Mitä lukisin seuraavaksi? Kirjastojen Kirjasampo.fi auttaa sinua löytämään kiinnostavat kirjailijat, kirjat ja lukukokemukset.

Päivän täky

Toimitukselta: Ajankohtaista | Kirjailija | Teema | Teos | Täky

Magdaleena ja maailman lapset

Magdaleena ja maailman lapset

Magdaleena ja maailman lapset

7.7.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Vuoden 1968 kotimaisena kirjana on Anu Kaipaisen (14.3.1933 – 29.9.2009) romaani Magdaleena ja maailman lapset (WSOY). Kaipainen on kirjassaan tuonut raamatullisen allegorian kautta näkyville 60-luvun suomalaisen yhteiskunnan elämäntapoja. Kirjan keskeisiä henkilöitä ovat apteekkari Sakari Magdalaisen lapset Maria, Martta ja Lasarus sekä Jeesus-hahmona parrakas vasemmistoradikaali Toivo. Monitasoinen teos sivuaa useita aikakauden puheenaiheita, ja Kaipaisen käyttämä kieli on rikasta, lyyristä ja ajoittain täyttä proosarunoa. Vaikka idealismin ja raadollisen todellisuuden kohtaamisen aiheuttamaan maailmantuskaan suhtaudutaan kirjassa kyynisesti, ei maailman vähäosaisten ahdinkoa mitätöidä. "Apteekkari nilkutti ikkunan ääreen ja jäi katsomaan tyttöjen jälkeen, aivan kuin olisi nähnyt sen kun ne menivät. Ei näkynyt kuin yhteen suuntaan. Apteekin piha oli autio ja tyhjä, elokuinen pimeys oli syvyyden päällä ja teknillisen apulaisen vene liikkui vetten päällä. Oli se aika vuorokaudesta, jolloin tämä mainittu olento pääsi vapaalle."

Arktinen hysteria 1

Arktinen hysteria 1

Arktinen hysteria 1

6.7.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Vuoden 1967 kotimaisena kirjana esitellään Marko Tapion (oik. Marko Tapper, 15.8.1924 – 14.6.1973) romaani Arktinen hysteria 1: Vuoden 1939 ensilumi (WSOY). Teos aloittaa neliosaiseksi suunnitellun sarjan, josta ehti lopulta ilmestyä vain kaksi osaa ennen Marko Tapion kuolemaa. Arktinen hysteria 1 kertoo erityisesti isoisän, isän ja kirjassa kertojaminänä toimivan pojan tarinaa 1890-luvulta talvisodan alkuun asti. "Kuvaan kuuluvat asenteemme, ideologiamme, yksilöiden ja yhteisöjen – työporukan, paikkakunnan, kansakunnan – väliset suhteet sekä suhtautuminen luontoon, avioliittoon, työhön ja omaisuuteen", kerrotaan aikalaisarviossa. Tapio kuvaa kirjan keskisuomalaisia tapahtumapaikkoja ja ihmisiä välittömällä kosketuksella, mikä tuo kerrontaan voimaa ja lyyrisyyttä. Tutkijat ovat nähneet Arktinen hysteria -teosparin haastajana Väinö Linnan Täällä pohjantähden alla -trilogialle. "Niin täytyy siis olettaa, että sisään mentyään isä tuona marraskuun lopun aamuna oli talon isäntä eikä muuta. Se, mikä tässä kaikessa on hartautta, oli tehty myllyllä ja sinne meno- ja sieltä tulomatkalla. Se kaikki peittyy siihen suojaan, minkä yön pimeys ja yksinäisyys antoivat; nämä seikat ovatkin tuossa kuvassa hyvin näkyvissä, niitä on tarvittu."

