Kirjoja hyllystä ja netin syövereistä

 

Minulla ei ole muistikuvia siitä, luinko lapsena: en muista, kiinnostiko lukeminen minua, enkä muista, mitä luin. Mutta sen muistan, kun äitini antoi minulle kirjan.
– Kävin kirjamessuilla ja löysin sieltä tällaisen. Voisit pitää tästä, sanoi äitini ojentaessaan minulle sinikantista kirjaa. Kirja oli Anne Seppälän Koirakaverit-sarjan ensimmäinen osa Topi saa uuden kodin. Muistan katselleeni kirjan kantta ja siinä iloisesti hymyilevää koiraa. Koira sai minut kiinnostumaan, joten päätin lukea kirjan. Uskon vakaasti siihen, että tuosta hetkestä kaikki alkoi, tuon hymyilevän Topi-koiran tarinasta. 

 

 

 

Lukuinnon kipinä syttyy hyvistä kokemuksista. Siitä, että on saanut lukea jostain itselleen kiinnostavasta asiasta. Siitä, että lukeminen on mielekästä. Juuri siitä oli kyse, kun luin Topi-kirjan – olin kiinnostunut koirista ja päätin antaa kirjalle mahdollisuuden. Eikä aikaakaan, kun päässäni pyöri vain ajatus: “Onko näin hyviä kirjoja muuallakin?” Löysin kirjaston ja lastenkirjahyllyt. Etsin Koirakaverit-sarjan muutkin osat ja luin ne ahmien. Pian halusin löytää lisää luettavaa. Niinpä kävelin lastenkirjahyllyn luo ja aloin tutkia kirjoja läpi yksi kerrallaan. Tuossa on kivat värit! Tuon kirjan kannessa on koira! Tuo näyttää kiehtovalta! Katsoin kirjojen kansia ja valitsin kaikista hienoimmat. Lainasin ne ja matkustin tyytyväisenä takaisin kotiin. 

 

Kirjan kannella on iso merkitys kirjan markkinoinnin kannalta. Usein ihminen kiinnostuu kirjasta juuri sen perusteella. Siksi kannen suunnitteleminen tarkasti on tärkeää.  Kirjan valitseminen kannen perusteella on helppo tapa löytää uutta luettavaa: sen kun kävelee kirjojen luo ja antaa itsensä kiinnostua väreistä ja kuvista. Tietenkään kirja ei aina ole omaan makuun, vaikka kansi olisikin uskomattoman kaunis. Joskus taas kansi ei ole yhtään mieleinen, mutta tarina on loistava. Minulla esimerkiksi on mielestäni aika ruma painos Jane Austenin Ylpeys ja ennakkoluulosta. Tarina on silti hieno! 

 

Kun olin jo jonkin aikaa lukenut erilaisia kirjoja, tajusin, että jos joku kirja on mieleeni, voin tutustua kirjailijan muuhunkin tuotantoon. Villiä, eikö! Palautin kirjan luettuani sen, menin lastenkirjahyllyn luokse ja etsin kirjailijan muut teokset. Opin rakastamaan kirjojen lisäksi myös kirjailijoita. Tällä tavoin löysin muun muassa Roope Lipastin ja Salla Simukan. Heidän kirjoittamansa tarinat upposivat minuun täysin. Yhtenä kesänä menimme perheeni kanssa kirpputorille, joka oli vanhassa ladossa. Lato tuoksui pölyiseltä ja kiinnostavalta. Tuona kesänä luin paljon ja ajattelin melkein koko ajan vain kirjoja. Siksi olin hyvin onnellinen siitä, kun näin ladossa pienen kirjahyllyn. Kirjahyllyssä oli vanhoja kirjoja, joita en tunnistanut ollenkaan. Yksi kirja sai minut kuitenkin nousemaan varpailleni, jotta näkisin sen paremmin: High School Musical – Rytmiä riimeihin. Olin onneni kukkuloilla, kun ostimme kirjan. Rakastin tuota kirjaa. Etsin kirjastosta sarjan muut osat ja luin ne kaikki hetkessä. Lainasin kirjastosta elokuvat ja opettelin biisit ulkoa. Tuo kirja oli yksi ensimmäisistä kirjoista, jonka luin, vaikka en pitänytkään sen kannesta. Olin ylpeä siitä, että olin kiinnostunut tarinasta, enkä kirjan ulkonäöstä niin kuin yleensä. Olematon askel maailmalle, suuri voitto minulle! Minusta tuntui siltä kuin olisin vihdoinkin tulossa vakavasti otettavaksi lukijaksi. 

