Kaunokirjallisuuden Finlandia-ehdokkaat 2016

Kirjahyllyssä ovat kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon vuoden 2016 kuusi ehdokasteosta. Omia kommenttejani tämän vuoden ehdokaslistasta:

Näistä ehdokkaista on ehditty jo sanoa paljon. Kaikki se ei ansaitsisi tässä edes mainintaa (kuten turkulaisuuden nostaminen esille "mafiakommenttien" kera, mikä oli varmaan alun perin lähinnä provo), mutta jotakin yhteenvetoa ehdokaslistasta pystyy tekemään perustellusti. Kaikki romaanit ovat selkeästi realistista proosaa: mukana ei ole genrekirjallisuutta eikä juuri edes mausteita esimerkiksi spekulatiivisesta fiktiosta. Viime vuoden voittajateos oli jo reilusti maagisemman realismin puolella, ja joku voisi kategorisoida sen alanimekkeen mukaisesti fantasiaksikin. Nyt on siis tapahtunut heilahdus perinteisempään kerrontaan. Tällaisen listan ei pitäisi Finlandia-palkinnon osalta yllättää yhtään ketään – kolmihenkisen raadin valintojen on oltava varsin yksimielisiä. Kokeellisemmat karsiutuvat helposti ja Oneiron oli oikeastaan jonkinlainen poikkeus tästä linjasta. Raadilla ei ollut helppo tehtävä, sillä tämän vuoden kotimainen uutuuskirjakattaus on myös minusta ollut suorastaan loistava. Olen lukenut nyt 20 kotimaista vuoden 2016 uutuusromaania ja voisin heti luetella niistä ainakin kymmenen, jotka olisivat minusta voineet kilpailla vuoden parhaan romaanin palkinnosta yhtäläisesti. Nyt mukana on tähän mennessä lukemistani vain yksi, Tommi Kinnusen Lopotti. Eniten minua jäi harmittamaan Laura Gustafssonin Korpisoturin puolesta. Hieno ja ajankohtainen kirja olisi ollut hienoa nähdä listalla vähän pienemmän kustantajan edustajana.

Vielä pienet luonnehdinnat kustakin ehdokkaasta:

Tommi Kinnusen Lopotti oli odotettu ehdokas kevään kirjoista, tämän moni arvasi olevan listalla. Esikoisteoksellaan hurmanneen ja vakuuttaneen tekijän vahva linja jatkui myös toisessa kirjassa. Ulkopuolisuuden teemat, eri aikatasot ja sukutarina nousevat päällimmäisinä esiin. Eräässä kirjallisuuden aktiiviharrastajien ryhmässä joidenkin näkemyksenä oli, että teoksen ehdokkuus oli jo vähän "tylsää", koska kirjasta puhuttiin keväällä niin paljon, tekijä on nyt niin tunnettu ja hänen kirjojaan ostetaan joka tapauksessa. Tällaiset asiat eivät toki vaikuta eivätkä saakaan vaikuttaa palkintoehdokkaiden valinnassa.

Riku Korhosen Emme enää usko pahaan keräsi myös jonkin verran kirjanystävien kehuja ja positiivisia kritiikkejä syksyn aikana. Yllätyin huomatessani, ettei Korhosella ollut aikaisempia Finlandia-ehdokkuuksia, sillä olin automaattisesti olettanut hänellä olleen ehdokkuus ainakin muilla palkinnoilla huomioidusta Lääkäriromaanista, mutta ei. Tarina ei ole perinteisintä "mieskirjallisuutta" keskiluokkaisen suomalaismiehen elämästä, vaan se ottaa mukaan myös muita näkökulmia ja näyttää elämäntyylien yhteentörmäyksiä.

Sirpa Kähkösen Tankkien kesä on myös kerännyt tasaisesti kehuja niin lukijoilta kuin kriitikoilta, kuten suunnilleen kaikki Sirpa Kähkösen kirjat. Hänelle ehdokkuus on jo neljäs, mikä saa kyllä sympatiat Kähkösen puolelle – kauheaa pitää kirjailijaa näin monta kertaa jännityksessä! Tankkien kesä on Kuopio-sarjan kuudes osa, mutta se on ymmärtääkseni luettavissa hyvin myös itsenäisenä teoksena. Vuonna 1968 Euroopassa kuohui, kuten kuohuu myös nyt, vaikka toki eri tavoin. Jokohan palkinto viimein tällä tulisi?

Emma Puikkosen Eurooppalaiset unet -romaanissa puolestaan kuvataan nykyisen Euroopan kuohuntaa ja erilaisia todellisuuksia, joissa elämme. Tarkalleen kirjassa kuljetaan 1980-luvulta vuoteen 2027, joten tulevaisuuttakin visioidaan. Tätä on sanottu ehdokaskuusikon epätavanomaisimmaksi teokseksi episodimaisessa kerronnassaan. Emma Puikkonen kuuluu ehdokkaista niihin tuntemattomampiin, vaikka jo useamman teoksen julkaissut ison kustantamon kirjailija onkin. Hänen palkitsemisessaan olisi ainakin yllätysmomenttia.

Peter Sandströmin Laudatur edustaa ehdokkaissa suomenruotsalaista kirjallisuutta. Sandströmin teokset osuvat meneillään olevaan autofiktion "buumiin" tiedätte-kyllä-kenen jalanjäljillä ja hänen kirjoillaan on innokkaita ihailijoita. Aiemmin tänä vuonna Sandström sai jo Helmet-kirjallisuuspalkinnon romaanistaan Valkea kuulas. Suoran elämäkerralliseen tyyliin Sandström lisää kirjoittamisessaan myös huumoria ja osin absurdiakin kerrontaa. Palkitseminen toisi Sandströmille varmasti markkinointietua maailmallakin "Suomen Knausgårdina" (no niin, mainitsin kuitenkin).

Jukka Viikilän Akvarelleja Engelin kaupungista edustaa esikoisromaaninsa julkaisseita runoilijoita, joita on tänä vuonna ollut huomiota herättävän paljon. Samalla Viikilän romaani on ehdokasromaaneista "historiallisin" sijoittuessaan 1800-luvulle. Se on myös listan ainoa todellista henkilöä käsittelevä teos. Helsingin rakentajana tunnettu saksalainen Johan Carl Ludvig Engel avaa kirjassa elämäänsä ja työtään. Viikilän aforistinen kerronta sai kauneudestaan paljon kiitosta ja romaani olikin alkuvuoden kehutuimpia.

Tuomas Aitonurmi / Kirjasampo