Lasihelmipeli

Lasihelmipeli

Lasihelmipeli

3.7.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Kesä sopii jykevien klassikoiden lukemiseen. Vuonna 1946 Nobelilla palkitun saksalaiskirjailija Hermann Hessen (2.7.1877 – 9.8.1962) romaani Lasihelmipeli (Kirjayhtymä 1972, suom. Kai Kaila ja Elvi Sinervo) on yleimaailmalliseen humanismiin pyrkivä, idän ja lännen viisautta yhdistelevä utopia ja kehitysromaani. Joseph Knechtin, eli ludi magister Josephus III:n, elämää ja henkistä kehitystä kuvaavaa romaania pidetään Hessen pääteoksena, ja hän kirjoitti Lasihelmipeliä yhteensä yksitoista vuotta. "Minulle kysymys oli kahdesta asiasta: henkisen tilan luomisesta, jossa voisin elää ja hengittää maailman myrkyttymisen uhallakin, ja toiseksi ilmaisun löytämisestä hengen vastarinnalle barbaarisia mahteja vastaan", kirjoitti Hesse romaaninsa synnystä. "Pojan sydän paisui mestariin kohdistuvasta kunnioituksesta ja rakkaudesta, hänen korvansa kuulivat fuugan ja hänestä tuntui, että hän nyt ensi kerran kuunteli todellista musiikkia, aavisti edessään syntyvän sävellyksen taustalla hengen, lainmukaisuuden ja vapauden, palvelemisen ja hallitsemisen onnea tuottavan sopusoinnun – –"

Kuin lähtö

Kuin lähtö

Kuin lähtö

30.6.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Vuoden 1966 kotimainen kirjavalinta on Iikka Vuotilan (17.3.1933 – 15.4.1975) romaani Kuin lähtö (Gummerus). 1960-luvun puolivälissä kokeellinen proosa saapui hetkeksi näkyvämmin myös Suomeen, ja Vuotilan romaani – alaotsikoltaan "kertautuvaa tekstiä" – on yksi esimerkki tuon kauden proosakokeiluista. Opettajana ja pappinakin työskennelleen Vuotilan kirjallisella uralla kokeilu jäi ainoaksi, mikä johtui todennäköisesti kirjan saamasta nuivasta vastaanotosta. "Vuotilan aikaisemmin selkeä kerronta on nyt saksalaistyyppisen 'modernia' ja väsyttävää", totesi Hannu Mäkelä Arvostelevassa kirjaluettelossa. Kirjailija ja tutkija Markku Eskelisen mukaan Kuin lähtö puolestaan on "ainoa 1960-luvun suomenkielinen romaani, jota on vähänkään luontevaa verrata ranskalaiseen uuteen romaaniin", ja teos julkaistiin viime vuonna näköispainoksena oheislukemistoksi Eskelisen proosahistorialle Raukoilla rajoilla. "– – mutta olipa verhoja tai ei olisin nähnyt hyvin ulos, mitä järkeä olisikaan ollut tunkea ikkunat läpinäkymättömällä verholla, jos siis olisin kääntynyt olisin nähnyt maisemaa, ehkä harvakseen kasvavaa kuusimetsää josta näki läpi, mutta en tuntenut minkäänlaista tarvetta katsoa ulos, ei ollut kiinnostusta maisemiin vaikka siellä olisikin ollut kuusien seassa jotakin kaunista, naisia lapsia tai lintuja, minähän olin lähdössä – –"

