Sofi Oksasen Norma (Like) poikkeaa aiheiltaan hänen edellisistä romaaneistaan ja on tyyliltään dekkarimainen sisältäen maagisen realisminkin elementtejä. Emmi Itärannan Kudottujen kujien kaupunki (Teos) oli esikoisromaanin tavoin vaikuttavan kauniilla kielellä kirjoitettu teos, jossa päähenkilöinä on naishahmoja. Erona on kuitenkin, että kirja sijoittuu esikoista selkeämmin fantasiagenreen.

Syksyn kehutuiksi ja puhutuiksi kirjoiksi nousivat myös todellisista historiallisista henkilöistä kertovat kirjat, kuten Karo Hämäläisen juoksijalegenda Paavo Nurmesta kertova romaani Yksin (WSOY) ja Heidi Köngäksen Hertta (Otava), jonka päähenkilöitä ovat kommunistipoliitikot Hertta Kuusinen ja Yrjö Leino. Ajankohtaisiin aiheisiin tarttuivat Kristiina Bruun esikoiskirjallaan Kaikki mikä on sinun (Schildts & Söderströms), joka kertoo hyvin erilaisista kulttuureista ja taustoista tulevien ihmisten kohtaamisista elämän polulla sekä Riikka Ala-Harjan Kevyt liha (Like) käsitellen naisen ja miehen asemaa sekä ruumiillisuutta ja sen nykyistä ihainnointia.

 

 

Syksyn käännösromaaneista suurin tapaus oli tietysti Harper Leen Kaikki taivaan linnut (Gummerus, kääntäjä Kristiina Drews), vuosikymmenet julkaisemattomana odotellut tekijänsä toinen teos, jolle oli lopulta annettu julkaisulupa. Tämän lisäksi mainittakoon yllättävän juonenkäänteen sisältävä perheestä ja lapsuuden traumoista kertova Karen Joy Fowlerin Olimme ihan suunniltamme (Tammi, kääntäjä Sari Karhulahti), Ranskassa Charlie Hebdo -lehteen tehdyn iskun takia esiin noussut "poliittinen faabeli" Michel Houellebecqin Alistuminen (WSOY, kääntäjä Lotta Toivanen) sekä ylistetyn kirjailija Raymond Carverin ensimmäistä kertaa kokonaisuudessaan suomeksi ilmestynyt novellikokoelma Mistä puhumme kun puhumme rakkaudesta (Sammakko, kääntäjä Seppo Lahtinen).

   

 

Syksylläkin tuli valitettavasti uutinen merkittävän kirjailijan kuolemasta, kun erityisesti rikosromaaneistaan tunnettu ruotsalainen Henning Mankell menehtyi syöpään 67-vuotiaana. Mankellin perinnöksi kirjalliselle maailmalle jää hyvin monipuolinen tuotanto.

Kirjasammossa saatiin syyskuun alussa valmiiksi merkittävä urakka suomalaisen kirjallisuustiedon sisältöjen yhdistämiseksi, kun Yle Elävän arkiston kirjallisuusaiheiset videot ja audiot upotettiin osaksi Kirjasammon teos- ja tekijätietoja. Näistä upotuksia sisältävistä sivuista koottiin Kirjasampoon myös lista. Lisäksi syksyn aikana Kirjasammossa toteutettiin sekä yhteistyönä että omalla työvoimalla mielenkiintoisia artikkelikokonaisuuksia.

Kirjasampo ja HelMet-kirjasto tekivät yhteistyötä Ylen Docventures-dokumenttisarjan kanssa tuottaen sarjaan liittyviä kirjavinkkejä. Kirjasampo vastasi kaunokirjavinkeistä ja HelMet-kirjasto tietokirjavinkeistä. Vinkkikokonaisuuksia käytettiin kirjastoissa paljon esimerkiksi aineistonäyttelyjen pohjana.

Kuva: Docventures

Kirjasampo oli esillä Turun Kirjamessuilla osana Varsinais-Suomen kirjastojen osastoa yhdessä muiden Kirjastot.fi-palveluiden kera. Lisäksi Kirjasammon toimittaja vieraili Helsingin Kirjamessuilla messuviikonlopun perjantai- ja lauantaipäivinä vakuuttuen kirjallisuuden ympärillä edelleen näkyvästä kiinnostuksesta, innokkaista lukijoista ja alan toimijoista. Turun Kirjamessuista julkaistiin Kirjasammossa puolestaan myöhemmin erikoiskirjastonhoitaja Irene Piippolan teksti Saamenmaa-teeman ja saamelaiskirjallisuuden näkökulmasta.

