Suomalaisen kirjallisuuden käännökset ja vienti ulkomaille

Suomalaisen kirjallisuuden viennistä ulkomaille on ollut juttuja mediassa säännöllisesti. Asia ei ole ollut esillä syyttä. Näillä markkinoilla on saavutettu viime vuosina menestystä, mistä ovat esimerkkeinä mm. kirjailijat Salla Simukka, Emmi Itäranta, Johanna Sinisalo ja Leena Krohn, joiden teokset ovat saaneet hehkutusta myös käännöksille hankalana pidetyssä englanninkielisessä kirjallisuusmaailmassa. Isoin uutinen viime aikoina on ollut nuortenkirjailija Simukan Lumikki-trilogiasta käynnistynyt Hollywood-elokuvaprojekti. Lastenkirjallisuus on pitkään ollut Suomen vahvoja puolia kirjallisuusviennissä, ja esimerkiksi Timo Parvelan kirjat ovat saavuttaneet varsin suuren suosion Saksassa. Parin vuoden takaiset Frankfurtin kirjamessut, joissa Suomi oli teemamaana, olivat merkittävä panostus suomalaisen kirjallisuuden vientiin ja käännössopimuksia tehtiinkin paljon. Jo vuonna 2013 uutisoitiin kirjallisuusviennin arvon kasvaneen lähes 60 prosenttia vuodesta 2011 vuoteen 2012.

Suomenkielisen kirjallisuuden viimeisimmät käännökset

Mielessäni on jo jonkin aikaa kypsynyt artikkeli-idea siitä, mitä suomalaista kirjallisuutta tällä hetkellä käännetään. Minkälaisia ovat ne itse tarinat, jotka kääntäjien työskentelyn tuloksena ovat päässeet luettaviksi myös muilla kielialueilla? Päätin tutkia kirjallisuuden vientikeskus FILIn käännöstietokannasta suomalaisista kirjoista julkaistuja käännöksiä vuosina 2015–2016 tähän mennessä. Lista kasvoi melko pitkäksi, joten keskityin suomeksi kirjoitettuihin teoksiin ja valitsin kultakin tekijältä pääsääntöisesti vain yhden kirjan. Tällä periaatteella kokosin käännetyistä teoksista palveluumme kirjahyllyn, jonka pohjalta voidaan tehdä joitakin johtopäätöksiä siitä, minkälainen suomalainen kirjallisuus on kiinnostanut viime aikoina ulkomailla.

Kirjahyllyn kooksi tuli näppärästi 100 teosta. Tein tilastointia ja analyysia siitä, minkälaisia teoksia se sisältää.

Lastenkirjat 27/100

Suomenkielisen kirjallisuuden käännöksistä edelleen suuri osa on lastenkirjallisuutta. Sen osuus olisi vieläkin suurempi, jos huomioitaisiin samoilta tekijöiltä käännetyt eri teokset. Esimerkiksi Aino Havukaisen ja Sami Toivosen Tatuja ja Patuja sekä Mauri ja Tarja Kunnaksen Koiramäkiä on julkaistu viime vuonna monina käännöksinä eri teoksista. Käännetyt ovat siis pääosin tuttuja ja kotimaassakin suosittuja teoksia. Huomionarvoinen on lisäksi Katri Kirkkopellon Molli, joka pääsi juuri Helmet-kirjallisuuspalkinnon 2016 ehdokkaaksi, eikä ollut kotimaassa sitä ennen juuri saanut tunnustusta.

