Mitä lukisin seuraavaksi? Kirjastojen Kirjasampo.fi auttaa sinua löytämään kiinnostavat kirjailijat, kirjat ja lukukokemukset.

Päivän täky

Toimitukselta: Ajankohtaista | Kirjailija | Teema | Teos | Täky

Yksinäiset

Yksinäiset

Yksinäiset

19.5.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Vuoden 1954 kotimaisena kirjana esittelyssä on Pentti Holapan (s. 11.8.1927) ensimmäinen romaani Yksinäiset (WSOY). Ennen tätä teosta Holapalta oli jo julkaistu kaksi runokirjaa ja novellikokoelma. Kirjailijantyön lisäksi mm. kääntäjänä, kirjakauppiaana, toimittajana ja kulttuuriministerinä toiminut Holappa on myös proosateoksissaan käyttänyt hyvin runollista ilmaisua. Yksinäiset-romaani kertoo leskimiehestä, joka palaa parantolasta kotiinsa, ja keväinen Helsinki herättää miehen aistit havainnoimaan ympäristöä ja ihmisiä. Päähenkilö pyrkii ihmisten luo, mutta kokee itsensä ulkopuoliseksi ja huomaa myös muilla olevan oma yksinäisyytensä. Kirjassa kuvataan myös juhannuksenviettoa Helsingin edustan saaristossa. "Toukokuun viileys suli varjoistakin ja merituuli lakastui äänettömille rannoille. Taivas hehkui aamusta iltaan violettina, kuin kuumennettu rauta, ja asfaltti jalkojen alla huokui mustaa polttoa. Ja hämärä lahjoitti öisin vain parin tunnin ajaksi tiedottoman unen. Aamuyöllä liikkuivat silmät levottomina kuopissaan koettaen turhaan kääntyä ruumiin pimeyttä päin."

Seppele

Seppele

Seppele

17.5.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Vuoden 1953 kotimaisena kirjana on Marja-Liisa Vartion (11.9.1924 – 17.6.1966) toinen runokokoelma Seppele (Otava). Suomalaisen modernismin virstanpylväiksi sanottuja teoksia kirjoittanut Vartio aloitti uransa kahdella runoteoksella ja novellikokoelmalla ennen siirtymistään romaaneihin. Vartion runot saivat innoitusta kansanrunoudesta, mikä lienee vaikuttanut siihen, että aikalaisarvostelijat kutsuivat häntä "loitsijaksi" tai "näkijäksi". Teemana Vartion runoudessa nousee erityisesti pinnalle uni, joka esiintyy moniulotteisena ja -kerroksisena symbolina. Myös esimerkiksi maisema, puut ja linnut toistuvat elementteinä runoissa, joissa voidaan tulkita esiintyvän eri rooleissa ja identiteeteissä kamppailevan naishahmon. Tutkija ja tietokirjailija Helena Ruuska lainasi Seppele-kokoelman runosta nimen Vartiosta kirjoittamalleen elämäkerralle Marja-Liisa Vartio – Kuin linnun kirkaisu (WSOY 2012). "Jo aamun hämärissä kohinan kuulin / ja ääni – kuin linnun kirkaisu // kun tulva nousee: / näen esineitä, ihmisiä / vieraista maista, kaupungeista / jonne kaipaan."

Poikani kevin

Poikani kevin

Poikani kevin

15.5.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Amerikkalaiskirjailija Lionel Shriver (s. 18.5.1957) rikkoi totuttuja asetelmia ja normeja perheestä, kasvatuksesta ja äitiydestä Orange-palkitulla kirjeromaanillaan Poikani Kevin (Avain 2006, suom. Sari Karhulahti). Joukkosurman tehneen Kevinin äiti Eva pohtii miehelleen lähetetyissä kirjeissään sitä, miksi kaikki meni kuten meni, ja hän kuvailee elämäänsä, parisuhdetta, omaa äitiyttään ja Kevinin lapsuutta. Eva yrittää saada jonkinlaista sovitusta syyllisyyteensä, joka nousee sekä hänestä itsestään että ympäristöstä. Kirja kysyy paljon kysymyksiä, jotka jäävät avoimiksi koska eivät ole vastattavissa, ainakaan yksinkertaisesti. "Ymmärrän kyllä, että moni sanoo lapsellen ankarasti: 'Minä rakastan sinua mutta en pidä sinusta koko aikaa.' Mutta millaista rakkautta se on? Minusta yhtä hyvin voisi sanoa: 'Sinä et ole merkityksetön – eli pystyt edelleen loukkaamaan minua – mutta en siedä sinua silmissäni.' Kuka sellaista rakkautta kaipaa?"

