Sivupiirin Päivän täyt

Lappukaulatyttö

”Olipa kerran tyttö, jolla oli lappu kaulassa. Lapussa oli numerosarja ja sen perässä luki: Heidi. Ja oli siinä vielä Heidin kotiosoitekin. Niin kuin Heidi olisi ollut matkaan lähtevä paketti. Oli sota, ja lapset lähetettiin pois kotoa, turvaan.” Näillä sanoilla alkaa Eppu Nuotion kirjoittama kuvakirja Lappukaulatyttö, joka perustuu näyttelijä Heidi Krohnin lapsuudenmuistoihin: hänet lähetettiin sotalapseksi Ruotsiin ensimmäisen kerran vuonna 1939 ja toisen kerran talvella 1942. Lappukaulatyttö alkaa siitä, kun Heidi vilkuttaa äidilleen ja kulkee käsi kädessä veljensä kanssa laivaan, joka kuljettaa lapset Ruotsiin. Perillä lapset joutuvat eri perheisiin, ja Heidi viedään äkäisten ja harmaiden Tant Tristin ja Onkel Tvärin perheeseen. Päivät ovat hymyttömiä ja ankaria – ensimmäinen sana, jonka Heidi vieraasta kielestä oppii, on nej, ei. Heidin kuiskaten veljen villapaidalle osoittama toive kuitenkin kuullaan, ja hän pääsee myöhemmin toiseen perheeseen, Tant Annan luo. Tant Anna pitää kädestä kiinni, paistaa omenapiirakkaa, laulaa iltaisin ja kutsuu Heidiä rakkaaksi lapseksi. Lopulta on aika lähteä takaisin Suomeen. Isä on satamassa vastassa ja hymyilee. Lapun voi viimein ottaa pois kaulasta: Heidi on kotona. Lappukaulatyttö on koskettava ja kaunis tarina siitä, miten talvi- ja jatkosodan aikana Suomesta lähetettiin sotalapsia muihin maihin turvaan. Kuvakirja on ikävä kyllä myös ajankohtainen: tälläkin hetkellä maailmassa on lukuisia lapsia, jotka joutuvat jättämään kotinsa sotien vuoksi. Sanna Pelliccionin herkkä, sinisävyinen kuvitus piirtää Heidin tarinan ilmeikkäästi lukijan silmien eteen. 

Ihmetyttö

Haaksiniemen perhe asuu valtavassa Tursan kaupungissa, jossa ihmiset liikkuvat ilmalaivoilla ja ilmatakseilla. Palvelusrobottikin on siellä varsin tavanomainen asia. Muuta tavanomaista Haaksiniemen perheessä ei sitten olekaan: jokaisella perheenjäsenellä kun on jokin hieno superkyky! Niin, paitsi Aililla, jonka kyky ei vieläkään ole ilmoitellut itsestään. Supersankareiden suvussa on kurjaa olla tavallinen, etenkin kun jopa Ailin vauvasisko Melinakin saa kykynsä ennen Ailia. Elämä soljuu kuitenkin rauhallisesti omassa uomassaan, kunnes joku alkaa häiritä ja pelotella Ailin perhettä. Kiukkuinen ja salamyhkäinen naapuri puolestaan kuljettelee rappukäytävässä suuria laatikoita ja suhtautuu torjuvasti Haaksiniemen perheeseen. Mistä ihmeestä on kyse? Tapahtumien edetessä on selvää, että Ailin apua tarvitaan. Nyt, jos koskaan olisi aika löytää supervoimansa… Sari Peltoniemen Ihmetyttö on nopealukuinen ja mukaansatempaava tarina.  Kirja käsittelee hienovaraisesti itsetuntoa, ulkopuolisuuden tunnetta ja identiteettiä, mutta ennen kaikkea se on hyväntuulinen tarina supersankariperheen elämästä tulevaisuuden Suomessa. Aiju Salmisen värikäs kuvitus rytmittää tekstiä mukavasti. Ihmetyttö sopii luettavaksi päiväkoti-ikäisille ja sitä vanhemmille. 

Heartstopper

Charlie ja Nick käyvät samaa koulua. Kun koulussa uudistetaan ryhmäjaot, päätyy Charlie Nickin vierustoveriksi ja ihastuu päätä pahkaa. Charlie tietää, että yhteinen tulevaisuus Nickin kanssa on epätodennäköinen: vuotta vanhempi Nick on koulun urheilutähti, kuuluu suosittujen porukkaan – ja Charlien tietojen mukaan hän on myös hetero. Pikkuhiljaa pojat tutustuvat toisiinsa ja Charlien tunteet syvenevät päivä päivältä. Voisiko ystävyydestä sittenkin kehkeytyä jotain muuta? Alice Osemanin Heartstopper on sarjakuvaromaani, joka on noussut ilmiöksi eri puolilla maailmaa. Sarjakuva julkaistiin alun perin netissä ja nyt ensimmäinen osa on ilmestynyt suomeksi Tammen kustantamana. Kirja kertoo ystävyydestä, nuoruudesta, epävarmuudesta, itsensä ja muiden hyväksymisestä, oikeudesta olla oma itsensä – ja tietysti rakkaudesta. Suloisesta, mieltä lämmittävästä tarinasta on tehty myös suosittu Netflix-sarja. Heartstopper on täydellistä kesäluettavaa!