Marikan kirjajuttuja -sarjassa esiteltiin eurooppalaisiin kaupunkeihin sijoittuvaa kirjallisuutta ja mahdollisia Nobelin kirjallisuuspalkinnon saajia. Yksi Nobel-veikatuista osui oikeaan ja palkinnonsaajasta sekä hänen suomennetuista teoksistaan oli sivustollamme kattava esittely, kun tieto hänen palkitsemisestaan tuli. Valkovenäläinen Svetlana Aleksijevitš sai siis tämän vuoden palkinnon kerronnalliseen tietokirjallisuuteen kuuluvilla teoksillaan. Kyseinen genre on muutenkin ollut nousussa, eikä Aleksijevitšin palkitseminen ainakaan vähennä sen suosiota meillä ja maailmalla.

Suomen kirjallisuuspalkintosyksy aloitettiin ensi kertaa jaetulla pääkaupunkiseudun kirjastojen HelMet-kirjallisuuspalkinnolla, jonka tarkoituksena oli palkita ansioitunut viimeisten viiden vuoden aikana julkaistu kirja ja tuoda esiin myös marginaalisempia kirjallisia ääniä. Voittajaksi selvisi Mia Kankimäen Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin (Otava 2013). Ehdolla oli kaikkiaan 10 teosta.

Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon saajaksi oli taas ehdolla kymmenen esikoisteosta. Näytelmiä aikaisemmin kirjoittanut Saara Turunen voitti palkinnon esikoisromaanillaan Rakkaudenhirviö (Tammi), joka kertoo nuoren naisen kasvukertomuksen ja kuvaa tarkasti perhettä ja kotimaata tuoden esille kokonaisen paikkaansa hakevien sukupolven kokemuksen. Erikoismaininnan raadilta sai lisäksi kolme teosta. Finaalissa kakkoseksi kirinyt Anu Kaajan novellikokoelma Muodonmuuttoilmoitus (Teos) on kokoelma lyhyitä novelleja, jotka leikittelevät erityisesti metamorfooseilla fantasiaa ja realismia kekseliäästi sekoittaen. Katja Raunion romaani Käy kaikki toteen (Teos) sijoittuu yliopistomaailmaan ja näyttää tarkalla kielellään henkilönsä kaikessa epätäydellisyydessään ihmisinä, jotka eivät tunnu pysyvän ruodussa, kuten ei pysy tarinakaan. Jussi Seppäsen Kymmenottelu (WSOY) on kymmenen urheilunovellin kokoelma, jonka henkilöinä on niin oikeita kilpaurheilijoita kuin oman elämänsä sellaisia. Tragikomiikka on kokoelman tarinoissa vahvasti läsnä.

 

 

Kirjallisuuteen liittyviä merkittäviä palkinnonsaajia ja ehdokkuuksia julkistettiin marraskuun aikana monia. Kirjallisuuden valtionpalkinnon sai Hannu Väisänen, kääntäjien valtionpalkinnon Jyrki Lappi-Seppälä ja valtion ulkomaisen kääntäjäpalkinnon Janina Orlov. Jarl Hellemann -käännöskirjapalkintoon on ehdolla viisi tänä vuonna ilmestynyttä kaunokirjallisuuden suomennosta. Savonia-palkinnon ehdokkaana on kuusi savolaisen tai savolaislähtöisen kirjailijan teosta.

Marraskuun alussa julkistettiin myös ne odotetuimmat syksyn palkintoehdokkuudet, kun Suomen Kirjasäätiön jakamien Finlandia-palkintojen ehdokkaat tulivat julki.

