Päivän täky

Toimitukselta: Ajankohtaista | Kirjailija | Teema | Teos | Täky

Kulosaarentie 8, Kulosaari, puh. 35

Kulosaarentie 8, Kulosaari, puh. 35

Kulosaarentie 8, Kulosaari, puh. 35

2.8.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Vuoden 1975 kotimaisena kirjana on Henrik Tikkasen (9.9.1924 – 19.5.1984) muistelmaromaanien sarjan ensimmäinen osa Brändövägen 8, Brändö, tel. 35 (Söderström). Romaani ilmestyi seuraavana vuonna suomeksi nimellä Kulosaarentie 8, Kulosaari, puh. 35 (WSOY, suom. Elvi Sinervo). 70-luvun suomenruotsalaiseen tunnustuskirjallisuuteen kuuluva teos sai osakseen ylistystä niin Suomessa kuin Ruotsissakin. Arvostelevassa kirjaluettelossa ei oltu yhtä innostuneita: "– – hänen ilkeän muotoilun taitonsa on hiottu terävimmilleen. Itse en osaa isommin innostua tällaiseen leikkelyyn, niin tervehdyttävää kuin se joidenkin pesäkkeiden löytämiseksi saattaa ollakin." Tikkanen kuvasi teossarjassaan viiltävään tapaan niin sukuaan ja aikansa suomenruotsalaisia piirejä kuin itseäänkin. "Kun ensimmäinen suomea puhuva köyhä käsityöläinen oli onnistunut pesiytymään huvilakaupunkiin, se herätti syvää mielipahaa, uumoiltiin jo aikaa, jolloin kunta saisi niskoilleen sosiaalisia menoja. Moisen onnettomuuden estämiseksi lähetettiin kirkkoherra tarjoamaan suomalaiselle lahjussummaa, jos hän vapaaehtoisesti korjaisi luunsa. Hän ottikin rahat, tuli järkiinsä ja meni matkoihinsa koskaan palaamatta."

Henkien talo

Henkien talo

Henkien talo

31.7.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Chileläisen Isabel Allenden (s. 2.8.1942) esikoisromaanin Henkien talo (Otava 1985, suom. Jyrki Lappi-Seppälä) ilmestyessä Latinalaisen Amerikan kirjallisuus sai verevän, voimakkaan ja uudenlaisen äänen. Laaja, kolmen sukupolven läpi kulkeva sukukronikka luo kuvan kokonaisen maan historiasta 1900-luvulla. Päähenkilöiksi nousevat kirjavan suvun naiset eri sukupolvissa: Clara, Blanca ja Alba (kaikkien nimet merkitsevät valoa). Kirjan kertomuksessa on monenlaisia elementtejä maagisesta realismista rakkaustarinaan, ja aiheet liikkuvat niin luokkasodissa kuin intiaaninoitien salaisuuksissakin. "Clara vietti lapsuutensa ja astui nuoruusikään kotinsa seinien sisällä, keskellä uskomattomia tarinoita ja rauhallista äänettömyyttä, jossa aikaa ei mitattu kelloilla eikä kalentereilla; jossa esineet elivät omaa elämäänsä, haamut istuivat samassa pöydässä elävien kanssa, menneisyys ja tulevaisuus kuuluivat osana samaan kokonaisuuteen, ja nykytodellisuus oli vain peilinpalasten sekava kaleidoskooppi, jossa kaikki oli mahdollista."