Nuortenkirjat 5-7/100

Nuortenkirjoiksi luokiteltujen osuus listalla jäi lopulta teosten osalta pieneksi, mutta toisaalta Suomen viime aikojen suurin käännöskirjamenestyjä Salla Simukka edustaa juuri nuortenkirjallisuutta. Tämä nostaa sen painoarvoa Suomen kirjallisuusviennissä, ja lisäksi on hyvä muistaa, että monet 2000-luvun maailmanlaajuiset kirjallisuuden menestystarinat ovat syntyneet ns. YA-genressä eli nuorten aikuisten kirjoissa. Listalla olevista Marja Björkin Poika ja Emmi Itärannan Teemestarin kirja ovat rajatapauksia. Ne on alkujaan luokiteltu aikuisten kirjallisuudeksi, mutta niitä suositellaan monissa vinkkauksissa myös nuorille ja Björkin kirja oli myös Finlandia Junior -ehdokkaana.

Sarjakuvat 11/100

Yli kymmenesosa hyllyn teoksista on sarjakuvia, ja tämä genre unohtuukin monesti kirjallisuusviennistä puhuttaessa. Sarjakuvat ovat helppoa myytävää ulkomaillekin – niissä on vähemmän käännettävää tekstiä ja lisäksi suomalainen sarjakuva on maailman tasollakin korkealaatuista. Erityisesti vuoden 2012 Sarjakuva-Finlandian voittaja Pikku närhi on herättänyt huomiota ulkomailla, ja se on tähän mennessä ilmestynyt englanniksi ja ruotsiksi.

Klassikot 8/100

Suomalaisen kirjallisuuden wanhat kunnon klassikot kelpaavat edelleen käännettäväksi, ja moni hyllyn kirjoista edustaakin maamme kirjallisuuden kaanoniin jo aikoja sitten päätyneitä teoksia. Tällaisia laskisin hyllyssä olevan kahdeksan kappaletta. On Kalevalaa, Seitsemää veljestä, Sudenmorsianta, Tuntematonta sotilasta… Lisäksi on pari teosta, joita ei ehkä voi kanonisoiduiksi klassikoiksi sanoa, mutta jonkinlaisia vanhempia kulttiteoksia ne kuitenkin ovat: Pentti Saarikosken Kirje vaimolleni (1968) ja Urho Torikan Me sankarit (1929).

Dekkarit / jännitys 11/100

Jonkin verran listalle mahtui kuitenkin myös rikos- ja jännityskirjallisuutta, vaikka näissä tyyleissä suomalaiset eivät olekaan päässeet maailmalla loistamaan muiden pohjoismaalaisten tavoin. Viimeaikaisia dekkarikäännösmenestyjiä ovat olleet esimerkiksi Kati Hiekkapelto, jonka Kolibri on käännetty 7 kielelle, sekä Antti Tuomainen, jonka Parantaja on käännetty jo 22 kielelle!

Spekulatiivinen fiktio 7/100

Viime aikoina nousussa ollut suomalainen spekulatiivinen fiktio (tieteis-, fantasia- ja kauhukirjallisuus) on myös saanut muutamia edustajia listalle. Näistä on noussut joitakin suurmenestyksiä kuten Emmi Itärannan Teemestarin kirja, joka on käännetty 14 kielellle ja se on saanut taakseen suuren kustantajan englanninkielisessä maailmassa. Johanna Sinisalon Auringon ydin on käännetty neljälle kielelle ja teos on saanut kiittäviä arvioita Yhdysvalloissa, joka tunnetaan käännöksille haastavista kirjamarkkinoistaan.

