Mitä lukisin seuraavaksi? Kirjastojen Kirjasampo.fi auttaa sinua löytämään kiinnostavat kirjailijat, kirjat ja lukukokemukset.

Päivän täky

Toimitukselta: Ajankohtaista | Kirjailija | Teema | Teos | Täky

Kiirastuli

Kiirastuli

Kiirastuli

5.4.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Vuoden 1941 kotimaisena kirjavalintana on runoilija ja kääntäjä Yrjö Jylhän (21.7.1903 – 30.12.1956) talvisodan aikaa runomuodossa käsittelevä kokoelma Kiirastuli (Otava). Koruton teos tavoittaa vaikuttavasti sodan olemuksen, sotilaan mentaliteetin ja inhimilliset kokemukset sodan keskellä. Jylhä itse oli mukana talvisodassa komppanianpäällikkönä. Kiirastuli on säilyttänyt arvonsa tähän päivään asti, ja vielä vuonna 2005 se ilmestyi viroksi käännettynä. Runokokoelma koostuu osioista Ennen myrskyä, Idässä palaa, Kiirastuli ja Vaienneet voittajat. "Niin vaikea teitä on lähettää tuonne; / tutut kasvonne on, joka piirre ja juonne – / ken teistäkin vielä hengissä palaa? / On katseeni hellä, mut käskyni kovat, / mitä mielessä mietin, sen suuni salaa, / sanat jääväämättömät ovat."

Kesäsade

Kesäsade

Kesäsade

3.4.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Ranskalaisen kirjailija, käsikirjoittaja ja elokuvaohjaaja Marguerite Duras'n (4.4.1914 – 3.3.1996) romaani Kesäsade (Like 2003, suom. Jussi Lehtonen) edustaa tekijänsä tuotannon viimeisiä teoksia. Kirja julkaistiin vuonna 1990 Duras'n pitkällisen sairauden jälkeen. Teos on surullisen kaunis kuvaus siirtolaisperheestä, sen omalaatuisesta elämästä, lasten kasvusta ja itsenäistymisestä. Lasten rakkaus erikoisiin vanhempiinsa on ehdotonta mutta raastavaa, hylkäämisen pelon täyttämää. Kesäsade on vahvasti Duras'n omaa tyyliä, se elää proosasta draamaan ja lyriikkaan. Kirjasta on tehty myös Duras'n itsensä ohjaama elokuva. "Lapset eivät olleet koskaan nähneet sen lajin puuta. Vitryssä ei kasvanut toista, eikä ehkä koko Ranskassakaan. Sitä olisi voinut pitää aivan tavanomaisena, eikä sitä ehkä olisi edes huomannut. Mutta kerran nähtyään sitä ei saanut mielestään. Se oli keskikokoinen. Sen runko oli suora kuin puhtaalle paperille vedetty viiva. Sen lehvästö oli holvikaaren muotoinen, tiheä ja kaunis, se toi mieleen vettä valuvan pitkän paksun tukan."

Korpisotaa

Korpisotaa

Korpisotaa

31.3.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Vuoden 1940 kotimaisena kirjana on esittelyssä Pentti Haanpään (14.10.1905 - 30.9.1955) romaani Korpisotaa (Otava). Talvisodasta kertova kirja on sotakuvauksena tinkimättömän pasifistinen. Rintamamiesten kokemuksista kertova Korpisotaa avasi tien suomalaisen sotakirjallisuuden realismille. Arvostelut olivat myönteisiä jo aikalaisten keskuudessa, ja Haanpää menestyi romaanin käsikirjoituksella Otavan talvisota-aiheisessa kirjoituskilpailussa tullen kolmanneksi. Haanpään omiin kokemuksiin pohjautuvaa teosta sensuroitiin jonkin verran ennen julkaisua. "Niin he makailivat toisenkin pitkän tunnin vihollisen kiivaan, mutta tuloksettoman tulen alla. Sitten he saivat lähtökäskyn ja palailivat pitkin metsiä takaisin kylään. Yksinkertaisen sotamiehen mielessä juokalehti ajatus, että kaikki tuo tavaton kylmyyden kärsiminen jäisellä metsätiellä oli ollut turhaa. Sillä eihän sotamies seiso kukkulalla, josta näkyisi taisteilun laaja maisema."