Hyvin kirjoitetulle ja yleistajuiselle tietokirjalle jaettavaan Tieto-Finlandiaan oli ehdolla kuusi teosta. Teosten esittelyt tässä pohjautuvat palkintoraadin perusteluihin. Sari Katajala-Peltomaa, Christian Krötzl, Marjo Meriluoto-Jaakkola (toim.) olivat ehdolla kirjallaan Suomalaisten pyhiinvaellukset keskiajalla (SKS), joka on toistaiseksi kattavin suomeksi julkaistu teos pyhiinvaelluksista. Esa Koivuranta, Kati Pehkonen, Tuija Sorjanen ja Annina Vainio olivat ehdokkaina kirjalla Marimekko. Suuria kuvioita (Into), joka on historiikki yhdestä modernin Suomen ikoneista. Kirja antaa kuvan yhtiön vaiheista ja toiminnasta sekä niistä henkilöistä, joilla on ollut keskeinen rooli yhtiön eri vaiheissa. Tiina Miettisen Piikojen valtakunta. Nainen, työ ja perhe 1600-1700-luvuilla (Atena) muuttaa käsitystä suomalaisen naisen historiasta: piikomaan lähteminen oli tilattomien perheiden tytöille mahdollisuus itsenäisyyteen ja parempaan asemaan elämässään. Marjo T. Nurmisen Maailma piirtyy kartalle. Tuhat vuotta maailmankartan kulttuurihistoriaa (John Nurmisen Säätiö) tekee karttojen tutkimisen ohella matkan eurooppalaiseen kulttuuriin sekä uskonnon, kaupan, taiteen, merenkulun ja valtapolitiikan historiaan. Tapio Tammisen Kansankodin pimeämpi puoli (Atena) käy läpi ruotsalaisen rasismin historiaa 1800-luvun nationalismista 1900-luvun rodunjalostusoppiin ja 2000-luvun uusnatsismiin. Helena Telkänranta puolestaan "muuttaa käsitystä maailmasta jokaisella aukeamalla" kirjassaan Millaista on olla eläin? (SKS) Se kertoo, mitä aistivat, ajattelevat ja tuntevat olennot, jotka asuttavat kanssamme tätä planeettaa.

Voittajaksi toimittaja Arto Nyberg valitsi Tapio Tammisen teoksineen Kansankodin pimeämpi puoli. Nyberg totesi, ettei voinut kirjallisen laadun ohella sivuuttaa valinnassaan tällä hetkellä eri maissa käytävää yhteiskunnallista keskustelua.

Finlandia Junior -palkinnon saajaksi oli ehdolla kuusi lasten- ja nuortenkirjaa. Teosten esittelyt tässä pohjautuvat palkintoraadin perusteluihin. Siiri Enorannan nuorten fantasiaromaani Surunhauras, lasinterävä (WSOY) piirtää esiin kokonaisen maailman erilaisine maailmakatsomuksineen ja kulttuureineen. Enoranta johdattaa tarinaa monen kertojan näkökulmasta muodostaen ennalta-arvaamattoman, moniselitteisen tarinakudoksen. Tuula Kallioniemen Pako (Otava) on nuorten "pieni mutta erittäin pippurinen" jännityskirja, jossa nivotaan yhteen neljän nuoren tarinat ja käsitellään tärkeitä ja vaikeitakin aiheita kuten vanhempien välinpitämättömyyttä, alkoholismia, koulukiusaamista sekä lapsikaappausta. Elina Lappalaisen kirjoittama ja Christel Rönnsin kuvittama lasten kuvakirja Nakki lautasella - mistä ruoka tulee (Tammi) on asiallinen ja hauska tietokirja ruoan alkuperästä ja siitä, mistä syömämme ruoka oikeasti tulee. Se yhdistää asiatietoa ja lapsenomaista kerrontaa sopivasti. Veera Salmen lastenromaani Mauri ja vähä-älypuhelin (Otava) on riemastuttavan omaperäinen tarina ystävyydestä, erilaisuudesta ja yhden ihmisen mahdollisuuksista vaikuttaa maailman epäreiluuteen. Kirjassa on tekijän oma kuvitus. Nadja Sumanen kirjoittaa nuortenromaanissaan Rambo (Otava) 14-vuotiaasta pojasta, joka tahtoo olla tavallinen, mutta ei kuitenkaan ole. Teemana ovat nyky-yhteiskunnassa niin tavalliset syrjäytyminen ja perheen ongelmat, mutta kirja on silti valoisa ja toiveikas. Mila Teräksen kirjoittama ja Karoliina Pertamon kuvittama lasten kuvakirja Hämärinkäinen (Karisto) avaa lumoavan kauniin maailman, jollaista "harvoin näkee lasten kuvakirjoissa." Teos muistuttaan lukijoitaan siitä, että välillä on hyvä hiljentyä ja unohtaa arjen kiireet.