Vetää kaikista ovista

Vetää kaikista ovista

Vetää kaikista ovista

28.7.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Vuoden 1974 kotimaisena kirjana on Eeva Joenpellon (17.6.1921 – 28.1.2004) romaani, Lohja-sarjan aloittava Vetää kaikista ovista (WSOY). Neliosaisen sarjan ensimmäinen osa kuvaa läntisen Uudenmaan maalaiskylän elämää 1920-luvulla, kun maa toipuu sisällissodasta ja teollistuminen on kiihtymässä. Levottomat ihmiset hakevat uutta ja parempaa, yhteisön monenlaiset jäsenet toivovat erilaisia asioita. Joenpelto käyttää rikkaan kerrontansa osana myös Lohjan murteella kirjoitettua dialogia. "– – ihmiskuvaus syvenee luku luvulta ja kirjan päättyessä toteamme Joenpellon luoneen lähes kaikista henkilöistään taiteellisesti persoonallisia ja ihmisenä antoisia eläjiä", todettiin Arvostelevassa kirjaluettelossa. Vetää kaikista ovista sai Kiitos kirjasta -palkinnon 1975. "Hänniskä rupesi katselemaan silmät sirrillään puiden latvoihin. Paljaat oksat liikahtelivat ilman värähtämättäkään, rapisivat itsekseen iankaikkisina kunnes nekin kumminkin joskus kuolisivat kun kirves kävisi. Hän seisoi selin taloon, jonka emäntä oli. Hänessä oli kaikki kaksikerroksisen rakennuksen voima ja vankkuus."

Kapina

Kapina

Kapina

26.7.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Vuoden 1973 kotimaisena kirjana esitellään Samuli Parosen (23.5.1917 – 26.8.1974) romaani Kapina (Otava). Kirjassa kuvattu mies on työtön ja sairas, vailla rahaa, tulevaisuutta tai edes paikkaa mihin mennä. Vielä äsken mies haaveili toisenlaisesta tulevaisuudesta, menestyksestä ja omasta autosta. Kivut yltyvät, solutkin vaikuttavat nousevan kapinaan. Sekä ruumis että yhteiskunta tuntuvat miehelle vihollisilta, ja epäkohtien syyt pitää kaivaa esille ja parantaa. Romaani on monitahoinen ja ajoittain symbolinenkin haastaen lukijaansa myös tulkitsemaan. Samuli Paronen oli kirjailijana tunnettu "elämän varjopuolella vaeltavien" kohtaloiden kuvaajana. Hänen tuotannossaan tulivat esiin sellaiset ihmiset, jotka monet halusivat lähinnä pois silmistä ja tieltä. "Hän pyysi avainta. Nuori nainen tiskin takana katsoi takahuoneeseen josta tuli vanhempi nainen katsomaan ovenraosta voiko sille antaa. Ehkä se luuli hänen tulleen suoraan jostain työmaalta, ei huomannut paljaita jalkoja. Se antoi luvan avaimeen. Hanoista tuli kylmää ja kuumaa, peilistä sai katsoa ja ajaa vieraannäköistä partaa."

Säestäjätär

Säestäjätär

Säestäjätär

24.7.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Venäläisen Nina Berberovan (26.7.1901 – 26.7.1993) pienoisromaani Säestäjätär (Tammi 1990, suom. Elina Kahla) kuvaa hyvin tarkkanäköisesti sivullisen elämää. Kirjan päähenkilö, köyhä mutta lahjakas Sonja, saa vallankumouksen melskeiden jälkeen ainutlaatuisen tilaisuuden päästä kuuluisan laulaja Maria Travinan säestäjäksi. Travinalla näyttää olevan kaikkea sitä, mitä Sonja tuntee itseltään puuttuvan. Säestäjä saa seurata vuosia vierestä loistokasta elämää ja joutuu samalla laulajatähden manipuloinnin kohteeksi, mutta lopulta Sonjan mielessä alkaa syntyä suunnitelma, jolla hän pystyisi kostamaan nöyryytykset. Miniatyyriteokseksi kutsuttua kirjaa on arveltu kirjailijan piilotetuksi omakuvaksi tämän avioliitosta, joka päättyi kaksi vuotta ennen teoksen kirjoittamista. "Itkunsekainen ilo valtasi minut. Sormeni alkoivat täristä ja eksyivät mustilla koskettimilla; laskin itsekseni tahtia, etten heti alkuun tuottaisi hänelle pettymystä yrityksessäni, mutta tunsin miten väristys kulki pitkin selkäpiitäni. Hänellä oli dramaattinen sopraano, ihanat kestävät korkeat sävelet ja syvät, selkeät matalat sävelet."