Pimeyden ydin

Pimeyden ydin

Pimeyden ydin

28.6.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Vuoden 1965 kotimaisena kirjana on Marianne Alopaeuksen (9.10.1918 – 10.11.2014) romaani Mörkets kärna (Söderströms), joka ilmestyi suomeksi vuotta myöhemmin nimellä Pimeyden ydin (Gummerus, suom. Elvi Sinervo). Tekijälleen Kiitos kirjasta -mitalin tuonut teos on naisen kehityskertomus erilaisten aikakaudelleen keskeisten aatesuuntausten virtauksissa. Kaavoihin ahtautunutta suomenruotsalaista kulttuuriperinnettä ja tulehtunutta ilmapiiriä arvostellut kirja alkaa sekä herkällä että voimakkaalla lapsikuvauksella ja jatkuu toisessa osassa kertoen päähenkilö Mirjamin vaiheista tämän muutettua Pariisiin. Levottomuus, liikkeessä oleminen ja vapauden korostaminen ovat toistuvia ominaisuuksia Alopaeuksen kirjojen hahmoille. "Kaupunki joka on lumonnut minut kuin parantumaton rakkaus; palaan sen luo samalla tavoin kuin ihminen etsiytyy sen luo jota rakastaa tuskallisesti ja josta haluaa vapautua. Tahtoo oppia tuntemaan ihmisen kokonaan – samoin kaupungin, tunkeutua syvälle siihen, paljastaa, elää jokaisen mahdollisuuden – ja lopulta päästä eroon. Käyttää ja päästä vapaaksi."

Pianotunnit

Pianotunnit

Pianotunnit

26.6.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Hongkongin palauttamisesta Kiinalle tulee 1.7. kuluneeksi 20 vuotta. Hongkongissa syntyneen ja kasvaneen, sittemmin Yhdysvaltoihin asettuneen Janice Y. K. Leen esikoisromaani Pianotunnit (Tammi 2009, suom. Helene Bützow) sijoittuu Hongkongiin 1940- ja 1950-luvuilla. Tarinan aiempi aikataso kuvaa maailmanmatkaaja Willin ja seurapiirikuningatar Trudyn suhdetta sodan keskellä kuohuvassa kaupungissa, jonka japanilaiset lopulta miehittävät. Kymmenen vuotta myöhemmin seurataan nuoren ja kokemattoman englantilaisen Clairen sopeutumista kaupunkiin hänen muutettuaan sinne miehensä kanssa. Hiljalleen sodanaikaiset tapahtumat selviävät ja päästään kurkistamaan hienojen kulissien taakse. "Yllätyksekseen Claire ei inhonnutkaan Hongkongia, niin kuin äiti oli povannut. Kadut olivat vilkkaita ja kiehtovia ja täysin erilaisia kuin Croydonissa. Ne olivat täynnä ihmisiä ja kauppoja ja tavaroita, jollaisia hän ei ollut nähnyt koskaan ennen. Claire osti mielellään paikallisia leivonnaisia, mangopullia ja keltaisia munapiiraita. Joskus hän meni retkillään keskustan ulkopuolelle, missä ympäristö muuttui nopeasti vieraaksi, ja hän saattoi olla ainoa valkoinen."

Maa on syntinen laulu

Maa on syntinen laulu

Maa on syntinen laulu

22.6.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Vuoden 1964 kotimaisena kirjana on Timo K. Mukan (17.12.1944 – 27.3.1973) esikoisromaani Maa on syntinen laulu (Gummerus). Naturalismissaan karu ja samalla lyyrisen kaunis teos pohjoisen luonnon keskeltä on säilyttänyt voimansa näihin päiviin asti. Ilmestyttyään teos sai ristiriitaisen vastaanoton ja Arvostelevassa kirjaluettelossa se on saanut yhden tylyimmistä arvioista, mikä kotimaiselle nykyklassikolle on annettu: "19-vuotiaan, tosin lahjakkaan nuorukaisen käsissä mahtava aihe meni hajalle. – – Ei kannata suinpäin mennä kirjastoon hankkimaan." Kirjan tarinan keskiössä on nuoren Martta Mäkelän lyhyt rakkaustarina saamelaisen poromiehen kanssa. Uskonto, seksuaalisuus, häpeä ja kuolema kietoutuvat toisiinsa pienen ja ahdistavan Siskonrannan kylän rujoissa olosuhteissa. Romaanin dialogit on kirjoitettu peräpohjolan murteella. "Koivujen lehdet vavahtelivat arkoina, jos oli tuulinen ilma. Keskikesän öinä niitten selkäpuolet olivat punaiset, mutta hopeanhohtavat, sillä sydänkesän aikana ei aurinko laskenut yölläkään. Se kierteli juhannuksen tienoilla Siskonrannan kylää veren värisenä yötä päivää paistaen. Kamareitten ja aittojen vuoteissa tytöt eivät osanneet nukkua, aurinko vyöryi matalalta yli vaarojen eikä se häikäissyt – sitä saattoi katsoa, lumoutua sen verisestä näöstä."

