Katri Tapolan kirjailijavierailu - Kauheasti korkeita käsiä

Lastenkirjailija sai kesken kaamoksen kutsun koulukiertueelle Pohjois-Pohjanmaalle: Oulaisiin, Merijärvelle ja Pyhäjoelle.
Kirjailija kiersi koko liudan alakouluja ja oppi kierroksellaan yhtä ja toista. Hän oppi miltä maistuu vispipuuro, kun se tehdään lasten itse poimimista puolukoista ja rukiista. Hän oppi miten makoisia ovat porkkanat kun ne on nostettu koulun omasta kasvimaasta. Varmasti Pohjanmaan punaposket haukkaavat happihyppelyn jälkeen myös omenaa, lanttua ja naurista, ajatteli kirjailija katsellessaan ympärilleen: kaikkialla oltiin kohteliaita ja pidettiin vieraalle ovia auki. Joka koululla kuunneltiin rauhassa ja keskittyneesti. Ensin viitattiin reippaasti ja sitten esitettiin hyviä kysymyksiä: kuinka kauan kirjan kirjoittaminen kestää? mistä aiheet ja ideat tulevat? mikä kirjoittamisessa on kivointa? paljonko siitä saa palkkaa? Kirjailija oppi myös, että kirjastoväki ja opettajat tekevät tärkeää työtä lasten lukuharrastuksen eteen. Kirjastossa käytiin säännöllisesti ja kirjat kiinnostivat. Kirjailijan suurin opetus oli kuitenkin se, että Pohjois-Pohjanmaalla on kauheasti korkeita käsiä. Kädet nousivat nopeasti ja tosi korkealle silloinkin kun kirjailija vuorostaan esitti kysymyksiä oppilaille: ketkä teistä pitävät päiväkirjaa? ketkä tykkäävät lukea kirjoja? Molempiin kysymyksiin tuli paljon myönteisiä vastauksia; kirjoittajia ja lukijoita Pohjanmaalla piisasi! Kirjailijalle jäi hyvä mieli. Ehkä punaiset posket, leikkaava lanttu, ruispuolukkapuuro, päiväkirjat ja lukeminen tekevät kaikki yhdessä ihmisestä niin pirteän ja hyvätapaisen, että kädetkin kohoavat huippukorkealle!
Ja kuin puolukkana puurossa, vihoviimeisen tunnin päätteeksi ekaluokkalainen tyttö sen sanoi: Ja eikun kotiin kirjoittamaan!

Katri Tapola

Teksti julkaistu alunperin Okariinossa, julkaistu ja päivitetty viimeksi 29.11.2011.
Siirretty Kirjasampoon 10.2.2016.