Laulu rakkaudesta ja muita runoja

Laulu rakkaudesta ja muita runoja

Laulu rakkaudesta ja muita runoja

21.7.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Vuoden 1972 kotimainen kirjavalinta on Eeva Kilven (s. 18.2.1928) runokokoelma Laulu rakkaudesta ja muita runoja (WSOY). Ikisuosikeiksi nousseita ja erilaisissa tilaisuuksissa edelleen usein siteerattuja runoja sisältävä teos oli Kilven ensimmäinen runokokoelma. Sen tekstit kertovat suoralla tavalla niin rakkaudesta, erotiikasta ja naiseudesta kuin kaipauksesta ja yksinäisyydestäkin. Mukana on myös tuskaa yhteiskunnan ja luonnon puolesta, mikä näkyy vielä korostuneemmin Kilven myöhemmässä tuotannossa. "Elämän evakkona"-runo tuo esiin Kilven kirjoittamiselle tärkeän karjalaisuuden. Teos painottaa myös arkisten asioiden tärkeyttä. Aikalaisarviossa kokoelmasta sanottiin: "Pidän tästä kirjasta. Se on eroottinen ja hyvin välittömästi kommunikoiva. – – Tämän kirjan lämpö on lähtöisin rehellisyydestä."  Eeva Kilpi on kuvannut omia runojaan prosaistin runoiksi erotukseksi "oikeiden lyyrikoitten" runoista. "Herättyäni / sinun vieressäsi katselen / miten aamuaurinko kultaa kirjahyllysi / lattiasta kattoon / enkä yhtäkkiä enää tiedä kumpaa rakastan: / sinua vaiko kirjojasi. // Rakkaani, uskalla tuntea minut, / anna arvo tälle tunnustukselle."

Ihminen joka järkkyi

Ihminen joka järkkyi

Ihminen joka järkkyi

19.7.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Vuoden 1971 kotimaisena kirjana on Christer Kihlmanin (s. 14.6.1930) teos Människan som skalv (Bonnier), joka ilmestyi seuraavana vuonna suomeksi nimellä Ihminen joka järkkyi (Tammi, suom. Pentti Saaritsa). Tunnustusproosaksi kutsuttu, henkilökohtaisiin muistelmiin pohjautuva ja samalla esseemäisesti yhteiskuntaa käsittelevä kirja oli yksi 70-luvun suomenruotsalaisten kirjailijoiden suosituiksi nousseista elämäkerrallisista teoksista. Kihlman itse ei kuitenkaan ole pitänyt tunnustuskirjailijaksi kutsumisesta, ja tekijä kuvaa teoksensa johdannossa sen kirjoittamisen taustoja: "Ensinnäkään en usko henkilökohtaisen hienotunteisuuden arvoon. En usko että henkilökohtaisten tai 'häpeällisten' salaisuuksien salassa pitäminen olisi jotenkin rakentavaa tai merkityksellistä." Kihlman totesi myös kirjansa tärkeänä tarkoituksena olleen vähentää yksityisen ihmisen irrationaalista, tarpeetonta pelkoa. Erillisissä osioissaan alkoholismia, homoseksuaalisuutta ja avioliittoa käsittelevä teos sai Kiitos kirjasta -palkinnon 1972. "Mutta normit kuten kulttuuritkin ovat ihmisen luomuksia ja juuri siksi ei kukaan pysty, tai edes ole oikeutettu, varmasti sanomaan onko, ja miksi, jokin käyttäytyminen parempi ja oikeampi, inhimillisempi ja luonnollisempi kuin toinen."