Maantiekiitäjä

Laura on nuori nainen, jolla on selkeät suunnitelmat: hän rakastaa juoksemista ja haluaa tulevaisuudessa työskennellä urheilun parissa. Edessä on pitkä, kuuma kesä, pääsykokeet, uimaretkiä veljen kanssa ja tietysti juoksulenkkejä.  Yksi uimahyppy kalliolta muuttaa kuitenkin kaiken. Laura herää sairaalasta ja saa kuulla olevansa neliraajahalvaantunut. Alkuun äänihuuletkin ovat halvaantuneet, eikä Laura voi kommunikoida kuin silmiään räpsäyttämällä myöntävän tai kieltävän vastauksen merkiksi. Koko elämä menee kertaheitolla uusiksi.   Reija Kaskiahon kirja kuvaa vammautuneen ihmisen ajatuksia ja tunteita tarkasti, uskottavasti ja sujuvasti. Teos vetää lukijan mukaansa: kun kirjan aloittaa, sen lukee varmasti myös loppuun. Kirjassa ei kaunistella Lauran tilannetta, vaan sekä Lauran kehoa koskevat lääketieteelliset seikat että Lauran ajoittainen päänsisäinen synkkyys kuvataan realistisesti ja selkeästi. Kirja ei kuitenkaan ole liian raskas luettava: päähenkilöt ovat itseironisia ja kirja onnistuu yllättämään lukijan huumorillaan. Vaihtuvat tapahtumapaikat rytmittävät teosta mukavasti, kirjan aikana ollaan esimerkiksi sairaalassa, Lauran kodissa, taksissa ja kuntoutuskeskuksessa. Myös Lauran ihmissuhteita on kuvattu osuvasti ja kiinnostavasti: Lauran onnettomuus vaikuttaa myös muihin, kuin häneen itseensä.   Vetävästi kirjoitettu Maantiekiitäjä on erinomainen teos, joka sopii luettavaksi niin nuorille kuin aikuisillekin.

Mummojen kirja

”Kaupungintalon aukiolla oli meneillään mielenosoitus. Mummot siellä heiluttelivat kylttejä kiukkuisina.’Leipää! Myssyjä! Lämpöä!’ he karjuivat kuorossa. ’Kun ei kuunnella, on syytä polkea jalkaa ja kiljua’, eräs mummoista ilmoitti tiukasti. Mummo Metsä ja Mummo Myyrä liittyivät mielenosoitukseen. Lisää kukkia! Keinuja! Vapautta! Viulukonsertteja! Rauhaa kaikille maailmassa! Pumpulipullaa! Perunamaita! Oikeutta eläinmummoille!” Mummojen kirjassa Mummo Metsä ja Mummo Myyrä johdattavat lukijan Mummojen kaupungin läpi ihastuttavalla tavalla. Väliin ollaan maailmanpyörässä – mummot vilkuttavat – ja seuraavassa hetkessä kuljetaan raitiovaunulla Matosen kirjapuotiin, josta löytyy kirjoja joka mummon mukaan. Kirjan henkilöt ovat erilaisia, eri näköisiä ja eri kokoisia, mutta heitä kaikkia yhdistää yksi asia: mummous. Mummot saattavat olla iäkkäitä, mutta he ovat myös paljon muuta. Mummoilla on tahdonvoimaa, määrätietoisuutta, toiveita, haaveita, halu tanssia, ihailla kukkia, ilahduttaa ystävää. Mummot tekevät maailmasta paremman paikan. Reetta Niemelän teksti on kauniin soljuvaa ja kuvailevaa. Kekseliäs, hilpeä tarina vetää mukaansa jo alkusivuilla. Anne Vaskon värikäs kuvitus on täynnä yksityiskohtia, ja se tuo mummojen elämän vastustamattoman hauskasti lukijan nähtäväksi. Mummojen kirja sopii luettavaksi kaikille!