Miesten meri

Miesten meri

Miesten meri

12.5.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Vuoden 1952 kotimainen kirjavalinta on K. M. Walleniuksen (25.7.1893 – 5.5.1984) merikirjallisuutta edustavien eräkertomusten kokoelma Miesten meri (Otava). Novellikokoelmaa on pidetty päätoimiseksi kirjailijaksi talvisodan jälkeen ryhtyneen kenraali Walleniuksen pääteoksena ja se on käännetty aikanaan kymmenelle kielelle. HS:n kriitikko Toini Havu on sanonut teoksen olevan "eräkirjallisuutemme upein aikaansaannos". Kirja sisältää kuusi kertomusta, joissa kuvataan Ruijan rannikon suomalaisten elämää metsästysmatkoineen ja Huippuvuorille asti ulottuvine seikkailuineen. "Kävelin satamaan arkku olallani. Meri väikkyi sinisenä ja kimalteli auringossa tuulen virin sitä kirjaillessa herkin sormin. Tuntui, että olin ollut kauan poissa sen parmailta. Kaipasin keskustelua sen kanssa pitkinä päivinä ja loputtomina öinä. Rintani himoitsi raikkaan suolaista meri-ilmaa ja jäntereeni ponnistusta. Olin lekotellut tarpeeksi. Maa ei saisi sitoa minua. Oli aika lähteä."

Ikuisilla niityillä

Ikuisilla niityillä

Ikuisilla niityillä

10.5.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Vuoden 1951 kotimainen kirjavalinta on Olavi Siippaisen (15.7.1915 – 31.10.1963) romaani Ikuisilla niityillä (WSOY), joka on tyyliltään filosofista fantasiakirjallisuutta! Kolme miestä herää taivaan niityllä, ja kukin heistä alkaa muistella mennyttä, jotenkin rikkinäiseksi jäänyttä elämäänsä. Yksi miehistä on ollut pappi, toinen luutnantti ja kolmas kirjansitoja. Eletty elämä on jäänyt eri tavoin puolinaiseksi, ollut myrskyisää, ehdotonta tai pelon takia ilottomaksi haalistunutta. Monologimaisina tarinoina kerrotun teoksen lopussa puheenvuoron saa myös itse Jumala. Vahvoiksi teemoiksi nousevat usko, naissuhteet ja moraali – kirkon suhde yhteiskuntaan ja ihmisten sosiaalisiin kuvioihin näkyy erityisesti pikkukaupunkielämän kuvauksessa, joka luo vahvaa ajankuvaa. "Kysymyksen ydin on tämä: voiko ihminen särkeä kuorensa ja murtautua mahdollisuuksiensa ulkopuolelle? Monena laiskana hetkenä pohdiskelin sitä Maan päällä kuljeskellessani: voiko?"

Hyvitys

Hyvitys

Hyvitys

8.5.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Ranskassa käytiin juuri merkittävät presidentinvaalit. Algerialaisen, ranskaksi kirjoittavan Boaulem Sansalin romaani Hyvitys (Into 2012, suom. Aura Sevón) sijoittuu Pariisin lähiöön, jossa algerialaistaustaiset veljekset varttuvat sukulaisten hoivissa. Työurallaan menestynyt vanhempi veli Rachel tekee yllättäen itsemurhan, ja pikkuveli Malrich löytää tämän päiväkirjan, josta paljastuu heidän saksalaisen isänsä SS-menneisyys. Tieto saa jihadistimoskeijassa käyvän Malrichin katsomaan uusin silmin islamistifundamentalismia, johon natsismi alkaa rinnastua. Kirjailija Boualem Sansal (s. 1949) on koulutukseltaan insinööri ja taloustieteiden tohtori. Hän kirjoitti ensimmäisen romaaninsa 50-vuotiaana. "Murhaaja löytää perusteluja teoilleen, hän voi suojautua tietyn diskurssin sisään, kieltää rikoksensa tai rehennellä sillä ja kohdata hirsipuun ylpeänä, hän voi piiloutua saamiensa käskyjen taakse, hän voi pelastautua, muuttaa henkilöllisyyttään, kehitellä uusia oikeutuksia ja parantaa tapansa. Hänellä on rajattomat mahdollisuudet. Mutta mitä voi tehdä poika – paitsi laskeskella isänsä rikoksia ja raahata palloa jalassaan läpi elämänsä?”