Kesyttömät etsivät

Kesyttömät etsivät

Kesyttömät etsivät

17.7.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Chileläisen Roberto Bolañon (28.4.1953 – 15.7.2003) toinen pääteos on romaani Kesyttömät etsivät (Sammakko 2009, suom. Einari Aaltonen). Teos ilmestyi alun perin 1998 ja sai Premio Herralde de Novela sekä Rómulo Gallego -kirjallisuuspalkinnot. Tarinan pääjuonteena on tragikoominen matka, jolle kaksi kirjallisen undergroundliikkeen viimeistä edustajaa lähtee etsiäkseen esikuvaansa, kauan sitten kadonnutta runoilijaa. Kirjassa on paljon erilaisia kertojia, jotka edustavat eri kansallisuuksia ja ammattialoja. Teos ylittää kulttuurisia rajoja, ja kulttimaineessa oleva kirjailija kertoo yleismaailmallisia tarinoitaan sekä kypsästi että räävittömästi. "Näin siinä kävi: saavuin iltakahdeksalta Risteykseen. Baari oli täynnä, ja asiakkaat olivat poikkeuksellisen surkeita ja kammottavia. Baarin nurkassa oli kaiken kukkuraksi sokea mies, joka soitti hautaria ja lauloi. Mutta en pelästynyt, vaan työnnyin ensimmäiseen baaritiskillä vapautuvaan aukkoon. Rosario ei ollut paikalla. Kysyin häntä minua palvelevalta tarjoilijalta, joka käyttäytyi kuin olisi pitänyt minua ylimielisenä oikuttelijana ja takinkääntäjänä."

Anna minulle atomipommi

Anna minulle atomipommi

Anna minulle atomipommi

14.7.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Vuoden 1970 kotimaisena kirjana esitellään Reino Rinteen (17.7.1913 – 6.2.2002) runokokoelma Anna minulle atomipommi (Alea-kirja). Teos on runomuotoon kirjoitettu suorasanainen pamfletti pohjoisen luonnon tuhoamista vastaan, ja se toi kirjailijalle seuraavana vuonna valtion kirjallisuuspalkinnon. Reino Rinne työskenteli nuorena savotoissa ja metsänvartijana. Myöhemmin hän opiskeli Helsingissä yhteiskunnallisessa korkeakoulussa, työskenteli toimittajana ja julkaisi esikoisteoksensa vuonna 1945. 60-luvun lopulla Rinteen kirjailijanlaatua alkoi määrittää yhteiskunnallinen osallistuminen, ja häntä pidetään yhtenä merkittävimmistä suomalaisista ympäristöajattelijoista. Vuonna 1970 ilmestyi muitakin ympäristönsuojelua käsitteleviä kotimaisia kirjoja. "Tämä ei ole nälkäisen suden vihlova huuto / eikä hoippuvan kerjäläisen kähisevä rukous; / tämä on pohjoisen ihmisen huuto ihmiselle / joka on sitonut henkensä solmionauhalla ja / jäänyt luurankona mutta hyvin asustettuna / hallitsemaan kalisevin paragraafein. / Jukolan veljesten huuto Hiidenkivellä / Viertolan kartanon kuuroille korville."

Hyvin toimeentulevat ihmiset

Hyvin toimeentulevat ihmiset

Hyvin toimeentulevat ihmiset

12.7.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Vuoden 1969 kotimaisena kirjavalintana on Kerttu-Kaarina Suosalmen (9.9.1921 – 14.2.2001) romaani Hyvin toimeentulevat ihmiset (Otava). Aikalaisten arvostaman, kerronnaltaan renessanssimaisen reheväksi kuvatun tekijän kirjassa 1960-luvun suomalainen yhteiskunta murroksineen ja rajalinjoineen on kuvattu tarkkanäköisesti. Kun koulutettujen, keskisuuressa kaupungissa asuvien ihmisten aineellinen hyvinvointi on kunnossa, minkälaiset asiat alkavat painaa ja aihettaa huolta? Teos on kirjoitettu vuorotellen eri henkilöiden näkökulmasta, ja ääneen pääsevät lehtori vaimoineen, kotiäiti, kirjailija ja papinrouva. "Kun minä kysyin, mikä hätä hänelle nyt yhtäkkiä oli tullut, nythän oli talvi, eikö tonttikaupat ole mukavinta päättää kesällä, niin Veijo sanoi, että samantekevää talvi vai kesä, hän oli ollut niin kuin jonkin kuumeen tai kiihkon vallassa, elämä piti saada nyt jollakin tapaa liikkeelle, piti ostaa talo, piti tehdä kaikenlaista muutakin; hän sanoi, että ellen minä nyt sitä tee, niin minä kuolen."