Sukka Sininen ja pyykkipäivän katoamistemppu

Sukka Sininen kuivuu kaikessa rauhassa muiden pyykkien kanssa pyykkinarulla, kunnes huomaa jotain kammottavaa: sen pari on kadonnut! Viimeksi siniset sukat ovat nähneet toisensa pesukoneessa, mutta sen jälkeen... Ei havaintoa! Ikiaikaisen pyykkilaulun mukaan nälkäiset pesukoneet hotkivat sukkia sisuksiinsa, joten voisiko syypää parin katoamiseen olla pesuhuoneen vanha Bossi? Vai onko sininen sukka päätynyt vintille, mystiseen parittomien sukkien laatikkoon? Yhdessä Naava-koiran kanssa Sukka Sininen aloittaa etsintäoperaation, jonka aikana tutuiksi tulevat niin erilaiset kodinkoneet kuin vaatekappaleetkin.   Joni Rahkolan ja Mikko Ekqvistin kirjoittama Sukka Sininen ja pyykkipäivän katoamistemppu on hilpeä, ihastuttavan leikkisellä ja monipuolisella kielellä kirjoitettu tarina, joka herättelee lukijan mielikuvitusta. Kirjan hahmot ovat sympaattisia ja jännittävä sukanmetsästys tempaa mukaansa: sivua kääntäessään oikein odottaa, minne etsintäretki sukan ja koiran seuraavaksi kuljettaa. Väinö Heinosen ilmeikäs kuvitus sopii tarinaan erinomaisesti.   Sukka Sininen ja pyykkipäivän katoamistemppu sopii luettavaksi päiväkoti-ikäisille ja sitä vanhemmille. Hupsuja käänteitä täynnä oleva kirja on tarina päättäväisyydestä, toisten auttamisesta - ja ennen kaikkea ystävyydestä.

Ripley - nopea yhteys

Isla on 17-vuotias gamer, joka tunnetaan pelipiireissä nimellä Ripley. Hän asuu isänsä ja pikkusiskonsa kanssa, ja käy koodaukseen painottunutta lukiota. Isla viettää suurimman osan vapaa-ajastaan pelaten ja chataten nettiystävänsä Damienin kanssa. Damienista onkin tullut Islalle tärkeä: tämä tuntee Islan kenties paremmin kuin kukaan ja keskustelut lipsuvat välillä vahvasti flirtin puolelle. Isla on kuitenkin päättänyt, että ystävyyden ja pelituokioiden riskeeraaminen ei ole livetapaamisen arvoista.   Kun lukiossa alkaa uusi lukukausi, Isla törmää uuteen oppilaaseen. Kirjaimellisesti. Anton Cajander on rikkaan suvun poika ja tuntuu inhoavan kömpelöä Islaa. Pelaaminen kuitenkin yhdistää, ja pikkuhiljaa Isla ja Anton tutustuvat toisiinsa. Kipinät sinkoilevat ja pian on selvää, että parivaljakko tuntee voimakasta vetoa toisiinsa. Samaan aikaan Isla kipuilee Damienin suhteen: tämä on chateissa yhä vähemmän läsnä ja jotenkin etäinen, eikä Isla enää tiedä, mitä – tai kenet – haluaisi…   Ripley – nopea yhteys on mukaansatempaava romaani pelimaailmasta, ihmissuhteista ja vahvoista tunteista. Teksti vilisee pelitermejä, mutta se ei estä kirjasta nauttimista: vaikka jokainen sana ei olisikaan tuttu, käy asiayhteys ja merkitys muusta tekstistä ilmi. Annukka Salama on kirjoittanut romaanin, jossa on uskottavaa dialogia, helposti lähestyttäviä hahmoja ja melkoisen kuumaa romantiikkaa. Erilaisia pelejä kirjassa on mukana lautapeleistä roolipeleihin ja retropeleistä pakohuonepeleihin – kirjailijan asiantuntemuksen huomaa kyllä tekstistä. Myös naisen asemaa gamer-piireissä käsitellään jonkin verran. Ripley – nopea yhteys sopii luettavaksi yläkouluikäisille ja sitä vanhemmille.