Muu kaunokirjallisuus 29/100

Hyvin suuri osa listalle kertyneistä teoksista on kuitenkin myös sitä kaunokirjallisuutta, joka ei kuulu mihinkään edellä mainittuun ryhmään. Suurin osa näistä on ns. genrettömiä romaaneja, jotka eivät sijoitu mihinkään romaanikirjallisuuden genreen. Lisäksi mukana on pari runoteosta. Mukana olevien romaanien tyylit ovat moninaiset: on yhteiskunnallisesti kantaaottavaa (Laura Gustafssonin Anomalia, Kari Hotakaisen Luonnon laki), vahvoja perhe- ja sukutarinoita (Elina Hirvosen Kun aika loppuu, Tommi Kinnusen Neljäntienristeys), rajuja sotakertomuksia (Katja Ketun Kätilö), eurooppalaista historiaa luotaavia tarinoita (Heidi Köngäksen Dora, Dora, Sofi Oksasen Kun kyyhkyset katosivat), koskettavasti kotimaamme historiaan sukeltavia (Aki Ollikaisen Nälkävuosi) ja vimmaisen omaperäisiä nykyaikaan sijoittuvia teoksia (Maaria Päivisen On nälkä on jano, Pajtim Statovcin Kissani Jugoslavia). Hienoja kirjoja kirjoitetaan hyvin erilaisista aiheista, mikä kertoo maamme kirjallisuuden moninaisuudesta ja vahvuudesta. Myös epätodennäköisistä tapauksista on noussut menestyjiä, jos miettii vaikka Katja Ketun Kätilöä, joka on sisällöltään varsin rankka ja kieleltään erittäin haastava kääntäjälle.

Tietokirjallisuus

Kokoamani kirjahyllyn esittelytekstissä on listattu myös suomenkielisestä tietokirjallisuudesta tehdyt käännökset 2015-2016. Perehtyneisyyteni tämän hetken suomalaiseen tietokirjallisuuteen ei ole samalla tasolla kuin kaunokirjallisuuden kanssa, mutta joitakin toteamuksia listasta voinen melko maallikkonakin tehdä.

Ulkomailla ovat selkeästi kiinnostaneet laajasti tunnetut suomalaisbrändit kuten Marimekko ja muumit. Lisäksi kiinnostusta ovat herättäneet kulttuuriset ilmiöt kuten Amorphis-yhtyeen tarina, Suomen nykyooppera sekä nukketeatteri. Nobel-palkitun Martti Ahtisaaren tarinaa on myös käännetty. Suomen sodista kirjoitetut tietoteokset kiinnostavat myös muualla, niitä oli käännetty useampaakin. Sosiaalisissa innovatioissa ja teknologian vaikutuksessa tulevaisuuteen luotetaan myös suomalaiseen tietoon. Lisäksi on käännetty tietokirjoja oluesta ja saunasta, mikäs sen perinteisempää! Suomi-brändin viennissä sen sijaan ei ehkä haluta korostaa tietoutta ylimielisyyden historiasta tai pahuuden olemuksesta kirjallisuudessa ja taiteessa, mutta näistäkin aiheista on myyty ulkomaille suomalaista tietokirjallisuutta.

Kirjallisuusvienti on pitkäjänteistä työtä ja myös se näkyy kokoamassani hyllyssä – monet siinä olevat teokset ovat muutaman vuoden takaisia ja kadonneet jo kirjakauppojen hyllyistä Suomessa. Jokin meillä jo hieman unohduksiin painunut helmi voi vielä nousta arvoon arvaamattomaan käännöskirjana, kuka tietää.

Kirjallisuusvientimme tulevaisuus

Viimeaikaisista käännösjulkaisuista ei kuitenkaan näe sitä, mitä tulevaisuus on tuomassa suomalaisen kirjallisuuden käännösten markkinoille. Monesti on todettu, että Suomi ei oikein päässyt mukaan ”nordic noir”-dekkaribuumiin, jossa ruotsalaiset (ja jonkin verran myös norjalaiset ja tanskalaiset) rikoskirjailijat saivat valtavasti nostetta ulkomailla. Kirjallisuusagentti Elina Ahlbäck sanoi Ylen jutussa vuoden alussa, että Finnish weird (suomikumma) on nyt suomalaisen kirjallisuuden valtti maailmalla. Johanna Sinisalon, Leena Krohnin ja Emmi Itärannan voi sanoa edustavan tätä genreä, ja heidän teoksiaan on parhaimmillaan myyty hyvin monille kielialueille. Seuraavaksi odotetaan jännityksellä Laura Lindstedtin Oneironin menestystä käännösten julkaisun myötä, sillä teoksen oikeudet on jo myyty useille kielille, mm. englanniksi. Aikaisemman Finlandia-voittajan Jussi Valtosen He eivät tiedä mitä tekevät on ehtinyt saada kehuja jo hollanninkielisenä julkaisuna, ja siinäkin on mielestäni ripaus suomikummaa. Toisaalta käännöksinä ovat menestyneet myös varsin perinteiset (mutta hienosti kirjoitetut) sukutarinat kuten Tommi Kinnusen Neljäntienristeys. Nähtäväksi jää, lepääkö kirjamenestyksemme jatkossa perinteisesti vahvojen lasten- ja nuortenkirjallisuuden sekä uutuudenviehätystä tarjoavan suomikumman harteilla.