Tuore maa

Tuore maa

Tuore maa

10.7.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Intialaislähtöiseen perheeseen 11.7.1967 syntynyt amerikkalaiskirjailija Jhumpa Lahiri on tuotannossaan käsitellyt erityisesti intialaisten siirtolaisten elämää ja heidän uudessa ympäristössään kohtaamiaan haasteita. Myös novellikokoelma Tuore maa (Tammi 2008, suom. Kersti Juva) kertoo kahdeksassa novellissaan näitä tarinoita. Perinteistä kiinni pitämisen ja yksilöllisen vapauden välinen rajanveto, ihmissuhteiden hauraus ja vieraantuneisuuden tunne ovat kokoelman näkyvimpiä teemoja. Kahteen osaan jakautuvan teoksen viisi ensimmäistä novellia ovat itsenäisiä tarinoita, kolme viimeistä puolestaan muodostavat eräänlaisen trilogian kertoessaan samojen ihmisten eri elämänvaiheista. "Äiti teki meille aina eväät, kovaksi keitettyjä munia ja kurkkuvoileipiä, ja puhui lämmöllä nuoruutensa suurista tapauksista, talvisista eväsretkistä, jolloin puolensataa sukulaista oli matkustanut junalla Länsi-Bengalin maaseudulle. Pranab kaku kuunteli näitä tarinoita kiinnostuneena, imi itseensä äidin menneisyyden katoavia yksityiskohtia. Hän ei ollut kuuro äidin nostalgialle niin kuin isä, eikä kuunnellut käsittämättä mitään kuten minä."

Magdaleena ja maailman lapset

Magdaleena ja maailman lapset

Magdaleena ja maailman lapset

7.7.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Vuoden 1968 kotimaisena kirjana on Anu Kaipaisen (14.3.1933 – 29.9.2009) romaani Magdaleena ja maailman lapset (WSOY). Kaipainen on kirjassaan tuonut raamatullisen allegorian kautta näkyville 60-luvun suomalaisen yhteiskunnan elämäntapoja. Kirjan keskeisiä henkilöitä ovat apteekkari Sakari Magdalaisen lapset Maria, Martta ja Lasarus sekä Jeesus-hahmona parrakas vasemmistoradikaali Toivo. Monitasoinen teos sivuaa useita aikakauden puheenaiheita, ja Kaipaisen käyttämä kieli on rikasta, lyyristä ja ajoittain täyttä proosarunoa. Vaikka idealismin ja raadollisen todellisuuden kohtaamisen aiheuttamaan maailmantuskaan suhtaudutaan kirjassa kyynisesti, ei maailman vähäosaisten ahdinkoa mitätöidä. "Apteekkari nilkutti ikkunan ääreen ja jäi katsomaan tyttöjen jälkeen, aivan kuin olisi nähnyt sen kun ne menivät. Ei näkynyt kuin yhteen suuntaan. Apteekin piha oli autio ja tyhjä, elokuinen pimeys oli syvyyden päällä ja teknillisen apulaisen vene liikkui vetten päällä. Oli se aika vuorokaudesta, jolloin tämä mainittu olento pääsi vapaalle."

Arktinen hysteria 1

Arktinen hysteria 1

Arktinen hysteria 1

6.7.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Vuoden 1967 kotimaisena kirjana esitellään Marko Tapion (oik. Marko Tapper, 15.8.1924 – 14.6.1973) romaani Arktinen hysteria 1: Vuoden 1939 ensilumi (WSOY). Teos aloittaa neliosaiseksi suunnitellun sarjan, josta ehti lopulta ilmestyä vain kaksi osaa ennen Marko Tapion kuolemaa. Arktinen hysteria 1 kertoo erityisesti isoisän, isän ja kirjassa kertojaminänä toimivan pojan tarinaa 1890-luvulta talvisodan alkuun asti. "Kuvaan kuuluvat asenteemme, ideologiamme, yksilöiden ja yhteisöjen – työporukan, paikkakunnan, kansakunnan – väliset suhteet sekä suhtautuminen luontoon, avioliittoon, työhön ja omaisuuteen", kerrotaan aikalaisarviossa. Tapio kuvaa kirjan keskisuomalaisia tapahtumapaikkoja ja ihmisiä välittömällä kosketuksella, mikä tuo kerrontaan voimaa ja lyyrisyyttä. Tutkijat ovat nähneet Arktinen hysteria -teosparin haastajana Väinö Linnan Täällä pohjantähden alla -trilogialle. "Niin täytyy siis olettaa, että sisään mentyään isä tuona marraskuun lopun aamuna oli talon isäntä eikä muuta. Se, mikä tässä kaikessa on hartautta, oli tehty myllyllä ja sinne meno- ja sieltä tulomatkalla. Se kaikki peittyy siihen suojaan, minkä yön pimeys ja yksinäisyys antoivat; nämä seikat ovatkin tuossa kuvassa hyvin näkyvissä, niitä on tarvittu."