Klaani

Klaani

Klaani

21.6.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Vuoden 1963 kotimaisena kirjana esitellään Tauno Kaukosen (11.8.1929 – 8.8.1983) esikoisromaani Klaani (Weilin + Göös). Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinnon ilmestymisvuonnaan saanut teos kertoo veijariromaanin tyyliin laitakaupungin rikollisklaanista, johon keskeisinä kuuluvat Sammakkojen suvun veljekset. Päähenkilönä on nuori Aleksanteri Suuri Sammakko, joka kuvaa näkemäänsä ja kokemaansa minäkertojana. Klaani elää yleisten moraalinormien ulkopuolella vankilareissuineen ja poliisia vastustaen. "Vuolaasti ja fantastisesti kerrottu pikareskitarina, joka pysyy jokseenkin hyvin koossa", kommentoi aikalaisarvio. Kirjan tarina on tunnettu myös Mika Kaurismäen elokuvana. "Kadulla minä ajattelin, ettei isä paljon välitellyt turhista ja että olemme samaa sukua, ei minunkaan tarvitse välitellä. Isällä oli yllään vanha punainen villapaitansa, jossa hän kuljeskeli kesät talvet; hänet tunsi jo kaukaa tuosta paidasta. Hän oli käärinyt hihansa ylös, ja siniset ja punaiset tatueeraukset näkyivät kyynärpäihin asti ruskeassa ihossa. Isä oli täynnä tatueerauksia, jotka hän oli hankkinut itseensä talossa."

Keskiyön lapset

Keskiyön lapset

Keskiyön lapset

19.6.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Intialaissyntyinen, 14-vuotiaana Britanniaan muuttanut Salman Rushdie (s. 19.6.1947) nousi maailmanmenestykseen vuonna 1981 saatuaan Booker-palkinnon romaanistaan Keskiyön lapset (WSOY 1982, suom. Arto Häilä). Maagista realismia edustavan, intialaista elämää ja yhteiskuntaa avaavan teoksen päähenkilö Saleem Sinai on syntynyt Intian vapautumisen hetkellä 15.8.1947. Hän ja tuhat muuta ovat "keskiyön lapsia", uusi ihmirotu, ja jokaisella heistä on poikkeuksellinen lahja. Saleem pystyy telepaattisesti kommunikoimaan muiden keskiyön lasten kanssa ja lukemaan ajatuksia. Intian 1900-luvun historia kuohuu rajussa ja mielikuvituksellisessa kerronnassa. "Melkein ylenpalttisen väkevä ja rikas elämys", kehuttiin romaanin suomennoksen aikalaisarviossa. "Ja tarinoita on kerrottavana niin monia, liian monia, niin ylenmääräisesti yhteen kietoutuneita elämiä tapahtumia ihmeitä paikkoja huhuja, niin tiivis sekoitus uskomatonta ja maailmallista! Minä olen niellyt elämiä; ja minut tunteaksenne, vain tämän yhden minäni tunteaksenne teidänkin on nieltävä ne kaikki."

