Seppele

Vuoden 1953 kotimaisena kirjana on Marja-Liisa Vartion (11.9.1924 – 17.6.1966) toinen runokokoelma Seppele (Otava). Suomalaisen modernismin virstanpylväiksi sanottuja teoksia kirjoittanut Vartio aloitti uransa kahdella runoteoksella ja novellikokoelmalla ennen siirtymistään romaaneihin. Vartion runot saivat innoitusta kansanrunoudesta, mikä lienee vaikuttanut siihen, että aikalaisarvostelijat kutsuivat häntä "loitsijaksi" tai "näkijäksi". Teemana Vartion runoudessa nousee erityisesti pinnalle uni, joka esiintyy moniulotteisena ja -kerroksisena symbolina. Myös esimerkiksi maisema, puut ja linnut toistuvat elementteinä runoissa, joissa voidaan tulkita esiintyvän eri rooleissa ja identiteeteissä kamppailevan naishahmon. Tutkija ja tietokirjailija Helena Ruuska lainasi Seppele-kokoelman runosta nimen Vartiosta kirjoittamalleen elämäkerralle Marja-Liisa Vartio – Kuin linnun kirkaisu (WSOY 2012). "Jo aamun hämärissä kohinan kuulin / ja ääni – kuin linnun kirkaisu // kun tulva nousee: / näen esineitä, ihmisiä / vieraista maista, kaupungeista / jonne kaipaan."