Lasihelmipeli

Lasihelmipeli

Lasihelmipeli

3.7.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Kesä sopii jykevien klassikoiden lukemiseen. Vuonna 1946 Nobelilla palkitun saksalaiskirjailija Hermann Hessen (2.7.1877 – 9.8.1962) romaani Lasihelmipeli (Kirjayhtymä 1972, suom. Kai Kaila ja Elvi Sinervo) on yleimaailmalliseen humanismiin pyrkivä, idän ja lännen viisautta yhdistelevä utopia ja kehitysromaani. Joseph Knechtin, eli ludi magister Josephus III:n, elämää ja henkistä kehitystä kuvaavaa romaania pidetään Hessen pääteoksena, ja hän kirjoitti Lasihelmipeliä yhteensä yksitoista vuotta. "Minulle kysymys oli kahdesta asiasta: henkisen tilan luomisesta, jossa voisin elää ja hengittää maailman myrkyttymisen uhallakin, ja toiseksi ilmaisun löytämisestä hengen vastarinnalle barbaarisia mahteja vastaan", kirjoitti Hesse romaaninsa synnystä. "Pojan sydän paisui mestariin kohdistuvasta kunnioituksesta ja rakkaudesta, hänen korvansa kuulivat fuugan ja hänestä tuntui, että hän nyt ensi kerran kuunteli todellista musiikkia, aavisti edessään syntyvän sävellyksen taustalla hengen, lainmukaisuuden ja vapauden, palvelemisen ja hallitsemisen onnea tuottavan sopusoinnun – –"

Kuin lähtö

Kuin lähtö

Kuin lähtö

30.6.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Vuoden 1966 kotimainen kirjavalinta on Iikka Vuotilan (17.3.1933 – 15.4.1975) romaani Kuin lähtö (Gummerus). 1960-luvun puolivälissä kokeellinen proosa saapui hetkeksi näkyvämmin myös Suomeen, ja Vuotilan romaani – alaotsikoltaan "kertautuvaa tekstiä" – on yksi esimerkki tuon kauden proosakokeiluista. Opettajana ja pappinakin työskennelleen Vuotilan kirjallisella uralla kokeilu jäi ainoaksi, mikä johtui todennäköisesti kirjan saamasta nuivasta vastaanotosta. "Vuotilan aikaisemmin selkeä kerronta on nyt saksalaistyyppisen 'modernia' ja väsyttävää", totesi Hannu Mäkelä Arvostelevassa kirjaluettelossa. Kirjailija ja tutkija Markku Eskelisen mukaan Kuin lähtö puolestaan on "ainoa 1960-luvun suomenkielinen romaani, jota on vähänkään luontevaa verrata ranskalaiseen uuteen romaaniin", ja teos julkaistiin viime vuonna näköispainoksena oheislukemistoksi Eskelisen proosahistorialle Raukoilla rajoilla. "– – mutta olipa verhoja tai ei olisin nähnyt hyvin ulos, mitä järkeä olisikaan ollut tunkea ikkunat läpinäkymättömällä verholla, jos siis olisin kääntynyt olisin nähnyt maisemaa, ehkä harvakseen kasvavaa kuusimetsää josta näki läpi, mutta en tuntenut minkäänlaista tarvetta katsoa ulos, ei ollut kiinnostusta maisemiin vaikka siellä olisikin ollut kuusien seassa jotakin kaunista, naisia lapsia tai lintuja, minähän olin lähdössä – –"

