Kirjallisuusgenre: Urbaani fantasia

Mitä on urbaani fantasia?

Urbaani fantasia on eräänlainen kattotermi tarinoille, jotka sijoittuvat (pääasiassa) tavalliseen todellisuuteen, mutta tässä tavallisessa todellisuudessa piilottelee lukuisia olentoja, jotka eivät kuulu meidän todeksi tietämäämme maailmaan. Tällaisia olentoja ovat esimerkiksi vampyyrit, haltiat, ihmissudet, keijut, velhot, lohikäärmeet, harpyijat ja niin edelleen. Tavalliset ihmiset voivat olla tietoisia yliluonnollisesta lisästä todellisuuteemme, jolloin yhteiskunta on rakentunut huomioimaan nämä yliluonnolliset olennot, tai yliluonnollinen on tavallisilta kuolevaisilta salattua.

Päähenkilö on tyypillisesti yliluonnollinen olento, joka yrittää luovia huomaamattomasti, omaa yliluonnollisuuttaan paljastamatta, kuolevaisten maailmassa. Poikkeuksiakin tähän on, on sarjoja ja tarinoita, joissa päähenkilö ei ole yliluonnollinen, mutta silloinkin päähenkilö pääsee hyvin nopeasti jollain tavalla osaksi yliluonnollisten olentojen yhteisöä: hänelle paljastetaan yliluonnollisen olemassaolo, ja hänet joko kutsutaan tai hän olosuhteiden pakosta päätyy yhteistyöhön yliluonnollisten olentojen kanssa.

Tapahtumien näyttämö on tässä ja täällä; tänään, eilen, huomenna. Päähenkilö saattaa olla vaikkapa ihmishahmoinen lohikäärme, joka käy lukiota kuten muutkin nuoret ja viettää aikaansa kaveriporukassaan läheisellä ostarilla. Urbaanissa fantasiassa voi olla meidän maailmamme lisäksi muita, yliluonnollisia maailmoja, mutta vaikka ne ja niiden asukkaat voivatkin olla hyvin keskeisessä osassa tarinaa, tapahtumien pääpaino on aina täällä, todellisessa modernissa mailmassa. Täällaisen maailman ollessa osana tarinaa me katsomme tästä todellisuudesta sinne.

Urbaanilla fantasialla on monia alagenrejä, kuten paranormaali romantiikka ja paranormaali dekkari. Ne ovat muuten samanlaisia kuin tavalliset dekkarit tai romanttiset kirjat, mutta yliluonnolliset olennot ovat keskeisessä osassa tarinaa – päähenkilö saattaa olla rikoksia ratkova velho tai palavasti rakastunut vampyyri.

Derek Landy: Keplo Leutokalma (Keplo Leutokalma -sarjan ensimmäinen osa)

Derek Landyn yhdeksänosainen Keplo Leutokalma -sarja kertoo Stephaniesta, joka suureksi yllätyksekseen perii enonsa kartanon ja melkein koko muunkin omaisuuden. Useiden sattumien kautta Stephanie päätyy jäämään yksin enonsa kartanoon yöksi. Hän saa uhkaavan puhelun, jossa häntä vaaditaan luovuttamaan avain, ja kun Stephanie kieltäytyy, kartanoon hyökätään. Stephanien avuksi rientää henkilö, jonka Stephanie näki perinnönjaossa, ja jota kutsuttiin Keplo Leutokalmaksi. Osoittautuu, ettei kyseessä ole kuka tahansa, sillä Keplo häätää hyökkääjät tulipalloin ja luodein matkoihinsa. Kahakassa Keplon valeasu kokee kovia, ja Stephanie tajuaa, että Keplo Leutokalma on nimensä mukaisesti luuranko.

Keplo esittäytyy kunnolla, hän on Stephanien edesmenneen enon hyvä ystävä, maagi ja etsivä. Kun Stephanielle valkenee, että hänen enonsa murhattiin, haluaa hän auttaa Keploa. Keplo tutustuttaa Stephanien maailman salaiseen puoleen, joka on täynnä mitä erilaisimpia yliluonnollisia henkilöitä. Stephanie ottaa uudeksi nimekseen Valkyria Salama, ja yhdessä Keplon kanssa he alkavat selvittää murhaa, ja ehkä siinä sivussa pelastavat maailmankin.

Elina Rouhiainen: Kesytön (Susiraja-sarjan ensimmäinen osa)

Elina Rouhiaisen neliosainen Susiraja-sarja kertoo Raisasta, joka ensimmäisen kirjan alussa käy taidelukiota Kalliossa, ja jonka tulevaisuuden kuviot ovat selvät. Kaikki kuitenkin romuttuu hetkessä, kun Raisan yksinhuoltajaäiti kuolee onnettomuudessa. Raisa joutuu jättämään kaiken tuntemansa taakseen ja muuttamaan Jaska-enonsa luo Hukkavaaraan, keskelle Kainuun korpea.

Hyvin nopeasti Raisalle valkenee, että jotain omituista on tekeillä – koulun oppilaiden välinen dynamiikka on vähintäänkin omituinen, ja alkaa yhä enemmän ja enemmän vaikuttaa siltä, ettei Raisalle olekaan kerrottu totuutta hänen omasta taustastaan tai äitinsä menneisyydestä. Ja sitten on vielä susi. Susi, jonka Raisa toistuvasti kohtaa metsässä. Susi, jolla on Mikaelin, koulun “alfan”, katse.