Elokuussa minä kuolen

Alman rakas isoäiti Baba on kuollut. Ennen kuolemaansa Baba jätti Almalle mustat helmet. Helmissä piilee kuitenkin kirous: Alma tietää, että helmet ennustavat, miten monta elinpäivää hänellä on jäljellä. Valitettavasti helmiä on jo lähtökohtaisesti melko vähän ja päivät kuluvat nopeasti…   Viimeisenä kesänään Alma tutustuu naapuriin muuttaneeseen, salaperäiseen Miaan. Mia on vakavasti sairas, mutta se ei estä seikkailua! Hän vie Alman kotipihan perukoilta alkavaan Juurankomaahan, jossa asiat ovat nurinkurin: aika kulkee mielivaltaisesti ja mihinkään näkemäänsä ei voi täysin luottaa. Kesän aikana Alma saa myös toisen ystävän, Kuuran, joka alun ärsyttävyyden jälkeen osoittautuu Almalle tärkeämmäksi kuin hän kuvittelikaan. Kesästä ei kuitenkaan varsinaisesti muodostu kepeää eväsretkeä ystävien kesken. Paha on liikkeellä, eikä se aio pysyä maan alla…   Anne Leinosen kirjoittama Elokuussa minä kuolen ammentaa aiheensa suomalaisesta mytologiasta ja perinteisestä kauhukuvastosta. Tutuiksi tulevat niin mädäntyvät ruoat kuin kiemurtelevat madotkin. Kauhutarinan sisältä on kuitenkin helppo poimia metaforia: toisinaan pahimmat hirviöt muodostuvat ihmisen omista ajatuksista, pelko ja suru voivat lamaannuttaa ja kuljettaa väistämättä kohti synkkää, vääristynyttä maailmaa.   ”Haluan entisen elämäni, sen jota olen elänyt ennen Baban kuolemaa, kun kaikki oli tavallista ja tylsää. Haluan elää, en pelkästään olla olemassa. Haluan käydä koulua, tuskailla koulutehtävien kanssa, nauraa luokkalaisten typerille jutuille ja olla heidän silmätikkunaan tai unohtamanaan, vaikka seisoa välituntisin katselemassa ruohon kasvamista paremman puutteessa. Mikä tahansa on parempaa kuin elämä jota nyt elän ja kuolema jota kohden vääjäämättä kuljen.”   Elokuussa minä kuolen on sujuvasti etenevä varhaisnuorten teos, joka ei tarjoile lukijalle kaikkia vastauksia valmiina, eikä loppuratkaisukaan ole välttämättä totutun onnellinen. Mutta kuten Baba Almalle opetti: ”Niin pitkään kuin on elämää, on toivoa.” 

Tilly ja kirjamatkaajat

Yksitoistavuotias Tilly asuu perheensä omistaman kirjakaupan yläkerrassa yhdessä isovanhempiensa kanssa. Tillyn äiti on kadonnut jo vuosia sitten, isästään hän ei tiedä mitään. Elämä isovanhempien kanssa on kuitenkin mukavaa ja rauhallista, etenkin, kun Tilly saa viettää kaiket päivät suosikkipaikassaan: alakerran kirjakaupassa. Kirjakauppa salaisine nurkkauksineen ja satoine kirjoineen onkin ihastuttava, suorastaan salaperäinen paikka, jonka mystisyys vain lisääntyy, kun Tillyn suosikkikirjojen hahmot tupsahtavat paikalle ilmielävinä!   Tilly saa kuulla, että hän on muun perheensä lailla kirjamatkaaja, jolla on maaginen kyky matkata kirjojen maailmoihin ja takaisin. Kirjamatkaaminen ei kuitenkaan ole täysin vaaratonta ja siihen liittyy lukuisia sääntöjä, joiden noudattamista valvoo Salakirjasto. Vaan ovatko kaikki kirjamatkaajat sitä, miltä vaikuttavat…?   Yhdessä Vihervaaran Annan, Ihmemaan Liisan ja ystävänsä Oskarin kanssa Tilly heittäytyy seikkailun ja kirjojen pyörteisiin, aikomuksenaan ratkaista sukuunsa liittyvä mysteeri: mitä Tillyn äidille tapahtui vuosia sitten?   Tilly ja kirjamatkaajat on ensimmäinen osa Anna Jamesin Pages & kumppanit -sarjasta. Kirja sopii erityisen hyvin luettavaksi alakouluikäisille, mutta ilahduttaa ja viihdyttää vanhempiakin lukijoita, myös aikuisia. Tilly ja kirjamatkaajat on hurmaava, jännittävä seikkailu, joka on täynnä tarinoiden lumoa.  

Hirveä nälkä

Viimalle ei ruoka maistu. Puurossa on omituisia möykkyjä, tomaattikastikkeen seasta pilkottaa jotain vaarallisen vihreää ja pähkinöiden sijaan mahaan päätyy vain kaakaota. Vatsassa asuu kuitenkin hirviö nimeltään Nälkä. Aina Viima ei edes muista sen olemassaoloa: erityisesti aamupäivällä on niin paljon puuhaa isosisarus Tintin kanssa, että hirviö unohtuu täysin.   Iltapäivällä hirviö kuitenkin alkaa venytellä. Se murisee, puhisee ja kihisee, kääntyilee ja hakkaa kotinsa seiniä. HIRVEÄ NÄLKÄ! Onneksi jättimäinen iltapala auttaa, Nälän saa kesytettyä ja syöminen yhdessä pikku hirviön kanssa on oikeastaan aika hauskaa puuhaa!   Vuokko Hurmeen kirjoittama Hirveä nälkä on kuvakirja kaikille pikku ronkeleille. Kirja tuo tutuksi erilaisia ruoka-aineita ja ateriarytmin. Noora Katon värikäs kuvitus on täynnä hauskoja yksityiskohtia ja ilmeikkäitä hahmoja. Teos on ensimmäinen osa perhearkea käsittelevää kirjasarjaa ja se sopii luettavaksi alle kouluikäisille vanhempineen!