Suomen Viron-instituutin johtaja Anu Laitila valitsi voittajaksi Nadja Sumasen Rambon, joka tuli julkaistuksi voitettuaan Otavan nuortenromaanikilpailun. Laitila vertasi Ramboa Anna-Leena Härkösen Häräntappoaseeseen ja totesi voittajateoksen olevan sen hienostuneempi päivitys 2010-luvulle.

Kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon ehdokkaana oli jälleen kuusi romaania. Teosten esittelyt pohjautuvat raadin perusteluihin. Selja Ahavan Taivaalta tippuvat asiat (Gummerus) koostuu neljästä osasta ja useamman henkilön tarinoista, joille on yhteistä sattumien epätodennäköisyys. Teoksen kerronta on jopa sadunomaista. Kari Hotakaisen Henkireikä (Siltala) kertoo sekakuorossa laulavista Rikoskomisariosta, Suntiosta ja Parturikampaajasta. Kuorotapaamiset puhkaisevat heidän äänettömyyden kuplansa ja niiden tuloksena syntyy äärimmäisiä tekoja, jotka johtavat kuitenkin lopulta seestymiseen. Pertti Lassilan Armain aika (Teos) vaikuttaa romaanilta, joka on "kirjoittanut itse itsensä." Kirja kuvaa yhtä sotien jälkeistä kesää moniaistisesti. Ihmiset takertuvat muistoihin ja hetkeen tulevaisuuden ollessa epävarma. Laura Lindstedtin Oneiron (Teos) on alanimekkeensä mukaisesti fantasia kuolemanjälkeisistä sekunneista. Seitsemän naista saapuu valkoiseen tilaan edustaen eri yhteiskuntaluokkia ja ollen kaukana toistensa kokemuspiiristä, mutta jokaisen tarina on yhtä arvokas. Romaani sisältää uudenlaisia temaattisia ja kerronnallisia ulottuvuuksia. Markku Pääskysen Sielut (Tammi) käsittelee tragediaa, oman lapsen katoamista. Yllättävä ja rohkea kirja sijoittuu yhteen päivään, jona Maija-tyttöä etsitään, ja vaikka tunnelma on painostava, lukijaa ei rusenneta toivottomuudella ja syyllisyydellä. Panu Rajalan Intoilija (WSOY) kertoo I. K. Inhasta, joka oli valokuvaaja, tutkimusmatkailija, tietokirjailija, kääntäjä ja keksijä. Minämuotoon kirjoitettu taiteilijatarina johdattelee lukijan Inhan maailmaan ja nostaa hänet esiin ystäviensä Janne Sibeliuksen ja Eero Järnefeltin rinnalle.

Finlandia-palkinnon ehdokkaisiin liittyi tänä vuonna taas kohua, kun Ylen toimituksessa huomioitiin, että Rajalan Intoilija sisältää runsaasti I. K. Inhan alkujaan kirjoittamaa tekstiä sellaisenaan. Tämä herätti runsaasti keskustelua ennen kaikkea moraalisesti oikeanlaisesta lainauskäytännöstä. Keskustelu oli mielenkiintoista, mutta valitettavasti esim. kirjan kustantaja oli saanut asiatontakin palautetta tapaukseen liittyen.

Palkinnon saajaksi muusikko ja toimittaja Heikki "Hector" Harma valitsi Lindstedtin Oneironin. Hector kehui teoksen omanlaistaan ääntä, kuvastoa ja maailmaa sekä kirjailijan nerokasta tapaa uudistaa siinä romaanin muotoa. Oneiron oli myös palkintoveikkausten ennakkosuosikki kerättyään erittäin kiittäviä arvioita syksyn aikana.

 

 

 

Finlandia-huuman jälkeenkin jaettiin kirjallisuuteen liittyviä tunnustuksia. Pro Finlandia -mitalilla palkittiin kirjailijat Daniel Katz ja Sirpa Kähkönen sekä suomentaja Juhani Lindholm. Kalevi Jäntin palkinnot menivät omaperäistä ja kokeellistakin kirjallisuutta tekeville. Palkinnon saivat Kristian Blomberg runoteoksestaan Valokaaria (Poesia), Iida Rauma romaanistaan Seksistä ja matematiikasta (Gummerus) sekä Katja Raunio myös Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkintoon ehdolla olleesta romaanistaan Käy kaikki toteen (Teos).