Olen tulevaisuuden käännösmenestyjiä arvuutellessa tietysti miettinyt myös omia suosikkejani – minkä lukemani teoksen toivoisin saavan lukijoita myös Suomen ulkopuolelta, koska se on niin hyvä ja kertoo tärkeästä aiheesta? Edelliset Finlandia-voittajat mainitsinkin jo aiemmin. Lisäksi Pauliina Suden romaani Takaikkuna, joka voitti Vuoden Johtolanka -palkinnon viime vuoden parhaana dekkarina, olisi yksi ilmeinen teos, jolle toivoisi lisää menestystä. Myös viimeisimmät Tulenkantaja-palkinnon voittajat Anni Kytömäen Kultarinta ja Iida Rauman Seksistä ja matematiikasta olisivat loistavina romaaneina selkeitä käännösmenestyksen ansaitsijoita. Mielenkiintoista olisi myös nähdä Terhi Rannelan tänä vuonna ilmestyneen Fraun mahdollisesti herättämä kiinnostus erityisesti Saksassa ja Tšekissä. Nuortenkirjallisuuden puolelta menestymisen mahdollisuuksia voisin kuvitella olevan Siri Kolun dystopiaromaaniparilla Pelko ihmisessä & Ihmisen puolella. Myös Siiri Enorannan Topelius-palkittu Surunhauras, lasinterävä -fantasiaromaani on hieno ja laajan lukijakunnan ansaitseva teos.

Englanninkielisessä maailmassa suomalaiskirjailijoiden teokset ovat tosiaan olleet hyvässä vedossa viime aikoina, mutta muuallakin olisi suuria kielialueita ja markkinoita. Esimerkiksi naapurimaamme Venäjä olisi laaja markkina-alue kirjallisuusviennille, mutta maan talousongelmat vaikuttavat myös kustantamiseen. Tällä hetkellä käännösoikeuksien myynti Venäjälle on vähäistä, todettiin Ylen jutussa viime vuoden lokakuussa.

Kirjallisuusvienti tarvitsee monenlaisia tekijöitä onnistuakseen: hyviä kirjailijoita, osaavia kääntäjiä, innostavia kirjallisuusagentteja, tukena toimivia alan organisaatioita. On tärkeää, että kulttuurivientiin satsataan oikeissa paikoissa, sillä ainakin kirjallisuuden osalta nyt on käynnissä kasvava kiinnostus suomalaisia teoksia kohtaan. Kaikkien meidän alan toimijoiden on syytä ottaa tämä huomioon omassa toiminnassamme. Onnistumisia tuottava kirjallisuusvienti luo arvoa niin aineettomalla tavalla kulttuurisesti kuin alalle syntyvien työpaikkojen muodossakin. Tarpeeksi tunnetuksi noustessaan kirjallinen teos voi tuoda maailmalta jopa turismia, kuten Ruotsissa on Stieg Larssonin dekkareiden myötä käynyt. Ja onhan meilläkin nyt jo Naantalin Muumimaailma.

Tuomas Aitonurmi
Informaatikko ja toimittaja
Kirjasampo

Kirjahylly: 2015–2016 ilmestyneitä käännöksiä suomenkielisistä kirjoista