Tyhmästi tehty

Josefiina, Iris ja Elsa ovat parhaita ystäviä. Josefiina on porukan kaunotar, Iris iloinen, hauska tyttö, joka tulee kaikkien kanssa toimeen ja Elsa ystävyksistä harkitsevin ja pidättyväisin. Tytöt tekevät kaiken yhdessä: juhlivat, seikkailevat, hölmöilevät. Näennäisesti kaikki on hyvin ja ystävykset pitävät aina toistensa puolta, mutta pinnan alla kuohuu vaarallisesti. Ystävyydessä on säröjä, jotka ajan myötä leviävät yhä suuremmiksi railoiksi. Trion keskinäisissä suhteissa on jotain pahasti vinksallaan…   Lukijalle käy heti ensisivuilta selväksi, että yksi tytöistä kuolee. Mutta kuka, ja miksi? Omituinen, vinoutunut valtapeli kietoutuu sivu sivulta auki ja lukija seuraa avuttomana tyttöjen moraalitonta, itsekeskeistä toimintaa - muut ihmiset ovat heille vain esteitä, jotka voi tarvittaessa raivata syrjään.      Heidi Silvanin kirjoittama Tyhmästi tehty on psykologinen trilleri, jonka keskeisiä teemoja ovat kateus ja kosto. Päähenkilöt eivät ole yksiselitteisesti hyviä tai pahoja, vaan lähinnä epävarmoja, hukassa olevia ja kompleksisia. Kirja sopii luettavaksi yläkouluikäisille.

Terveiset ulapalta

”Pallokalan elämä, se vaatii paljon voimia. Kulmikkaassa maailmassa pyöreänä toimia.”   Jukka Itkosen kirjoittama ja Camilla Pentin kuvittama Terveiset ulapalta on runokokoelma, joka saa lukijansa hyvälle tuulelle. Meri- ja purjehdusteemasta ammentava teos on verbaalisesti upea kokonaisuus, jossa lukija pääsee tutustumaan hauskoihin hahmoihin: tutuiksi tulevat esimerkiksi Puosu-Kalle, merirosvo Piippu-Pinkerton, muinainen trilobiitti ja molokkirapu Limulus. Itkosen riimit ovat vaivattomia ja hän saa jo muutamalla rivillä maalattua lukijan eteen kokonaisen tarinan, kuten Meritähti-runossa: ”Kerran meritähti kävelemään lähti, kiersi ympyrän ja tuli takaisin. Tuumi, että merenpohjaa vähän lakaisin.”   Terveiset ulapalta esittelee lukijalle koko elämän kirjon: joskus on tyyntä ja toisinaan saapuvat matalapaineet. Meressä on kuitenkin tilaa ihan kaikenlaisille kaloille, ja jokaisella on maailmassa paikkansa. Runokirja sopii erityisen hyvin ääneen luettavaksi.  

Mur ja metsän ilta

”Murista näytti kuin oksalle olisi laskeutunut myös yksi iltataivaan tähti. Siltä se näytti, kun puuta katsoi siitä kohdasta, missä Mur makoili.” Mur on karhu, joka asuu syvällä havuntuoksuisessa metsässä. Siellä asuu myös muita eläimiä: esimerkiksi susi, hirvi, hömötiainen, orava ja piisami. Satukokoelma kertoo metsän asukkaiden elämästä, tavoista ja ajatuksista kauniilla, runollisella kielellä. Hirvi haluaisi vaeltaa toiseen metsään, mutta sitä pelottaa, susi ulvoo kuusta häikäistyneenä, ja piisami ui metsälammen poikki joka päivä samaan aikaan.   Kaisa Happosen kirjoittamat sadut ovat lyhyitä, mutta täynnä erilaisia tunteita ja kauniita hetkiä. Välillä mukana on myös haikeutta, mutta kokonaisuutena satukirja on lempeä, jopa lohdullinen. Tarinat muistuttavat siitä, mikä on tärkeää: ne kertovat rohkeudesta, erilaisuudesta, kiintymyksestä, kärsivällisyydestä, ilosta ja uusista ystävistä, ja tarjoavat lukijalle monenlaisia näkökulmia elämään. Anne Vaskon upea kuvitus sopii kirjaan erinomaisesti ja täydentää tarinoita viehättävästi.   Mur ja metsän ilta sopii luettavaksi kaiken ikäisille.  