 

Lisäksi juuri tämän katsauksen julkaisua edeltävänä päivänä (8.12.) tuli tieto Suomi-palkintojen saajista. Kuin kommenttina polttavana keskustelunaiheena olevaan tilanteeseen, tänä vuonna palkintoja saivat maahanmuuttajataustaiset kirjailijat: Irakista Suomeen muuttanut kansainvälisestikin palkittu Hassan Blasim sekä ensimmäisenä somalialaistaustaisena suomeksi kirjan julkaissut Nura Farah. Suomi-palkinnon sai myös erityisesti monikulttuurisessa kirjastotyössä ansioitunut Entressen kirjasto Espoossa.

Lisäys 10.12.: Runeberg-palkinnon 2016 ehdokkaat julkistettiin vielä katsauksen julkaisun jälkeen. Ehdolla on kahdeksan kaunokirjallista teosta. Mukana ovat Finlandin voittanut Laura Lindstedtin Oneiron sekä HS:n kirjallisuuspalkintoehdokkaana ollut Jussi Seppäsen Kymmenottelu. Lisäksi ehdokkaisiin kuuluvat Kurt Högnäsin ruotsinkielinen runokokoelma Refug (Schildts & Söderströms), Tapio Koivukarin romaani Unissasaarnaaja (Johnny Kniga), Asko Sahlbergin pienoisromaani Irinan kuolemat (Like), Harry Salmenniemen runokokoelma Pimeän lehdet (Otava), Mikaela Strömbergin romaani Sophie (Schildts & Söderströms, kääntänyt Helene Bützow) ja Pauliina Vanhatalon romaani Pitkä valotusaika (Tammi).

 

 

 

 

Katsausta kirjoittaessani kysyin Kirjasammon toimituskuntaan kuuluvilta sekä siinä tänä vuonna vierailleilta näkemyksiä siitä, mikä oli heistä parasta kirjallisuudessa tänä vuonna. Pyysin vastaukset kolmeen kysymykseen:

1. Mikä on ollut vuoden kirja?
2. Kuka on ollut vuoden kirjallinen vaikuttaja?
3. Mikä on ollut vuoden kirjallinen ilmiö?

Tässä vastaukset:

 

Outi Hintikka
Informaatikko, BTJ Finland

1. Lindstedt: Oneiron

- Upea moniääninen ja moniulotteinen teos. Luulin, että jää pienen piirin kirjaksi.

Alameddine: Hakawati

- Perinteinen yhteiskunta-perhekuvaus libanolaisen perheen elämästä. Hyvää perinteistä kerrontaa

Teoksen kustannuspolitiikka yleensä – kustantajan lähes jokainen kirja on kulttuuriteos.

Kuinka kilpikonna sai kilpensä ja muita aboriginaalisatuja

- Savukeitaan kulttuuriteko.

2. Ylen kirjallisuustoimittajat Seppo Puttonen ja Nadja Novak sekä Nuoren Voiman toimitus ja NVL:n muu työ, esim. Prosak-proosaklubit.

3. Uuskumman voittokulku, uudenlaiset kirjallisuuden ja esittävien taiteiden yhteistyöprojektit. Kirjamessuilla venäläisen toisinajattelijan (Mihail Šiškinin) puheenvuoro nyky-Venäjästä.

 

Marjut Puominen
Kokoelmapäällikkö, Celia-kirjasto
Suomen Kirjastoseuran Fiktioryhmän sihteeri

1. Katja Ketun Yöperhonen on kirja, jolle toivon todella pitkää häntää ja laajaa lukijakuntaa. Lähihistoriamme herää henkiin viiltävän todentuntoisena, taustatyön määrän ja perusteellisuuden tuntee lukiessa vahvasti. Tarinan kuljetus ei yskähtele, genrerajat ryskyvät. Ja Ketun kieli, rehevää ja kälämiä kuten aina.

2. HelMet-kirjastojen ja Tammen idea lahjoittaa kirja jokaiselle ekaluokkaiselle oli hieno tempaus kirjallisuuden jatkumon puolesta. Toivottavasti tästä muodostuu laajempikin perinne, näin rekrytoidaan uusia lukijasukupolvia.

3. Lokakuussa avattu kotimainen kuukausimaksuun perustuva e-kirjapalvelu Fabula on aloittanut lupaavasti: kokoelma kasvaa ja monipuolistuu vauhdilla, palvelun käyttäminen on näppärää. Jos suurimmat kaunokirjallisuuden kustantajat lähtevät mukaan, tässä saattaa olla se kauan ja hartaasti povattu e-kirjojen tosi tuleminen.