Palavankylän seppä

Palavankylän seppä

Palavankylän seppä

30.3.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Vuoden 1939 kotimainen kirjavalinta on Elvi Sinervon (4.5.1912 – 28.8.1986) romaani Palavankylän seppä (Gummerus). Teos sijoittuu vuoden 1918 tapahtumien jälkeiselle ajalle, kun helsinkiläinen työläisperhe joutui lähtemään kansalaissodan jälkeen Pohjanmaalle, perheen isän synnyinseudulle. Siellä Hermanni-isä aloittaa itsenäisen työn omassa pajassa, mutta ihmisten mielenlaatujen ero kaupungin ja maaseudun välillä tuntuu ympäristöä vaihtaneen perheen jäsenistä kovin suurelta, eikä kotiutuminen ole helppoa. Teos perustuu Sinervon oman perheen kokemuksiin, mutta toisin kuin tuon ajan sukuromaanit muuten, se ei ole kovin sentimentaalinen eikä nostalginen. "Tähän asti hän oli rynnännyt eteenpäin suuren vyöryn mukana. Mihin mentiin, ei ollut aivan selvää, mutta elämällä oli kuitenkin ollut määrätty suunta. Ja sitten – ei mitään. Kotikylä oli kuin turvallinen pensas, Hermanni Rintaluoma kuin jänis, joka painaa päänsä pensaaseen jäsenet vavisten, kuolemankauhun vallassa."

Liian meluisa yksinäisyys

Liian meluisa yksinäisyys

Liian meluisa yksinäisyys

27.3.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Tšekkiläiskirjailija Bohumil Hrabal (28.3.1914 – 3.2.1997) oli hyvin omaääninen prosaisti, jonka tuotanto pääsi laajasti sensuurin takaa esille vasta 1990-luvun alussa. Pienoisromaani Liian meluisa yksinäisyys (Kirjava 2008, suom. Eero Balk) kertoo paperinkeräysaseman työntekijä Hantasta, joka tuhoaa työkseen sensuroitavia kirjoja hydraulisella puristimella. Hanta pelastaa klassikkoteoksia omaan kotikirjahyllyynsä ja tekee puristimella paperipaaleista omanlaistaan taidetta. Lopulta hänen asemaansa alkaa uhata uusi laitos, jossa kirjat kuljetetaan liukuhihnaa pitkin kattilaan ja Hantan kauhuksi laitoksen henkilökunta vieläpä juo lounaalla oluen sijaan maitoa! Kirja ottaa vahvan filosofisesti kantaa sivistyksen merkitykseen maailmassa, joka uskoo sensuurin voimaan. "Tiedän, miten paljon hienommat olivat varmasti ne ajat, jolloin koko ajattelu oli kirjoitettu vain ihmisen muistiin, jos joku olisi silloin halunnut paalata kirjoja, hänen olisi pitänyt paalata ihmisten päitä, mutta ei siitäkään olisi ollut mitään hyötyä, koska oikeat ajatukset tulevat ulkoa, ovat ihmisen vieressä kuin nuudelit eväspakissa – – "