Olin niinku aurinko paistais

”Pää, asiat ja maailma oli sekasin. Tuntui ku mua ois revitty siihen ikään mihin oli pakko mennä, ja tietkö, just sinne mä en olis ihan vielä halunnu mennä.” Gabriel on juuri sopinut treffit ihastuksensa Aavan kanssa, kun koronapandemia pysäyttää koko maailman. Aavalla on astma ja hän kuuluu näin ollen riskiryhmään: deittailu siirtyy virtuaaliseksi ja kannattelevat, rohkaisevat, tunnetta täynnä olevat viestit sinkoilevat nuorten välillä. Korona tuo elämään muutenkin synkkiä sävyjä. Sairaanhoitaja-äiti lukittautuu mystisen sairauden kourissa huoneeseensa ja Gabrielin harteille jää pitää huolta paitsi itsestään, myös pikkusiskostaan Meerikestä. Äidin oven taakse jätetään voileipiä ja etäkouluun osallistutaan silloin kun muistetaan, tai jaksetaan. Rahat alkavat loppua, pelko puristaa sydäntä, mutta jaksettava on: kuka muu muka voisi jaksaa Gabrielin puolesta?   Olin niinku aurinko paistais on Veera Salmen kirjoittama ilmaisuvoimainen, kielellisesti vahva säeromaani, joka sijoittuu kevääseen 2020, jolloin koronapandemia sulki Suomen. Kirjan lukeminen vuonna 2021 on yllättävän rankka kokemus: tapahtumat ovat niin lähellä ja voimakkaasti läsnä, että lukijan on hankala erkaannuttaa itseään niistä. Päähenkilö Gabriel kantaa ikäisekseen aivan liian suurta vastuuta, eikä tarinaan uppoutuessaan voi olla miettimättä, miten monen lapsen ja nuoren kohdalla Gabrielin tilanne on koronan aikana ollut todellisuutta. Kirjassa on kuitenkin runsaasti myös toivoa: apuun saapuu äidin ystävä, äiti paranee ja perhe pysyy kasassa. Surullisista sävyistä huolimatta kirja on täynnä lämpöä ja elämänvoimaa, jonka ansiosta lukukokemus ei ole liian raskas. Teos sopii luettavaksi yläkouluikäisille ja sitä vanhemmille.  

Kingi ja joulujen joulu

”Se katselee perhettään, joka istuu kynttilänvalossa. Sen suuri koiransydän täyttyy ilosta ja rakkaudesta. – Minun perheeni, Kingi ajattelee. – Minun ikioma perheeni.”   Kingi on iäkäs koiraherra, joka asuu perheensä kanssa pienessä saaressa. Perheeseen kuuluvat ihmiset Keppinainen ja Isonenä, sekä koirakaverit Susse ja Silvi. Tärkein Kingille on kuitenkin hänen oma ihmisensä: Poika. Eräänä päivänä Kingi huomaa, että kotona tapahtuu kummia! Keppinainen hääräilee salaperäisen näköisenä, taloa siivotaan ja puunataan ja ikkunoihin ripustellaan koristeita. Kingi päättää ryhtyä salapoliisiksi ja selvittää, mistä on kyse! Eppu Nuotion kirjoittama ja Katri Kirkkopellon kuvittama Kingi ja joulujen joulu johdattelee lukijan joulutunnelmaan vanhan koiran silmien kautta. Kinkun vahtiminen on tärkeää työtä, kuusen valitseminen on ehdottomasti koiran tehtävä, eikä kukaan kai voi suuttua, jos jouluna maistaa piparkakkukaupungista palan… Ja sitten toisen… Ja kokonaisen talon! Tämä mukavasti kirjoitettu joulukirja sopii erityisen hyvin joulunodotukseen ja muistuttaa siitä, että jouluna ei tarvitse suorittaa tai stressata: joulun on tarkoitus olla iloinen, rauhallinen ja rakkaudentäyteinen juhla. Kirja sopii mainiosti luettavaksi kaiken ikäisille!  

Jasu - säpinää ja säätöä

Jasu on kuudesluokkalainen poika, jonka elämästä ei – kirjan nimen mukaisesti – puutu säpinää tai säätöä. Miten käy, kun luokka päättää järjestää läksiäiset kauan kärsineelle opettaja Niemiselle? Voiko huoneeseensa salakuljettaa koiran ja luottaa siihen, että kukaan ei huomaa? Ilahtuuko Jasun isä, kun saa pojaltaan apua puidenkaadossa? Markus Ikolan kirjoittama Jasu – säpinää ja säätöä on hulvattoman hauska ja täydellisen pöljä kirja, jossa Jasu ystävineen päätyy jatkuvasti jos jonkinlaisiin kommelluksiin. Päähenkilö ei ehkä aina onnistu tavoitteissaan täysin, mutta yritystä ja hyväsydämisyyttä häneltä ei totisesti puutu! Kirja koostuu melko lyhyistä luvuista, ja vaikka kieli on rikasta ja monipuolista, ei se kuitenkaan ole vaikeaa. Teos sopii sen vuoksi erinomaisesti myös tottumattomalle lukijalle. Jasu-sarjassa on aiemmin ilmestynyt kolme teosta, mutta kirjat voi lukea myös itsenäisinä teoksina. Kirja sopii erityisen hyvin luettavaksi alakouluikäisille.  

