Mervi Heikkilä: Louhen liitto

”…Seisoin ikkunan edessä ja tuijotin pihalle. Vanha lasi vääristi hauskasti maisemaa. Marjapensaita, omenapuu, aitta, pelto, metsänraja. Ihan tavallisia pensaita, tavallinen puu ja tavallinen metsänraja. Silti minulla oli tunne, että täällä saattoi tapahtua mitä tahansa… Lohdukseni yritin muistella äidin sanoja, kun hän oli lähtiessään vakuuttanut, että täällä olisin turvassa…”

Kalevalan ja suomalaisen kulttuurin päivänä julkaistu, ja vuoden 2015 Topelius-palkintoehdokkaaksi kivunnut nuorten fantasiaromaani Louhen liitto on elämän todellisiksi ja mielikuvituksellisiksi miellettyjen asioiden oivallinen yhdistelmä. Vaikka Heikkilä ammentaakin tarinaansa mystiikkaa Kalevalan tarustosta, Suomen muinaisuskonnosta ja mytologioista, ja ne ovat isossa roolissa päähenkilömme elämässä, emme pääse unohtamaan nykyajan nuorten arkea tai murheita.

Kirjan päähenkilönä on 16-vuotias Roona, joka on elellyt kahdestaan yksinhuoltajaäitinsä kanssa hyvin uteliaiden rouvashenkilöiden asuttamalla kadulla. Roonalla on juuri alkamaisillaan yläkoulun viimeiset rutistukset, kun tämän äiti paljastaa eräänä perjantai-iltana koko elämää horjuttavan salaisuuden hänen perheestään. Tämä on lähtökohtana kirjan taianomaiselle seikkailulle, joka sysää Roonan matkalle tutkimaan itseään ja näkemystään maailmasta syvemmin kuin koskaan ennen.

Mystisten ja muinaisen voiman omaavien asioiden keskellä Roonan tukena ovat äiti sekä hyvä ystävä Aleksi. Aleksi on Roonan lailla intohimoinen luontovalokuvaaja, josta aikuisuuden kynnyksellä oleva nuori nainen saa voimaa ja irtautuu elämän hankaluuksista. Ihmissuhteet ovat kovassa riepottelussa tarinan edetessä ja kaikki kohtaavat vahvoja ja pelottaviakin tunteita. Louhen liitto onkin lopulta tarina ihmisistä ja heidän välisistään kohtaamisista. Tunteista. Rakkaudesta. Elävästä elämästä.

Vaikka kirja on suunnattu nuorille, niin se sopii yhtälailla aikuismaisempaankin makuun ja erityisesti niille, jotka tykkäävät uppoutua tarinoihin, joissa on pieni ripaus taikuutta. Louhen liitto on nopeasti liikkeelle lähtevä eepos, jossa ei jäädä junnaamaan paikoilleen. Heikkilän kirjoitustapa on sujuvaa ja helppolukuista, vetäisten kokemattomammankin lukijan seikkailun syövereihin. Tarinaan uppoutuu niin helposti, ettei kirjaa malttaisi millään päästää käsistä.

Harjoittelija Tiia Nousiainen / Raision kaupunginkirjasto