Kynttilänsydän

Kynttilänsydän

Kynttilänsydän

24.3.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Vuoden 1938 kotimaisena kirjavalintana on runoilijan esikoisteos, Aale Tynnin (3.10.1913 – 21.10.1997) kokoelma Kynttilänsydän (WSOY). Tynnin merkittäviä esikuvia olivat mm. Uuno Kailas ja edellisenä vuonna kuollut Saima Harmaja. Sivuillemme digitoidussa aikalaisarviossa Tynnin esikoisrunokokoelma ei saanut varauksetonta arvostusta muutoin kuin joidenkin yksittäisten runojen kohdalla, mutta yleisesti aikalaiset ottivat runoilijan vastaan hyvin. Tynni oli myöhemmin monialainen kirjallinen toimija tehden runojen lisäksi mm. käännöksiä ja lastenkirjoja. Hän voitti runollaan myös olympialaisissa vuonna 1948 taidelajien ollessa viimeistä kertaa mukana. Kynttilänsydän-kokoelma sisältää muototaituruudella tehtyjä runoja, joita kuvataan sommitelluiksi varsinkin omintakeisten loppusointujen osalta. Kevätyö-runoa kiitettiin Arvostelevassa kirjaluettelossakin. "Lempeä tuuli / siveli samettilatvaa puun – / kirkas yö on, keväinen. / Yllä on tummain lehmusten / kullanvaaleat kasvot kuun, / pilvien hohto sinisten. / Kuljen ylitse nurmikon. / Onnellinen ja suruinen / lehdon kauneus on."

Kaukainen maa

Kaukainen maa

Kaukainen maa

22.3.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Vuoden 1937 kotimaisena kirjana esittelyssä on runoilija Saima Harmajan (8.5.1913 - 21.4.1937) viimeiseksi jäänyt kokoelma Kaukainen maa (WSOY). Sairasvuoteella kirjoitettu teos ei kontekstistaan huolimatta ole pelkästään kuoleman varjon alle jäävää lyriikkaa, vaan mukana on myös elämänmyönteisiä, voimakkaita lauluja. Runoissa on näkyjä luonnosta, rakkautta, ja kuoleman läheisyyskin tulee luonnollisesti esille, mutta ei ahdistavalla tavalla. Harmajan viimeisen elinvuoden aikana kuoli hänen siskonsa, jolla oli vastasyntynyt lapsi. Tämä näkyy varsinkin kokoelman jälkipuoliskon runoissa. Ote runosta Kehto ja kuilu: "Syvemmille lähteille jo varhain / ehkä joutua on osa parhain. / Ken sen tietää? Sumuun hajoaa / kaikki tieto, minkä tarjoo maa. / Mutta syvyyksistä syvimmistä / turvan tieto kohoo, viimeisistä: / Kehdon lailla kuilu odottaa, / untuvineen, siihen vaipuvaa."

Antarktika

Antarktika

Antarktika

20.3.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Yhdysvaltalaisen tieteiskirjailija Kim Stanley Robinsonin romaani Antarktika (Otava 2000, suom. Jaakko Kankaanpää) on teoksen alkuperäisen ilmestymisajan (1997) lähitulevaisuuteen sijoittuva kertomus Etelämantereelta. Rajun ilmastonmuutoksen, öljyvarantojen ehtymisen ja väestöräjähdyksen piinaamassa maailmassa koskematon maa-alue saa erilaisten tieteellisten ja poliittisten ryhmittymien huomion. Päähenkilö Wade Norton taistelee niin luontoa kuin ihmisiä vastaan tällä äärirajojen mantereella, mutta silti hän ei voi olla rakastumatta paikkaan. Tarkkaa ja kaunista luontokuvausta sisältävän kirjan ekologisia teemoja painottava tarina tihenee lopussa myös jännityskertomukseksi. "Jää oli kadonnut ulapalta ja meri oli täynnä aaltojuovia. Wade tuijotti ahnain silmin sulaa vettä, maisemaa jossa näkyi liikettä vastapainoksi päiväkausien lumelle ja jäälle. Meri oli musta, vaikka taivas hohti sinisenä; hän ei ollut koskaan nähnyt mitään sen kaltaista."