Pimeyden ydin

Pimeyden ydin

Pimeyden ydin

28.6.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Vuoden 1965 kotimaisena kirjana on Marianne Alopaeuksen (9.10.1918 – 10.11.2014) romaani Mörkets kärna (Söderströms), joka ilmestyi suomeksi vuotta myöhemmin nimellä Pimeyden ydin (Gummerus, suom. Elvi Sinervo). Tekijälleen Kiitos kirjasta -mitalin tuonut teos on naisen kehityskertomus erilaisten aikakaudelleen keskeisten aatesuuntausten virtauksissa. Kaavoihin ahtautunutta suomenruotsalaista kulttuuriperinnettä ja tulehtunutta ilmapiiriä arvostellut kirja alkaa sekä herkällä että voimakkaalla lapsikuvauksella ja jatkuu toisessa osassa kertoen päähenkilö Mirjamin vaiheista tämän muutettua Pariisiin. Levottomuus, liikkeessä oleminen ja vapauden korostaminen ovat toistuvia ominaisuuksia Alopaeuksen kirjojen hahmoille. "Kaupunki joka on lumonnut minut kuin parantumaton rakkaus; palaan sen luo samalla tavoin kuin ihminen etsiytyy sen luo jota rakastaa tuskallisesti ja josta haluaa vapautua. Tahtoo oppia tuntemaan ihmisen kokonaan – samoin kaupungin, tunkeutua syvälle siihen, paljastaa, elää jokaisen mahdollisuuden – ja lopulta päästä eroon. Käyttää ja päästä vapaaksi."

Pianotunnit

Pianotunnit

Pianotunnit

26.6.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Hongkongin palauttamisesta Kiinalle tulee 1.7. kuluneeksi 20 vuotta. Hongkongissa syntyneen ja kasvaneen, sittemmin Yhdysvaltoihin asettuneen Janice Y. K. Leen esikoisromaani Pianotunnit (Tammi 2009, suom. Helene Bützow) sijoittuu Hongkongiin 1940- ja 1950-luvuilla. Tarinan aiempi aikataso kuvaa maailmanmatkaaja Willin ja seurapiirikuningatar Trudyn suhdetta sodan keskellä kuohuvassa kaupungissa, jonka japanilaiset lopulta miehittävät. Kymmenen vuotta myöhemmin seurataan nuoren ja kokemattoman englantilaisen Clairen sopeutumista kaupunkiin hänen muutettuaan sinne miehensä kanssa. Hiljalleen sodanaikaiset tapahtumat selviävät ja päästään kurkistamaan hienojen kulissien taakse. "Yllätyksekseen Claire ei inhonnutkaan Hongkongia, niin kuin äiti oli povannut. Kadut olivat vilkkaita ja kiehtovia ja täysin erilaisia kuin Croydonissa. Ne olivat täynnä ihmisiä ja kauppoja ja tavaroita, jollaisia hän ei ollut nähnyt koskaan ennen. Claire osti mielellään paikallisia leivonnaisia, mangopullia ja keltaisia munapiiraita. Joskus hän meni retkillään keskustan ulkopuolelle, missä ympäristö muuttui nopeasti vieraaksi, ja hän saattoi olla ainoa valkoinen."