Moreeni

Moreeni

Moreeni

5.5.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Vuoden 1950 kotimaisena kirjavalintana on Lauri Viidan (17.12.1916 - 22.12.1965) romaani Moreeni (WSOY). Kiitettynä runoilijana kirjallisen uransa aloittaneen Viidan ensimmäinen romaani on teollisuuskaupungin ja erityisesti työläisperheen elämän kuvaus. Vuoden 1918 tapahtumat ovat suuressa osassa, ja niiden jälkeen 20-luvun nousukausi sekä myöhemmät pulavuodet näkyvät myös sekatyömies Iisakki Niemisen perheen elämänmenossa. Väkeväkielinen, myös Pispala-eepokseksi kutsuttu romaani toi tekijälleen ilmestymisvuonna Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinnon. Myöhempinä vuosikymmeninä Moreeni on noussut kotimaisen kirjallisuuden klassikoksi. "Sekatyömies oli Iisakin monista arvonimistä sikäli paras, että se ei pyrkinytkään sanoin ilmaisemaan sellaista, mikä itse asiassa oli mahdoton sanoin selvittää ja mikä miehen täytyi kuitenkin osata ja tehdä. Sekatyömies on suopea luonnonvoima, joka huomataan ja tunnetaan ainoastaan silloin, kun se ei vaikuta."

Yöpäivystäjät

Yöpäivystäjät

Yöpäivystäjät

3.5.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Vuoden 1949 kotimaisena kirjana esitellään Hugo Nousiaisen (1913–1957) poliisiromaani Yöpäivystäjät (Tammi). Sodanjälkeisen Helsingin yöelämää poliisien työn kautta kuvaava teos on tyyliltään hyvin realistinen, mikä ei ollut tuon ajan rikosromaaneissa tavanomaista. Nousiainen oli itse työskennellyt rikosetsivän tehtävissä Viipurissa 1936-1940, ja sodan jälkeen hän oli Helsingissä Rikostutkimuslaitoksen laboratiorion assistenttina sekä poliisikoulun opettajana. Myöhemmin hän omistautui kokonaan kirjoittamiselle ja työskenteli toimittajana. Yöpäivystäjät-romaani perustui oikeisiin kuultuihin ja koettuihin tapahtumiin, mutta kirjan arkirealismi ja koruton kieli eivät tuoneet menestystä arvostelijoiden keskuudessa. Kirjan pohjalta tehtiin myös elokuva, Edvin Laineen ohjaama Yhden yön hinta (1952). "– Johan olisi ollutkin ihme, ellei tänä yönä olisi tapahtunut yhtään ryöstöä, tuumi Antti, kun he tulivat pihalle, missä auto odotti. Sodan jälkeen on kansa tullut ihan villiksi ryöstämään ja tappamaan. Kyllä meillä työtä piisaa, vaikka puhuttaisiin kuinka kauniita sanoja rikollisuuden vastustamisesta."