Mopoautolla mun prinssini saapuu

Peruskoulun juuri päättänyt Ella on ollut ihastunut rastatukkaiseen, ruskeasilmäiseen Toniin jo pari vuotta. Kesäloman alettua Ella päättää viimein tarttua toimeen ja tehdä Toniin vaikutuksen. Sen hän totisesti myös tekee, ja melkoisella ryminällä – Ella nimittäin ajaa polkupyörällä päin jäätelökioskia, jossa Toni on kesätöissä.. Samaan aikaan Ellan parhaat ystävät Pilvi ja Iiris säheltävät tahoillaan, samoin raivostuttava, mutta rakas pikkuveli Veeti. Ellan isä on menehtynyt ja sukset menevät välillä ristiin yksinhuoltajaäidin kanssa – erityisesti, kun kuvioihin astelee todella rasittavan oloinen Martti… Ella ei tunne voivansa puhua äidilleen kaikesta, joten hän lähtee etäiseksi jääneen mummonsa luo yökylään. Mummolle Ella kertoo kaiken, ja saa vastavuoroisesti kuulla salaisuuden isästään. Mitä menneisyydessä on tapahtunut? Tuula Kallioniemen kirjoittama Mopoautolla mun prinssini saapuu on kesän makuinen, helppolukuinen kirja nuorten elämästä. Kirja on sopiva sekoitus huumoria ja romantiikkaa, ja muutamista synkemmistä teemoista huolimatta teoksen sävy pysyy koko ajan miellyttävän kepeänä. Rytmikkäästi etenevä hyvän mielen kirja sopii erinomaisesti luettavaksi yläkouluikäisille!

Hautausmaan pojat

”Yadriel saattoi vain tuijottaa häntä. Hän ei tiennyt, mitä sanoa. Hän tunsi niin usein olevansa aivan eristyksissä – uskoi niin vakaasti olevansa ainoa laatuaan, oudokki, jonka suhteen kaikki olivat ymmällään – ettei hän ollut koskaan tullut miettineeksi, että jossain matkan varrella oli täytynyt olla muitakin hänen kaltaisiaan brujxeja.”   Yadriel on 16-vuotias transsukupuolinen poika, joka asuu perheensä kanssa hautausmaalla. He muodostavat brujx-yhteisön, jossa miesten tehtävänä on vapauttaa menehtyneiden henget tuonpuoleiseen ja naisten tehtävänä on toimia parantajina. Yadrielin vanhoillisella perheellä on kuitenkin vaikeuksia hyväksyä tämän sukupuoli, joten hän ei saa lupaa suorittaa rituaalia, joka antaisi nuorelle brujolle voiman henkien vapauttamiseksi. Kun Yadrielin serkku Miguel kuolee, päättää Yadriel todistaa kykynsä suorittamalla rituaalin salaa ja vapauttamalla serkkunsa hengen. Apunaan toinen serkkunsa Maritza, hän kutsuu kuitenkin esiin väärän henkilön: hurmaavan, omapäisen, raivostuttavan Julianin, jolla ei ole aikomustakaan siirtyä tuonpuoleiseen…   Julian ei muista kuolemaansa, joten pojat tekevät yhteistyösopimuksen, jotta Julian voi selvittää mitä hänelle tapahtui ja Yadriel pääsee todistamaan perheelleen, että on oikea brujo. Jotain outoa on kuitenkin meneillään. Liittyvätkö Julianin ja Miguelin kuolemat toisiinsa? Uhkaako jokin suurempi hautausmaan rauhaa? Ja kenties tärkeimpänä: onko Yadriel sittenkään valmis luopumaan Julianista?   Aiden Thomasin kirjoittama ja Inka Parpolan suomentama Hautausmaan pojat on juoneltaan viihdyttävä, tärkeitä teemoja käsittelevä romaani. Teoksen keskiössä oleva kolmikko on kerrassaan hurmaava, ja latinokulttuuria avataan kiinnostavalla ja monipuolisella tavalla. Kirja käsittelee uskottavasti ja samastuttavasti myös seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin liittyviä aiheita ja välittää voimakkaan viestin siitä, miten on elintärkeää saada olla oma itsensä. Ajoittain teos on myös varsin raskasta luettavaa: esimerkiksi perheen Yadrieliin kohdistama jatkuva väärinsukupuolittaminen tuntuu taatusti lukijasta pahalta. Kirjassa ei kuitenkaan keskitytä murheeseen tai pahaan oloon. Yadriel ei ole yksin, ja myös ymmärrystä, onnea ja tukea on tarjolla. Kirja ansaitseekin erityismaininnan siitä, miten raikkaalla tavalla sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjä kuvataan. Hautausmaan pojat on erinomainen yhdistelmä murhamysteeriä, kummitustarinaa ja romantiikkaa. Kirja sopii luettavaksi sekä nuorille että aikuisille!      