 

 

On ihanaa, kun lukuhetkiin sisältyy onnistumisen kokemuksia. Sellaisia hetkiä, kun löytää uuden lempikirjan tai -kirjailijan. Hetkiä, jolloin uusiin maailmoihin uppoutuu aivan täysin. On silti hyvä muistaa myös, että lukeminen ei aina ole pelkkää satua. Tulee kirjoja, jotka eivät sovi sen hetken fiilikseen. Tulee kirjoja, jotka eivät vastaa odotuksiamme. Tulee kirjoja, jotka saavat lukemisen tuntumaan tylsältä. Silloin kannattaa vain jatkaa eteenpäin: jätä tylsä kirja kesken ja jatka matkaa. Eteemme tulee myös kirjoja, jotka mullistavat elämämme. Kirjoja, jotka jäävät sydämiimme pitkiksi ajoiksi. Älä anna tylsien kirjojen sammuttaa lukemisen hohtoa. Minua harmittaa se, ettemme voi aina lukea juuri niitä kirjoja kuin haluaisimme. On hetkiä, kun emme voi jättää tylsää kirjaa kesken. Joskus meidän on luettava pakolla kirjoja esimerkiksi koulua varten. Meille ei anneta vaihtoehtoja, vaan kirja isketään eteemme ja sanotaan: “Kolmen viikon päästä on deadline”. Tavallaan ymmärrän sen, että kyseisten kirjojen – usein klassikoiden – lukeminen auttaa meitä ymmärtämään jotain yhteiskunnastamme tai nykykirjallisuudesta, ja että meidän on luettava yleissivistäviä teoksia. Mutta eikö suurempi hyöty olisi siinä, että saisimme nuoret kiinnostumaan lukemisesta? Voiko pakottamalla saada heidät, jotka eivät ole ennenkään lukemisesta pitäneet, innostumaan kirjallisuudesta? Uskon, että pakottaminen vain lisää vastenmielisyyttä lukemista kohtaan. Toki voi olla niitä onnekkaita, jotka innostuvat pakolla luetusta teoksesta. Joillekin teoksen lukeminen ei edes tunnu pakotetulta. Olen kuitenkin aika varma, että nämä onnekkaat ovat vähemmistö. Suurempi osa jää katselemaan vierestä ja ihmettelemään, miksi lukeminen tuntuu niin kovin tylsältä ja vaikealta. Olen surullinen, kun ajattelen heitä. Mitä minä, lukemista rakastava, voisin tehdä, jotta lukeminen näyttäytyisi kiinnostavana harrastuksena myös heille? 

 

 

Löysin bookstagramin, kun olin viidennellä luokalla. Selailin Instagramia ja vastaan tuli kirja-arvostelu. Kiinnostuin siitä heti – tietenkin, olihan lukeminen yksi lempiharrastuksistani. Tuon arvostelun jälkeen jäin selailemaan muitakin kirja-arvosteluja, ja ajatus pälkähti päähäni tuota pikaa: “Minäkin haluan tehdä tällaisen tilin!” Bookstagramiksi kutsutaan Instagramissa olevaa yhteisöä, joka koostuu ihmisistä, jotka tekevät tileilleen kirja-aiheista sisältöä. Suomessa yhteisöä kutsutaan nimellä kirjagram. Kirjayhteisö on alunperin käynnistynyt Yhdysvalloista, mutta nykyään monet ihmiset tekevät kirjasisältöä ympäri maailmaa. Myös Tiktokissa on samantyyppinen yhteisö, jota kutsutaan nimellä Booktok. Löytäessäni kirjagramin, jätin lastenkirjahyllyt vähemmälle ja lähdin tutkimaan nuortenkirjoja. Nuo hyllyt olivat aivan uusi maailma minulle, ja jokainen kirja tuntui uudelta ja salaperäiseltä. Bookstagramista löysin paljon kiehtovia kirjoja, joita lisäilin lukulistaani. Lista piteni päivä päivältä. Bookstagramista löysin Kerstin Gierin, jonka kirjat ovat varmasti yksi syy siihen, miksi luen vielä tänä päivänäkin.