Saari

Saari

Saari

16.6.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Vuoden 1962 kotimaisena kirjavalintana on Irene Hammarin romaani Saari (Tammi). Esikoisteoksensa oikealla nimellään Maire Harme julkaisseen kirjailijan toinen teos on karuun ulkosaaristoon sijoittuva kehityskertomus, joka on kerronnaltaan vahvan eroottinen. Nuori, kokemusmaailmansa erilaiseksi tunteva nainen lähtee sairaanhoitajaksi saareen, jossa on oma pieni yhteiskuntansa. Välittömien ihmisten, kovan elämän ja syvien ihmiskohtaloiden keskellä päähenkilö Kristiina ottaa kokemansa avoimesti vastaan ja päätyy suhteisiin kahden saarelaismiehen kanssa. Vitaaliseksi ja sensuelliksi aikalaisarviossa sanottu romaani kuvaa ihmissuhdeiden lisäksi tarkasti saaren luontoa, ympäristöä ja elämää. "Odotin että jokin ajatus olisi käynyt minulle selväksi ja mahdolliseksi pohtia, mutta sitä ei tapahtunut. Minä vain istuin kummallinen ilo ruumiissani ja tunsin kesän jossa jokainen yksityiskohta on lähellä ja helposti ostettavissa. Menin lattian yli ja painoin lämpimän käteni ikkunalasin viileää pintaa vasten. Oli kuin käsi olisi juonut lasia, tuota kylmää hyvää tekevää ainetta jossa tänä yönä oli ollut niin paljon iloa."

Lakeus

Lakeus

Lakeus

14.6.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Vuoden 1961 kotimaisena kirjana on Väinö Kirstinän (29.1.1936 – 23.9.2007) esikoisrunokokoelma Lakeus (WSOY), jolla tekijä sai seuraavana vuonna Kalevi Jäntin palkinnon. Pohjois-Pohjanmaalta kotoisin olleen Kirstinän kirjoitusharrastus heräsi hänen aloitettuaan Helsingin yliopistossa ja tutustuttuaan Veijo Mereen, joka antoi Kirstinälle monia ohjeita kirjoittamiseen. Lakeus-kokoelman runot sijoittuvat alkupuolella Pohjanmaan maisemiin ja sen jälkeen kaupunkiin, jossa mukaan tulee myös rakkaus. Lisäksi aiheisiin kuuluvat historia, muutos ja meri. Aikalaisarvion mukaan esikoisteos antoi Kirstinän runoilijanlaadusta harkitsevan, eettisesti asennoituneen ja hivenen kireän kuvan. Myöhemmin Kirstinä lähti runoissaan huomattavasti kokeellisemmalle linjalle. "Hevonen, kaviot, kipinät, lakeutta / ja kuva on täysi. / Mutta maisema keinuu, ojat lentävät taakse, / taivaanranta pakenee. / Etäiset metsät ja talot / ovat tummat taivasta vasten. / Kaviot kipinöivät. / Kasvoja vasten lentävät paarmojen joukot."

Totuus Harry Quebertin tapauksesta

Totuus Harry Quebertin tapauksesta

Totuus Harry Quebertin tapauksesta

12.6.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Dekkariviikon kunniaksi viikon käännöstäkynä on perjantaina syntymäpäiväänsä viettävän sveitsiläisen Joël Dickerin (s. 16.6.1985) esikoisromaani Totuus Harry Quebertin tapauksesta (Tammi 2014, suom. Anna-Maija Viitanen). Mitaltaan massiivisen mutta juoneltaan vetävän teoksen on todettu pyrkivän sisällyttämään itseensä kaikki kesäkirjat. Metafiktiivisilläkin tasoilla liikkuva romaani kertoo nuoresta kirjailija Marcus Goldmanista, joka potee toisen kirjan vaikeutta suurmenestykseksi nousseen esikoisteoksensa jälkeen. Goldman matkustaa oppi-isänsä Harry Quebertin luo pikkukaupunkiin, jonka tapahtumat alkavat pian muistuttaa Twin Peaksia, sillä Quebertin puutarhasta löytyy 15-vuotiaana kolme vuosikymmentä sitten kadonneen tytön ruumis. Goldman päättää pelastaa oppi-isänsä ja samalla uransa kirjailijana. "Amerikkaa kuohuttava tapaus, johon tarinani perustuu, oli paljastunut muutama kuukausi aiemmin, alkukesästä kun kolmekymmentä kolme vuotta sitten kadonneen tytön jäännökset oli löydetty. Siitä käynnistyi tapahtumaketju, josta tässä kerrotaan ja jota ilman muu Amerikka ei olisi ikinä kuullut pienestä Auroran kaupungista New Hampshirestä."