Äitini tarina

Äitini tarina

Äitini tarina

2.5.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Japanilaisen Yasushi Inouen (6.5.1907 – 29.1.1991) romaani Äitini tarina (Otava 1986, suom. Jarkko Laine) on herkkä kertomus vanhenevasta naisesta, tämän perheestä, muistamisesta ja unohtumisesta. Kirjailija kuvaa ihmisiään kaunistelematta mutta samalla ymmärtäen. Viimeisiä vuosiaan elävään vanhukseen suhtaudutaan hienotunteisesti ja kärsivällisesti. "Kaunokirjallisen kykynsä arvostettu japanilainen tekijä osoittaa perheen jäsenten säästeliäästi luoduissa muotokuvissa. Äidistä Inoue saa sanotuksi paljonkin kertomalla jostakin liikkeestä, eleestä, ilmeestä", todetaan aikalaisarviossa. "Toisinaan hänen ikääntyneillä kasvoillaan näkyi vihaa, mutta sitä kesti vain hetken aikaa, ja ilme hävisi kohta. Minusta tuntui, että kaikki mikä hänen lakastuneen lehden kaltaisessa ruumiissaan ja rapistuneessa mielessään oli yhä elävää, oli tislautunut – niin kuin vesi josta kaikki epäpuhtaudet on poistettu – tunteiksi joille oli luonteenomaista eräänlainen kuulaus ja äärimmilleen pelkistetty yksinkertaisuus."

Taamottu

Taamottu

Taamottu

28.4.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Vuoden 1948 kotimaisena kirjavalintana on Saimi Lindrothin romaani Taamottu (Gummerus). Tämä "romaani Lapin suuren luonnon keskeltä" on kertomus katekeetasta, uskonnollisesta opettajasta, jollaiset aikoinaan kiersivät opettamassa saamelaisia. Kirjassa opettaja "joka oli melkein kirkonmies" ampuu kotirannassaan joutsenen, ja elämää seuraavat suuret onnettomuudet sekä menetykset. Löydetty onni saamelaistytön kanssakin jää lyhytaikaiseksi. Lapin luontoa kuvataan kirjassa elävästi. Saimi Lindroth oli kotoisin Hollolasta, mutta hän asui pitkään Lapissa työskennellen terveyssisarena. Tuolloin hän kirjoitti myös tämän romaanin, jonka lähetti ensin Gummeruksen kirjoituskilpailuun. Palkintoja ei tullut, mutta seuraavana vuonna teos lunastettiin ja julkaistiin kirjana. "Oli kuin olisi tehnyt väkivaltaa itse elämälle, jollekin valkealle, käsin koskemattomalle... Muisto kaikersi vieläkin ilkeänä mieltä. Että tuli olluksikin niin lapsellinen ja uhmatuksi olematonta, tarua, joka taruna kulki... Olisihan saanut elämänsä elää, se sadun valkea lintu, matkata yli tuntureitten ja pesiytyä yksinäisen tunturijärven ankeille rannoille."

Atominsärkijä

Atominsärkijä

Atominsärkijä

26.4.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Vuoden 1947 kotimaisena kirjana esiteltävä Veli Lumialan (23.4.1906 - 1995) Atominsärkijä (Karisto) on yksi harvoista aikuisten tieteisromaaneista sodanjälkeisten vuosien Suomessa. Teos kertoo alaotsikkonsa mukaisesti "erään tieteen erakon elämänkaaren", ja se jäi tietokirjoja myöhemmin kirjoittaneen, rehtorina työskennelleen Lumialan ainoaksi kaunokirjalliseksi teokseksi. Kirjan päähenkilön, atomienergiaan perehtyneen matemaatikko ja fyysikko Matti Verron kautta käsitellään moniulotteisesti ja tarkasti tuolloin uutta, kammottavaa asetta, atomipommia. Teoksessa seurataan Matin ja hänen perheensä elämää ennen sotaa ja sen aikana. "Palo tulisi ketjureaktion tavoin nielemään koko Euroopan, ehkä koko maailmankin. Nyt heitettäisiin punnittavaksi kaikki se, mitä Matti taisteluvuosinaan oli pitänyt elämän kuonana. Hän oli silloin omakohtaisesti kokenut kaiken sen sivilisaation, joka rasitti todellista sivistystä, ja merkillisesti hän nyt sitä ajatellessaan tunsi vanhan kiukkunsa paistuvan ja hämmästyksekseen hän huomasi nyt tempautuvansa sotapsykoosiin."