 

Bookstagramissa viettämäni aika oli valtavan antoisaa. Löysin suuren määrän uusia kirjoja ja kirjailijoita, joita en ilman bookstagramia olisi löytänyt. Tutustuin uusiin genreihin. Rakastuin säeromaaneihin ja aloin lukemaan monipuolisempia kirjoja. Ihmiset bookstagramissa ovat myös aivan ihania. Kaikkia yhdistää rakkaus lukemista kohtaan. Bookstagramin takia luin kuitenkin enää harvoin kirjoja, joista en tiennyt ennen lukemista mitään. Tunsin kaikki uusimmat nuorten kirjat ja tiesin bookstagrammaajien yleisen mielipiteen niistä. Luin niitä kirjoja, mitä muutkin lukivat. Pyrin lukemaan mahdollisimman oikeanlaisia kirjoja ja kirjoittamaan arvosteluja kuten muut. Jossain vaiheessa huomasin, että mietin muiden mielipiteitä koko ajan. Koska mietin niin paljon, mitä minun pitäisi lukea, unohdin melkein kokonaan sen, miksi ylipäätänsä luen. Sen takia päätin lopulta lähteä bookstagramista. Bookstagramista kaipaan sen yhteisöllisyyttä ja kaikkien kiinnostusta kirjoja kohtaan. Kaipaan sitä, miten uutta luettavaa löytyi joka päivä. Sitä, miten puhuimme samoista kirjoista yhdessä. Bookstagramin kautta aloin myös ymmärtää kustantamoiden merkitystä kirjabisneksessä ja sitä työtä, mitä kirjailijat tekevät. Opin lukemaan monipuolisemmin kirjoja ja pohtimaan asioita kriittisesti.

 

Kuva: Gerd Altmann / Pixabay
 

 

Sain bookstagramilta paljon hyvää, vaikka lopulta kadotinkin oman ääneni. Olen kuitenkin sitä mieltä, että bookstagram on hyvä paikka. Sielläkin on vain muistettava, että saa lukea juuri niitä kirjoja kuin haluaa ja olla niistä juuri sitä mieltä, kuin on. Luemme itseämme varten, emme muita. Bookstagramissa tuntuu siltä kuin lukeminen olisi maailman paras asia - mitä se toki onkin. Vaikka en enää bookstagramissa olekaan, en ole jättänyt kirjasomea kokonaan. Selailen booktokkia ahkerasti, ja olen löytänyt sieltä paljon uutta luettavaa. Booktok toimii varsinkin silloin, kun etsii englanninkielistä kirjallisuutta. Varmasti monelle lukijalle ovat tuttuja juuri ne kirjat, jotka booktokissa trendaavat. Tällaisia trendaavia teoksia ovat olleet esimerkiksi Taylor Jenkins Reidin sekä Colleen Hooverin kirjat. Koska en enää bookstagramin kautta pysy kartalla uutuuskirjoista, selailen nykyään läpi kustantamoiden kirjakatalogeja aina niiden ilmestyttyä. Katalogit kertovat, mitä kirjoja miltäkin kustantamolta ilmestyy aina seuraavan puolen vuoden aikana. Erikseen on ilmoitettu, mitä kotimaisia kirjoja julkaistaan ja mitä ulkomaisia kirjoja suomennetaan. Usein katalogit julkaistaan marras-joulukuussa sekä huhti-toukokuussa. Selaan katalogit läpi ja varaan kirjastosta kaikki kiinnostavimmat. Tällä tavoin pysyn kirjamaailmasta edelleen perillä! 

 

Olen elämäni aikana valinnut kirjoja monilla tavoin. Aluksi tutkin kirjojen kansia, opin tunnistamaan kirjailijoita, sain suosituksia muilta, etsin suosituksia, tutkin uutuuskirjoja, selailin somea… Jokainen tapa etsiä kirjoja on saavuttanut päämääränsä. Olen löytänyt kirjoja. Erilaisia, monimuotoisia, kiinnostavia, tylsiä, tyhmiä, rakastettavia, suloisia, raivostuttavia... Ei ole oikeaa tai väärää tapaa valita luettavaa. Ei ole oikeaa tai väärää tapaa valita kirja. On onnistuneita hetkiä, kun löytää kirjan, jota todella rakastaa. On hetkiä, jolloin kirjan lukeminen tuntuu tahmealta kuin liisteri. Jätä kirja kesken! Siirry seuraavaan! Löydät uusia, uskomattomia tarinoita ja maailmoja. Kirjat eivät tästä maailmasta ole loppumassa. 
 

Tällä hetkellä valitsen lukemista sen mukaan, mikä fiilis minulla on. Joskus annan itseni haahuilla kirjastossa ja löytää kirjoja, joista en ole koskaan kuullutkaan. Joskus etsin tietynlaisia kirjavinkkejä somesta. Mutta vihdoin olen löytänyt rauhan lukemisen suhteen. Välillä ahmin kirjoja, välillä en lue kuukauteen yhtäkään. 

 

Avaan Anne Seppälän Topi saa uuden kodin -kirjan kannen. Hengähdän ja alan taas lukea. Palaan tuohon päivään, kun äitini antoi minulle kirjan.

---
Kirjoittaja on 16-vuotias Silja Eskelinen, jonka teksti valittiin julkaistavaksi Sivupiirin artikkelihausta.