Elämän koko kuva

Elämän koko kuva

Elämän koko kuva

9.6.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Vuoden 1960 kotimaisena kirjana esitellään Iris Kähärin (19.3.1914 – 20.2.1995) romaani Elämän koko kuva (Otava). Pakolaiseepokseksikin luonnehdittu karjalaisten evakoiden kuvaus sai ilmestyttyään ylistäviä kritiikkejä, ja mm. Arvostelevassa kirjaluettelossa todettiin: "Aate- ja dokumenttiromaanina tämä teos on vakuuttavinta ja tehokkainta, mitä tähän mennessä on tästä aihepiiristä kirjoitettu, samalla kun taiteilijan läsnäolo tuntuu monissa rakenteen, kielen ja tyylin seikoissa. Tekee mieli ennustaa tälle teokselle paikkaa sekä suomalaisen elämän että suomalaisen romaanin historiassa." Romaani ei ole kuitenkaan kestänyt aikaa klassikoiksi nousseiden suomalaista yhteiskuntaa käsitelleiden 60-luvun teosten tapaan. Silti teos on aikanaan paljon luetun, taitavan tekijän työtä. "Joskus tuntui jotta suotta vaelsivat, suotta kiirehtivät, olisivat vielä vähän katsoneet. Mutta silloin kulki juna ohi hitaasti ja vastahakoisesti, vaunuissa tavaraa: ajopelejä ja koneita, laatikoita, huonekaluja ja eläimiä sekaisin, ihmisiä käsi poskella tai lattialla pitkällään härkävaunuissa joitten ovet olivat levällään tai raollaan."

Talvipalatsi

Talvipalatsi

Talvipalatsi

7.6.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Vuoden 1959 kotimaisena kirjavalintana on Paavo Haavikon (25.1.1931 – 6.10.2008) runokokoelma Talvipalatsi (Otava), yksi suomalaisen modernistisen runon merkkiteoksista. Aikalaisarviossa todettiin: "Se on – nähtävästi – runo runosta, monien ajatusten leikkaama kuvaus runon syntymästä ja erityisesti kielen elämästä runoudessa." Usealle kielelle käännetyn, yhdeksästä pitkästä runosta koostuvan teoksen teemat liikkuvat mm. yhteiskunnasta viiniin ja antiikin mytologioihin. Talvipalatsi on huipentuma Haavikon varhaistuotannolle, jonka on nähty muodostavan vastakohdan "koskenniemeläisille ihanteille", taiteilijaromantiikalle ja neronpalvonnalle. "ja minä: // kysyn sinulta oi korkea olento, lentävä kettu, / sano minulle missä on seutu joka ei ole paikka? // Ja se vastasi: // Se ei ole paikka. Minä olen ruusu ja paisuin, / minusta puhkesi maailma, / minä tahdon itkeä tätä häpeää! tyhjetä! / minä! mennä kesken! / Oi että jätin maailmani, ei minua täällä tunneta!"