Hullu vapaana

Hullu vapaana

Hullu vapaana

24.4.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Norjalaissyntyisen, nykyisin Tukholmassa elävän Beate Grimsrudin (s. 28.4.1963) romaani Hullu vapaana (Like 2012, suom. Jonna Joskitt-Pöyry) on omanlaistaan autofiktiota, kertomus päänsisäisten äänien kanssa elämisestä. Teoksessa kuvataan, miten päähenkilö Elin päässä asuu ylimääräisiä puhujia, pikkupoikapersoonat Espen, Emil ja Erik. Pian seuraan liittyy myös prinssi Eugen. Kirjailija kertoo rehelliseen tapaan jo lapsuudessa alkaneesta sairaudestaan, sen kanssa elämisestä ja kokemistaan rankoista hoitoprosesseista. Episodeina etenevän kirjan kieli on lyhytlauseista, kursailematonta mutta kaunista. "Puhun kirjoituskoneelle. Lausun sanat ääneen ja makustelen niitä: Hän on kaunis niin kuin minäkin, mutta hänessä kauneus pääsee paljon paremmin esiin. Aika, kuten ajatukset, on niin sakea että sen päällä voi melkein lepuuttaa kättään kuin hyllyllä. Olemme niin nuoria, että uskomme jonkun näkevän meidät. Sidon hetken pohjaan pienen solmun."

Lasimaalaus

Lasimaalaus

Lasimaalaus

21.4.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Vuoden 1946 kotimaisena kirjana on runoutemme klassikko, tekijänsä Aila Meriluodon (s. 10.1.1924) kirjallisuuskentän merkittäviin nimiin kerrasta nostanut runokokoelma Lasimaalaus (WSOY). Runokilpailun voittaneesta käsikirjoituksesta tuli kirjana ilmestyttyään hyvin suosittu, ja vuoden 1948 loppuun mennessä sitä oli myyty 25 000 kappaletta. Perinteisen loppusoinnulliset ja mitalliset runot kolahtivat sodanjälkeisessä Suomessa harvinaisella tavalla. Meriluodon merkittävä vaikuttaja tämän nuoruusvuosina oli runoilija Rainer Maria Rilke. Lasimaalauksessa on todettu olevan sointia ja väriä, syvää tunnetta ja terävää älykkyyttä. Meriluodon tuotannon tärkeäksi motiiviksi noussut näkeminen tulee esille jo esikoisteoksessa. "Kahlasin veteen miettivin jaloin. / Katselin kauan, nähdä aloin. / Ehtoo läheni aaltojen myötä / paeten jäljessä-liukuvaa yötä. / Tyyntyi läike ja kuvasti saaret, / taivaan, rannat, kaislojen kaaret."

Kukkivia hautoja

Kukkivia hautoja

Kukkivia hautoja

19.4.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Vuoden 1945 kotimaisena kirjana esittelyssä on Eino Hosian (14.11.1905 - 19.7.1941) postuumisti julkaistu novellikokoelma Kukkivia hautoja (Otava). Teos sisältää sodassa kaatuneen Hosian jälkeenjääneitä novelleja. 30-luvun romantikoksikin kutsuttu kirjailija kuvasi erityisen vahvasti marginaalisempia ihmisryhmiä tunnustaen myös näiden ihmisarvon ja oikeuden olla mukana yhteiskunnassa. Hänen tunnetuin teoksensa on talvisotaromaani Tuliholvin alla (1940). Kukkivia hautoja -kokoelman aloittaa Rafael Koskimiehen kirjoittama elämäkerrallinen johdanto, jossa Hosian tekstin kuvataan olevan värikästä, voimakasta ja täynnä omalaatuisia sisäisiä näkyjä. "Mutta kaiken tämän melun, kohinan ja epätoivon keskellä kasvoi Kulttuurin ylistetty Puutarha, jossa luettiin ja mietiskeltiin ja jossa kaljupäiset professorit juhlallisina kumartuivat mikroskoopeilla tarkastamaan kasvien hermoja... Se muistutti epäilyttävästi suljettua luostarin puutarhaa, jonka käytävillä nunnat päivällä hurskaina ja rukousnauhaansa hypistellen käyskentelevät, mutta yöllä vaipuvat muurin yli tunkeutuneiden rakastajiensa syliin. Kulttuurista oli muodostumaisillaan hienostunut nautinnonväline muutamien harvojen käsissä."