 

Seija Salminen
Informaatikko, Joensuun Seutukirjasto - Pohjois-Karjalan maakuntakirjasto

1. Kyllä se on ollut Finlandia-palkinnon voittanut Laura Lindstedtin romaani Oneiron. Hän on käsitellyt erikoista aihetta uudella, omaperäisellä tavalla. Kun puhutaan yhdenpäivänromaanista, niin tämä on sekuntien romaani.

Nostaisin myös Emmi Itärannan Kudottujen kujien kaupunki -kirjan toiseksi huomattavaksi romaaniksi tänä vuonna.

Kolmantena Henning Mankellin Juoksuhiekka oli omakohtainen, hieno teos. Tilinpäätös hänen elämälleen ja kirjoittamiselleen.

2. Tähän en osaa nimetä ketään, ellei Kirjan vuoden "keksijää" Laila Hirvisaarta voisi tänä vuonna sen vuoksi ajatella kirjalliseksi vaikuttajaksi.

3. Tämän vuoden kirjallinen ilmiö oli Kirjan vuosi -teemavuosi, joka teki kirjallisuutta ja lukemista näkyväksi. Mukana on ollut paljon toimijoita ja tapahtumia.

Nostaisin vielä erikseen OKM:n valtakunnallisen Lukuinto-ohjelman, joka on kolmen vuoden ajan (2012-2015) edistänyt lasten ja nuorten lukumotivaatioita, monilukutaitoa ja koulun ja kirjaston yhteistyötä.

 

Jyrki Vainonen
Kirjailija ja kääntäjä
Puheenjohtaja, Suomen Kirjailijaliitto

1. Johan Bargum: Novelleja 1965-2015

- Ilahduttaa novellistiikan ystäviä, joihin minäkin kuulun.

2. Marja-Leena Mäkelä, kirjavinkkari. Hän sai Kirjailijaliiton Kirjailija kiittää -palkinnon vuosikymmeniä kestäneestä työstään kirjavinkkaaajana.

3. Kotimaisen kaunokirjallisuuden dramatisoinnit. Hienoa, toivottavasti teatterintekijöiden kiinnostus kotimaiseen kaunokirjallisuuteen jatkuu!

 

Katsauksen lopuksi myös sen kirjoittajan omat valinnat:

1. Emmi Itärannan Kudottujen kujien kaupunki lunasti mielestäni kaikki odotukset, ja kirja oli juuri niin kaunista kieltä niin vaikuttavan tarinan kera kuin odottaa saattoi. Harmitti, että se jäi pois Finlandia-ehdokkaiden joukosta, mutta onneksi kirja löytänee kuitenkin lukijansa niin Suomesta kuin maailmaltakin. Lisäksi haluan mainita myös käännöskirjojen puolelta yhden aivan pysäyttävän upean kertomuksen, John Williamsin Stonerin. Onneksi suuri yleisö on löytänyt sen vielä vuosikymmeniä julkaisun jälkeenkin.

2. Laura Lindstedt on kirjailija, jolla oli (ja on varmasti edelleen) sanottavaa ja hän uskalsi myös sanoa sen silloin, kun häntä kuunneltiin. Lisäksi uskon hänen kirjoitustyönsä muovaavan tulevaa suomalaista kirjallisuutta uusiin suuntiin.

3. Lavarunous ja vastaavat pienimuotoisemmat kirjallisuustapahtumat tuntuvat olevan voimissaan. Kirjailijat, kirjoittajat ja muut kirjallisuuden ystävät haluavat selvästi kokoontua johonkin yhteen keskustelemaan kirjallisuudesta. Tämä saattaa liittyä myös siihen valitettavaan suuntaukseen, että median kulttuurikeskustelu ja varsinkin sen syväluotaavat analyysit tällä hetkellä tehtävästä kulttuurista vähenevät. Niin pienissä kuin suuremmissakin kirjallisuustapahtumissa tulee kuitenkin aina vahva kokemus siitä, että kirjallinen kulttuurimme on edelleen hyvin elävää.

 

Kiitos kaikille hienosta kirjallisesta vuodesta, jatketaan vähintään yhtä suurella innolla kirjallisuuden parissa myös ensi vuonna!

Tuomas Aitonurmi
Informaatikko ja toimittaja, Kirjasampo