Sinne missä maa päättyy

Sinne missä maa päättyy

Sinne missä maa päättyy

5.6.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Israelin ja arabimaiden välisen kuuden päivän sodan päättymisestä tulee tällä viikolla kuluneeksi 50 vuotta. Israelilaisen David Grossmanin romaani Sinne missä maa päättyy (Otava 2011, suom. Markku Päkkilä) alkaa tuosta sodasta, kun Avram, Ilan ja Ora tutustuvat sairaalassa. Heidän välilleen syntyy kolmiodraama, ja lopulta Ora valitsee Ilanin. Avramin muisto vaikuttaa kuitenkin Oran elämään edelleen. Tarinassa siirrytään 2000-luvulle, jolloin Oran poika Ofer on juuri päättänyt armeijansa mutta palaakin vielä ylimääräiseen palvelukseen. Oralla on pahat aavistukset ja hän päättää viedä Avramin mukaansa patikoimaan, sillä hän on saanut hullun ajatuksen, että jos äitiä ei voi tavoittaa, pojalle ei voi sattua mitään. Rakkaus, kuolema ja sota kietoutuvat kirjassa toisiinsa jatkuen vuosikymmenestä toiseen. "Jos hän olisi voinut, hän olisi kääntynyt ja mennyt nukkumaan, kunnes se olisi ohitse. Kauanko operaatio mahtaisi kestää? Viikon? Kaksi? Eliniän? Mutta hänellä ei ollut voimia palata sänkyyn, hän ei jaksanut ottaa askeltakaan, ja hetkien kulkiessa ohi kaikki muuttui määrätyksi, väistämättömäksi. Hänen ruumiinsa tiesi jo, hänen vatsansa, hänen mahanpohjansa, joka oli sulamassa pois."

Pyörille rakennettu

Pyörille rakennettu

Pyörille rakennettu

2.6.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Vuoden 1958 kotimaisena kirjana esitellään Leo Kalervon (27.9.1924 - 22.6.2011) romaani Pyörille rakennettu (Gummerus). Suomen yhteiskunnallinen muutos alkoi jo 1950-luvun loppupuolella hiljalleen näkyä ja se heijastui kirjallisuuteenkin. Kirjassa seurataan rekkamiehen elämää päähenkilön ollessa keski-ikäinen kiitolinjan omistaja Martti. Monivuotinen ajaminen yötä päivää ulkonaisen menestyksen hankkimiseksi on vaikuttanut perhesuhteisiin etäännyttävästi, mistä seuraa havahtuminen ja pyrkimys inhimillisempään elämään. Lisäksi seurataan nuoren apumies Kaarlon ponnisteluja oman tien löytämiseksi muuttuvassa yhteiskunnassa. "Harmi ja katkeruus valui mieleen; hän oli oikeastaan rakentanut tämän kalliin ja mukavan talon siinä puhumattomassa toivossa, että elämän loppupuoli saisi hyvityksen alkupuolen vaivoista. Hän oli repinyt, hävittänyt ja häväissyt entisen aloittelevan perheen kaikki asumismuistot. Vasta nyt viime aikoina se oli alkanut karmaista mieltä, koska tapetinjätteitä oli vielä verstaan seinillä karkeista laudoista rakennettujen hyllyköiden takana."

Manillaköysi

Manillaköysi

Manillaköysi

31.5.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Vuoden 1957 kotimaisena kirjana on Veijo Meren (31.12.1928 – 21.6.2015) sotakertomus Manillaköysi (Otava). Romaanin alussa sotamies Joose Keppilä löytää manillasta tehdyn köyden ja päättää kuljettaa sen kotiin seuraavalla lomallaan. Toverit sitovat köyden tiukalle hänen ympärilleen junamatkaa varten. Merkittävän osan kirjasta muodostavat junassa kuullut absurdeiksi yltyvät sotatarinat. Kaoottisen maailman heiteltävinä olevien ihmisten kommelluksista syntyy paljon mustaa huumoria. Meren teos sijoittui 1950-luvun suomalaisen modernismin kauden alkuun ja merkitsi uudenlaista tapaa kertoa sodasta realistisen sotakirjallisuuden jälkeen. "–Kyllä minä tämän köyden vien, vaikka minun täytyisi kävellä se kaulassa. Tänne minä en sitä jätä, kerran niin olen päättänyt. Kyllä yksi mies yhden köyden selvittää ja vaikka useampiakin, Joose puhua takoi."