Maa on syntinen laulu

Maa on syntinen laulu

Maa on syntinen laulu

22.6.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Vuoden 1964 kotimaisena kirjana on Timo K. Mukan (17.12.1944 – 27.3.1973) esikoisromaani Maa on syntinen laulu (Gummerus). Naturalismissaan karu ja samalla lyyrisen kaunis teos pohjoisen luonnon keskeltä on säilyttänyt voimansa näihin päiviin asti. Ilmestyttyään teos sai ristiriitaisen vastaanoton ja Arvostelevassa kirjaluettelossa se on saanut yhden tylyimmistä arvioista, mikä kotimaiselle nykyklassikolle on annettu: "19-vuotiaan, tosin lahjakkaan nuorukaisen käsissä mahtava aihe meni hajalle. – – Ei kannata suinpäin mennä kirjastoon hankkimaan." Kirjan tarinan keskiössä on nuoren Martta Mäkelän lyhyt rakkaustarina saamelaisen poromiehen kanssa. Uskonto, seksuaalisuus, häpeä ja kuolema kietoutuvat toisiinsa pienen ja ahdistavan Siskonrannan kylän rujoissa olosuhteissa. Romaanin dialogit on kirjoitettu peräpohjolan murteella. "Koivujen lehdet vavahtelivat arkoina, jos oli tuulinen ilma. Keskikesän öinä niitten selkäpuolet olivat punaiset, mutta hopeanhohtavat, sillä sydänkesän aikana ei aurinko laskenut yölläkään. Se kierteli juhannuksen tienoilla Siskonrannan kylää veren värisenä yötä päivää paistaen. Kamareitten ja aittojen vuoteissa tytöt eivät osanneet nukkua, aurinko vyöryi matalalta yli vaarojen eikä se häikäissyt – sitä saattoi katsoa, lumoutua sen verisestä näöstä."

Klaani

Klaani

Klaani

21.6.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Vuoden 1963 kotimaisena kirjana esitellään Tauno Kaukosen (11.8.1929 – 8.8.1983) esikoisromaani Klaani (Weilin + Göös). Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinnon ilmestymisvuonnaan saanut teos kertoo veijariromaanin tyyliin laitakaupungin rikollisklaanista, johon keskeisinä kuuluvat Sammakkojen suvun veljekset. Päähenkilönä on nuori Aleksanteri Suuri Sammakko, joka kuvaa näkemäänsä ja kokemaansa minäkertojana. Klaani elää yleisten moraalinormien ulkopuolella vankilareissuineen ja poliisia vastustaen. "Vuolaasti ja fantastisesti kerrottu pikareskitarina, joka pysyy jokseenkin hyvin koossa", kommentoi aikalaisarvio. Kirjan tarina on tunnettu myös Mika Kaurismäen elokuvana. "Kadulla minä ajattelin, ettei isä paljon välitellyt turhista ja että olemme samaa sukua, ei minunkaan tarvitse välitellä. Isällä oli yllään vanha punainen villapaitansa, jossa hän kuljeskeli kesät talvet; hänet tunsi jo kaukaa tuosta paidasta. Hän oli käärinyt hihansa ylös, ja siniset ja punaiset tatueeraukset näkyivät kyynärpäihin asti ruskeassa ihossa. Isä oli täynnä tatueerauksia, jotka hän oli hankkinut itseensä talossa."

Keskiyön lapset

Keskiyön lapset

Keskiyön lapset

19.6.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Intialaissyntyinen, 14-vuotiaana Britanniaan muuttanut Salman Rushdie (s. 19.6.1947) nousi maailmanmenestykseen vuonna 1981 saatuaan Booker-palkinnon romaanistaan Keskiyön lapset (WSOY 1982, suom. Arto Häilä). Maagista realismia edustavan, intialaista elämää ja yhteiskuntaa avaavan teoksen päähenkilö Saleem Sinai on syntynyt Intian vapautumisen hetkellä 15.8.1947. Hän ja tuhat muuta ovat "keskiyön lapsia", uusi ihmirotu, ja jokaisella heistä on poikkeuksellinen lahja. Saleem pystyy telepaattisesti kommunikoimaan muiden keskiyön lasten kanssa ja lukemaan ajatuksia. Intian 1900-luvun historia kuohuu rajussa ja mielikuvituksellisessa kerronnassa. "Melkein ylenpalttisen väkevä ja rikas elämys", kehuttiin romaanin suomennoksen aikalaisarviossa. "Ja tarinoita on kerrottavana niin monia, liian monia, niin ylenmääräisesti yhteen kietoutuneita elämiä tapahtumia ihmeitä paikkoja huhuja, niin tiivis sekoitus uskomatonta ja maailmallista! Minä olen niellyt elämiä; ja minut tunteaksenne, vain tämän yhden minäni tunteaksenne teidänkin on nieltävä ne kaikki."

Sivut