Annukka Salama: Käärmeenlumooja (Faunoidit-sarjan ensimmäinen osa)

Annukka Salaman kolmiosainen Faunoidit-sarja kertoo Unnasta, joka on oikea huimapää – ainakin muiden silmissä. Hän kiipeää puihin kuin orava, on ketterä, ja kaikki vaativat ja vaarallisetkin temput onnistuvat häneltä ilman sen suurempaa yrittämistä, sekä skeittilaudalla että ilman. Se vain on hänen juttunsa. Hän on aina tiennyt olevansa outo, “friikki”, ja hän on aina luullut olevansa ainoa – kunnes Rufus näkee hänen skeittaavan.

Toisin kuin Unna, Rufus tietää tarkalleen, mikä Unna on, sillä Rufus on itse kavereineen samaa “lajia”. Unna on faunoidi, ihminen, joka on saanut yliluonnollisia kykyjä joltakin toiselta olennolta. Unnan tapauksessa se olento on orava. Mutta ei Unna ole ihan tavallinen faunoidikaan: Rufus tietää heti, että Unna on yli 50% jotain muuta kuin ihminen, mutta hän tietää myös, että faunoidinaaraiden ei pitäisi olla yli 50% – jotain erityistä Unnassa on. Rufus kutsuu Unnan faunoidi-porukkaansa, ja lyhyessä ajassa Unna oppii paljon uutta itsestään ja muista kaltaisistaan – ja heitä kaikkia vaanivista vaaroista.

P.C. & Kristin Cast: Merkitty (Yön talo -sarjan ensimmäinen osa)

P.C. & Kristin Castin kaksitoistaosainen Yön talo -sarja kertoo, millainen maailma olisi, jos vampyyrit olisivat olemassa ja avoimesti esillä yhteiskunnassa – kuinka kaikki merkittävä olisi vampyyrien luomaa, millaisia yhteentörmäyksiä maailman vampyyrieliitin ja ihmisten välillä tapahtuisi. Sarja lähestyy vampyyrien syntyä perinteistä poikkeavalla tavalla: kun ihmiset tulevat teini-ikään, pieni osa heistä alkaa muuttua. Muutos alkaa, kun Etsijä kohtaa nuoren, jonka seurauksena nuoren kasvoille ilmestyy merkki, kuunsirppi. Tällöin nuoren täytyy muuttaa yhteen Yön taloista, sisäoppilaitoksista tulevia vampyyrejä varten, sillä ilman aikuisten vampyyrien seuraa nuoren muodonmuutos ihmisestä vampyyriksi epäonnistuu varmasti ja nuori kuolee.

Näin käy myös sarjan päähenkilölle, Zoeylle. Hän joutuu jättämään entisen elämänsä taakseen ja muuttamaan lähimpään Yön taloon, joka onneksi sijaitsee hänen kotikaupungissaan Tulsassa, mutta se voisi vaikka sijaita toisella planeetalla, niin voimakkaasti Zoey kokee kasvojensa kuunsirpin erottavan hänet kaikesta entisestä. Kun kuunsirppi vielä alkaa täyttyä värillä ja kasvattaa kuvioita ympärilleen, alkaa Zoey erottua selvästi myös uusista koulutovereistaan – sellainen merkki on vain aikuisilla vampyyreillä. Nyks, vampyyrien jumalatar, on valinnut Zoeyn johonkin erityiseen tehtävään, mutta mikä se on ja kuinka kalliin hinnan Zoey joutuu jumalattaren erityishuomiosta maksamaan, valkenee Zoeylle vasta ajan kuluessa.

Margaret Mahy: Noitavaellus

Margaret Mahyn romaani kertoo Laurasta, joka eräänä aamuna kesken aamutoimien saa “varoituksen”, omituisen tunteen, jonka hän on tuntenut ennenkin – se on aina ennustanut jotain pahaa tai vaarallista. Myöhemmin samana päivänä Laura ja hänen pikkuveljensä Jacko ohittavat omituisen puodin ja puodin yhtä omituisen omistajan Braquen, joka painaa leimasimella kuvan Jackon käteen. Jacko säikähtää leimaa, ja Laura huolestuu, kun hän ei saa leimaa pois – sitäpaitsi se vaikuttaa muutenkin jotenkin “väärältä”. Seuraavana aamuna kuva on kadonnut itsestään, mutta jokin on muuttunut Jackossa.

Jacko sairastuu, ja mystinen sairaus pahenee nopeasti. Laura haistaa pikkuveljensä ympärillä saman omituisen hajun, joka leijaili Braquenkin ympärillä ja tajuaa, että Braque on saanut Jackon valtaansa ja imee häntä nyt kuiviin. Laura kääntyy ainoan ihmisen puoleen, jonka tietää pystyvän auttamaan: ylempiluokkalaisen Sorensenin. Laura on nimittäin varma, että Sorensen on noita. Siitä alkaa Lauran kilpajuoksu aikaa vastaan ja vaellus omaan sisinpäänsä kätkettyjen voimien lähteelle, noitavaellus.

Teksti: Satu Nikander