Roskakasa

Metsässä sijaitsee Kasa. Se koostuu milloin mistäkin: tammenterhoista, kuusenneulasista, pienistä kivistä. Nyt Kasaan on kuitenkin ilmestynyt omituisia asioita. Ne eivät näytä sieniltä, eläimiltä, tai kasveilta – mistä ihmeestä on kyse? Hiiri tietää vastauksen: Kasa on peittynyt roskiin! Metsän eläimet lähestyvät Kasaa uteliaana. Kettu lumoutuu tyhjän koiranruokapurkin tuoksusta, eikä orava voi vastustaa herkuiksi luulemiensa karamellipapereiden nakertelua. Yksi toisensa jälkeen eläimille tapahtuu ikäviä asioita: kettu jää päästään kiinni tölkkiin, hiiri sotkeutuu tahmeaan purukumiin, ja kaikille tulee vähintään maha kipeäksi. Yön aikana roskat onneksi katoavat ja eläinten olo paranee. Emilia Erfvingin Roskakasa on upean yksityiskohtaisesti kuvitettu kirja, joka tuo konkreettisesti ja lapsentasoisesti esiin roskaamisen vaarat. Jos ihmiset suhtautuvat roskiin välinpitämättömästi, on sillä väistämättä seurauksia eläimille ja luonnolle. Tekstiä kirjassa on melko vähän, mutta jokainen lause löytää paikkansa kirjan sivuilta. Tarinasta käy ilmi myös vanha totuus siitä, miten toisen roska voi olla toisen aarre: sinitiainen vuoraa pesänsä villalangalla ja mäyrät löytävät patjoikseen kaikenlaista pehmeää. Taidettakin roskista voi tehdä!   Roskakasa on tärkeä kirja, joka sopii luettavaksi jo ihan pienen lapsen kanssa. Se antaa välineitä keskustella lapsen kanssa ympäristöstä ja sen suojelemisesta, kierrätyksestä ja eläinten hyvinvoinnista. Sympaattiset hahmot ilahduttavat isompaakin lukijaa. Kirjalla on myös vaikutusta: sen luettuaan kiinnittää taatusti entistä enemmän huomiota siihen, mihin roskat taskunpohjalta kulkeutuvat.   

Kerrostaloponi Kemppainen

”Aura asettui Kemppaisen kylkeä vasten ja asetteli peittonsa heidän molempien yli. Ponin kylki tuntui lämpöiseltä poskea vasten ja sen karva silkkisen sileältä. Siihen oli hyvä nukahtaa.”   Enemmän kuin mitään muuta, Aura haluaisi ponin. Vanhemmat eivät kuitenkaan suostu tähän, eikä kavereistakaan ole lohduksi: Janina ja Olivia ovat alkaneet käydä oikeilla ratsastustunneilla, eivätkä ota Auraa mukaan edes kepparikerhoonsa, koska heidän mielestään isän tennissukasta tehty Pyry ei ole tarpeeksi hieno ratsu.   Kerran Auran ollessa kipeänä kotona, hän kuulee rappusista askeleita. Ei kuitenkaan mikä tahansa askeleita! Tavallisen tömpsis tömpsiksen sijaan rapusta kuuluu terävä, pieni kipetikopeti.   ”Aura kuulosteli hetken ja lähti sitten kiipeämään portaita. Kun hän ehti ylätasanteelle, hän näki jotain karvaista ja pulleaa. Se oli poni.”   Kohtaamisesta alkaa ystävyys, joka on täynnä kommelluksia, keskustelua ja kaurahiutaleita. Poni nimeltä Kemppainen muuttaa Auran huoneeseen, ja Aura saa huomata, että ponin piilottelu makuuhuoneen komerossa ei olekaan ihan helppo juttu… Suorasukainen Kemppainen ja ystävää kaipaava Aura ovat sympaattinen parivaljakko, joiden touhuista lukee mielellään. Välillä kinastellaan kipakasti, mutta lopulta ystävyys voittaa. Eikä ruoastakaan ole lepyttelyssä haittaa, jos Kemppaiselta kysytään! Päivi Lukkarilan kirjoittama Kerrostaloponi Kemppainen on helppolukuinen, hauska tarina ponin ja tytön erikoislaatuisesta ystävyydestä. Myös siitä, mitä ystävyys oikeastaan on. Milla Paloniemen hiilikynäkuvitus täydentää tarinaa ilmeikkäästi.   ”Kaikista ihmisistä, jotka olen tavannut, olet ehdottomasti mukavin, ja sinun kanssasi on lähes aina kivaa. Minä melkein toivon, että sinäkin olisit poni.”