Jäätikön jumalat

Jäätikön jumalat

Jäätikön jumalat

18.4.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Islantilaisnobelisti Halldór Kiljan Laxnessin (23.4.1902 - 8.2.1998) romaani Jäätikön jumalat (WSOY 1970, suom. Jyrki Mäntylä) on satiirinen kertomus nuoresta teologista, joka lähtee piispan toimeksiannosta raportoimaan syrjäisen seurakunnan elämästä. Seurakunnan epäillään joutuneen rappiolle toimiaan laiminlyövän papin vuoksi. Laxness yhdistää tuttuun tapaansa vanhoja islantilaisia taruja modernin maailman kuvaukseen. Välillä leikitellään absurdisti fantasialla, ja veijaritarinan piirteitäkin on mukana. "Minä lähdin linja-autolla ja kamppeeni olivat merimiessäkissä. Lähtöpäivä 11. toukokuuta. Tätä aikaa sanotaan heinän ja ruohon väliseksi ja sanonta perustuu lampaitten näkökulmaan: se on aikaa jolloin heinät on loppu eikä ruoho ole noussut. Tänä aikana ovat märehtijät vaisuja ja niinpä kevät on aina ollut sitä aikaa Islannissa jolloin ihmiset ja elikot kuolevat."

Johanna

Johanna

Johanna

13.4.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Vuoden 1944 kotimaisena kirjana esitellään hieman tuntemattomampi teos, Elisabet Laurilan (12.6.2013 - 2004) runollinen esikoisromaani Johanna (Tammi). Teos kertoo kauniilla kielellä lapsinäkökulmasta katsoen perheen elämästä ja tragedioista. Päähenkilö menettää äitinsä jo lapsena ja kokee monenlaista surua ja ahdistusta kasvaessaan. Teemojensa myötä teos vertautuukin paljon edellisen vuoden kirjana esiteltyyn Irja Sallan Unissakävijään. Laurilan kieli ja kuvaus on kuitenkin hyvin omanlaistaan, ja tässä aikanaan hyvin kiitellyssä pienoisromaanissa ahdistus ei tule ulkoa ympäristöstä, vaan se on enemmän Johannan sisältä kumpuavaa. Elisabet Laurila kirjoitti myöhemmin erityisesti runoteoksia, ja hän sai ennen kirjailijaksi ryhtymistään vaikutteita Tulenkantajien jäseniltä, joihin oli tutustunut. "Johanna rakastaa ruohoa. Äidin jälkeen ruoho on kilteintä maailmassa. Siinä voi maata ja istua. Se ei itke eikä toru, mutta sillä on kuitenkin ääni. Sen hän on kuullut joskus, kun hän on painanut korvansa tiukkaan maata vasten. Se on hiljaista suhinaa, niinkuin kirkossa urkujen soidessa loppuvirren aikana."

Unissakävijä

Unissakävijä

Unissakävijä

12.4.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Vuoden 1943 kotimainen kirjavalinta on sotavuosien suosikkikirjailijoihin kuuluneen Irja Sallan (oik. Taju Birgitta Tiara Sallinen, 5.1.1912 – 27.9.1966) pääteoksena pidetty romaani Unissakävijä (WSOY). Se on kolmas osa Liisa-Beatan tarinaa kertovaa trilogiaa. Unissakävijä-kirjan päähenkilönä on Marjatta, jonka äiti Liisa-Beata on jo kuollut. Isänsä kanssa elävää tyttöä kasvatetaan lähinnä nujertamalla ankaran uskonnollisessa ilmapiirissä. Marjatan pakopaikkoina ovat luonto ja oma mielikuvitus. Kirjan kieli on runollista ja luo unenomaisen tunnelman. Irja Salla oli taiteilija Tyko Sallisen ja tämän vaimon Helmi Vartiaisen tytär. Rankkoja elämänvaiheita kokenut kirjailija vietti viimeiset vuotensa mielisairaalassa. "Tuo tyttö tuossa – ei saa juuri liikoja rakkautta osakseen. Hänen ympärillään kieppuvat välinpitämättömyyden, kylmyyden, epämieltymyksen ja toisinaan suorastaan pahan tahdonkin tuhoavat kummitukset. Sanotaan, että rakkaudetta kasvavat lapset ovat alttiina onnettomuuksille ja tuholle."