Hallandin murha

Hallandin murha

Hallandin murha

29.5.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Tanskalainen Pia Juul (s. 30.5.1962) sai romaanistaan Hallandin murha (Atena 2011, suom. Katriina Huttunen) merkittävän Den Danske Banks literaturprisin. Teos on psykologinen rikoskertomus siitä, mitä tapahtuu murhatun läheisille. Päähenkilö Bessin mies Halland ammutaan, eikä kellään ole aavistustakaan, miksi ja kuka sen teki. Jo ennestään hieman erikoisena pidetty Bess käyttäytyy shokissaan oudosti, ja arvoitukset seuraavat toisiaan. Tietoa tihkuu lukijalle vähitellen tarinan edetessä lyhyin, episodimaisin luvuin. "Kovin moni ei näe, kun nainen istuu uimalaiturilla puoli kuudelta aamulla, mutta entä jos hänen miehensä on juuri murhattu? Niin, entä sitten? En tiennyt miksi se tuntui väärältä. Olin varma että asia voitaisiin tulkita minua vastaan. Kirjasta se johtui. Näin sen mielessäni. Totta kai sureva nainen sai istua uimalaiturilla aamuvarhaisella, sehän oli suorastaan surun kuva. Mutta kirjaa lukemassa?"

Tämä matka

Tämä matka

Tämä matka

26.5.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Vuoden 1956 kotimaisena kirjana esittelyssä on Eeva-Liisa Mannerin (5.12.1921 – 7.7.1995) läpimurtoteos Tämä matka (Tammi), suomenkielisen modernistisen runouden klassikko. Tekijänsä kolmas runoteos avasi kotimaisen lyriikan tietä eteenpäin vapaamittaisilla, vahvan kuvallisilla, aiheiltaan rönsyilevillä ja mielikuviltaan moneen suuntaan kurottuvilla runoillaan. Läpi kokoelman kattavina aineksina ovat luonto, musiikki ja filosofia, yksittäisten runojen teemoissa näkyvät erityisesti menetys ja löytäminen, unohdus ja muistaminen, kärsimys ja ilo. Teoksen ensipainoksen runot sisältyvät sellaisenaan myös Mannerin koottujen runojen laitokseen Kirkas, hämärä, kirkas (toim. Tuula Hökkä). "Saapua viimein / kevyenä, väsyneenä, / ilman sanoja, telttaa ja eläinten myötätuntoa / meren rannalle, nähdä ruumiillaan tämä kaikki: / Hyytyvä valo ja pitkät ankarat aallot, / kova avaruus, joka kiertää, vingahtaa, / ja vitkaan jäätyvät tuulet; // lähettää tottumuksesta / tyhjä vene, huuto tuuleen // tietäen että vain sirpaleet pääsevät perille, / tai ei mitään." 

Lumpeen kylässä

Lumpeen kylässä

Lumpeen kylässä

24.5.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Vuoden 1955 kotimaisena kirjana on Jaakko Syrjän (s. 7.3.1927) esikoisromaani Lumpeen kylässä (WSOY). Syrjä, josta myöhemmin tuli monipuolinen kirja-alan vaikuttaja, kirjoitti Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinnon saaneessa teoksessaan hämäläisessä kyläympäristössä tapahtuvasta rakkaustarinasta. Hyvin erilaisista oloista lähtöisin olevat nuoret kokevat kirjassa kauniin, lyhyen ja syvän ensirakkautensa. Katsomukselliset erot johtavat kuitenkin ristiriitoihin, joita teoksessa kuvataan tarkkanäköisesti. Kertomuksessa elää mukana myös kyläyhteisö hauskojen sivuhenkilöiden myötä. "Tyttö oli hiukan ihmeissään siitä, ettei toinen lukenutkaan runoja. Jotenkin hän oli pitänyt sitä luonnollisena asiana. Tyttö muisteli – Ei hän tiennyt minkä takia – jotenkin vain... Hän oli vähän sen näköinen. Ja olihan kaupanhoitaja tullut parikin kertaa lainakirjaston ovella häntä vastaan, ja... kerran tansseissa hän oli huomannut tämän istuvan väliajalla niin ajatuksissaan... Samassa hän huomasi ajatustensa lapsellisuuden. Hassuko hän oli? "

Sivut