Jumala teitä siunatkoon, herra Rosewater eli Helmiä sioille

Jumala teitä siunatkoon, herra Rosewater eli Helmiä sioille

Jumala teitä siunatkoon, herra Rosewater eli Helmiä sioille

10.4.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Amerikkalaisen mustan huumorin mestari ja satiirikko Kurt Vonnegutin (11.11.1922 – 11.4.2007) romaanissa Jumala teitä siunatkoon, herra Rosewater eli Helmiä sioille (Tammi 1972, suom. Marjatta Kapari) kuvataan työelämän murrosta, tarpeettomuutta ja lähimmäisenrakkautta. Yhtä aikaa häijysti ja lämpimästi kerrottu kirja kertoo Rosewaterin säätiön johtajasta, joka on päättänyt huolehtia sukunsa tehtaiden tarpeettomiksi tekemistä kaupungin ihmisistä. Eliot Rosewater perustaa "itsemurhapuhelimen" (pyrkien estämään kaupunkilaisten itsemurha-ajatuksia) ja jakaa omaisuuttaan avokätisesti rahaa tarvitseville, mikä kiinnittää säätiön asioita hoitavan asianajajan huomion – saisiko herra Rosewaterin julistettua mielenvikaiseksi ja syrjäytettyä säätiön johdosta? "– Rakastan teitä, paskapäät, Eliot sanoi Milfordissa. – Mitään muuta minä en enää luekaan. Vain te puhutte niistä tosi pelottavista muutoksista joita koko ajan tapahtuu, vain te olette kyllin hulluja tajuamaan että elämä on avaruusmatka, eikä niin varsin lyhytkään, vaan vuosimiljardien pituinen."

Levoton lapsuus

Levoton lapsuus

Levoton lapsuus

6.4.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Vuoden 1942 kotimaisena kirjana esittelyssä on Oiva Paloheimon (2.9.1910 – 13.6.1973) ensimmäinen romaani, omaelämäkerrallinen Levoton lapsuus (WSOY). Paloheimo debytoi runoilijana jo 1930-luvun puolivälissä, minkä jälkeen hän keskittyi romaaninsa kirjoittamiseen. Levoton lapsuus kertoo pihayhdyskunnan lapsista Tampereella kansalaissodan aikaan. Sodan varjossa eletty lapsuus näyttäytyy niin ahdistavana kuin katkeransuloisena ja kiihkeästi kypsyvänäkin. Paloheimo sai tästä romaanista Kalevi Jäntin palkinnon, joka perustettiin teoksen ilmestymisvuonna (ensimmäisen Kalevi Jäntin palkinnon sai kuitenkin Tatu Vaaskivi). Kirjaa on kuvattu psykologisesti nerokkaaksi saavutukseksi ja tyylillisesti todelliseksi kypsyysnäytteeksi. "Kuljeskellessaan pitkin hiljaisia katuja, joilla tapasi toimettomia venäläisiä ja pitkäpalttoisia punakaartilaisia, pohti Lauri moneen kertaan oman pienen persoonansa eriskummallisuutta. Toisaalta hän tunsi olevansa niin tuiki tavallinen, ettei häntä edes erikoisemmin huomattu, ja kuitenkin tapahtui hänessä aivan arvaamattomia ja ihmeellisiä asioita."

Kiirastuli

Kiirastuli

Kiirastuli

5.4.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Vuoden 1941 kotimaisena kirjavalintana on runoilija ja kääntäjä Yrjö Jylhän (21.7.1903 – 30.12.1956) talvisodan aikaa runomuodossa käsittelevä kokoelma Kiirastuli (Otava). Koruton teos tavoittaa vaikuttavasti sodan olemuksen, sotilaan mentaliteetin ja inhimilliset kokemukset sodan keskellä. Jylhä itse oli mukana talvisodassa komppanianpäällikkönä. Kiirastuli on säilyttänyt arvonsa tähän päivään asti, ja vielä vuonna 2005 se ilmestyi viroksi käännettynä. Runokokoelma koostuu osioista Ennen myrskyä, Idässä palaa, Kiirastuli ja Vaienneet voittajat. "Niin vaikea teitä on lähettää tuonne; / tutut kasvonne on, joka piirre ja juonne – / ken teistäkin vielä hengissä palaa? / On katseeni hellä, mut käskyni kovat, / mitä mielessä mietin, sen suuni salaa, / sanat jääväämättömät ovat."

Sivut