Rakkauskirje ja muita novelleja

Rakkauskirje ja muita novelleja

Rakkauskirje ja muita novelleja

17.3.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Vuoden 1936 kotimainen kirjavalinta on Viljo Kojon (13.12.1891 - 21.4.1966) novellikokoelma Rakkauskirje ja muita novelleja (Karisto). Kojo oli mm. Aleksis Kivi -palkinnolla ja Pro Finlandialla palkittu kirjailija, runoilija ja kuvataiteilija. Kirjailijatietosivumme esittelyssä kerrotaan, että Kojon tiiviyteen pyrkivät novellit (joita hän kirjoitti kymmenkunta kokoelmaa) lasketaan suomalaisen klassisen novellin parhaimmistoon. Rakkauskirje ja muita novelleja sisältää tarinoita monenlaisten ihmisten sattumuksista, ensimmäisen novellin inspiraatiota rakkauskirjeeseen etsivästä merimiehestä viimeiseen, joka kertoo viinaanmenevästä päällysmies Martinlaurista. "Alek kääntelehti ja vääntelehti löytääkseen itselleen sopivamman asennon, ikäänkuin sanat olisivat lapaluiden välissä ja takamuksen alla likistyksissä. Hän raappi välillä päätään, kasteli kosmoskynää suussaan ja laski sen tämän tästä aivan lähelle paperia. Mutta paperille asti ei, sillä suotta siihen olisi vain tahran tehnyt, kun ei kuitenkaan ollut pälkähtänyt päähän sanaa, jolla varsinaisen kirjeen aloittaisi."

Ihmisten kevät

Ihmisten kevät

Ihmisten kevät

15.3.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Vuoden 1935 kotimaisena kirjana esittelyssä on Toivo Pekkasen (10.9.1902 – 30.5.1957) vähemmän tunnettu pienoisromaani (tai pitkä novelli, kuten tekijä sen määritteli) Ihmisten kevät (WSOY). Täsmällisen realistisilla työläiskuvauksillaan suosituksi ja sittemmin klassikon asemaan noussut kirjailija esittelee Ihmisten kevät -teoksessa kirjallista taitoaan erityisesti ihmisen mielenliikkeiden ja ruumiillisuuden kuvauksessa. Kahden nuoren ihmisen rakkauskertomusta taustoittaa tässäkin molempien työympäristö, ja Pekkanen kuvaa myös työttömyyden vaikutusta yksilöön. Pääosa on kuitenkin nuorella pariskunnalla ja heidän yhteisellä tarinallaan. "Se ei ollut enää tuota persoonatonta viettiä, jonka vallassa hän oli ollut keväällä kuunnellessaan mahlan virtaamista puista ja purressaan kaarnan halkeamasta pursuavaa pihkaa. Sen kohteena oli nyt Aune henkilökohtaisesti. Aunen kasvoilla, silmillä, hiuksilla, äänellä, ajatuksilla, istumis- ja kävelytavalla oli tärkeä merkitys hänen mielikuvituksessaan."

Nukentekijä

Nukentekijä

Nukentekijä

13.3.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Islantilaiskirjailija Guðrún Eva Mínervudóttirin (s. 17.3.1976) romaani Nukentekijä (Atena 2010, suom. Juha Peura) on aiheensa puolesta ajankohtainen teos. Kirjassa sattuma johdattaa yhteen erakoituneen, seksinukkeja kaiket päivät valmistavan Sveinnin ja stressaantuneen yksihuoltajaäiti Lóan. Sveinn vaihtaa Lóan autosta puhjenneen renkaan, mistä ei kuitenkaan seuraa kiitosta, vaan Lóa varastaa yhden nukeista anoreksiaa sairastavalle ja ihmispelkoiselle tyttärelleen, jotta tämä oppisi sietämään toista ihmistä lähellään. Romaani herättää ajatuksia ja kysymyksiä seksuaalisuudesta, ruumiillisuudesta, vieraantuneisuudesta ja naisen asemasta. "Hän oli aina tuntenut olonsa kiusaantuneeksi, kun joutui kohtaamaan tyhjän katseen, mutta nyt hän oli päinvastoin kauhuissaan siitä, miten elävältä nukke näytti. Sen silmät ikään kuin liikkuivat ja silmäluomet värisivät mustien kaarevien kulmakarvojen alla."

Lumous

Lumous

Lumous

10.3.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Vuoden 1934 kotimaisena kirjana on omia teitään kulkeneen, paljon keskustelua ja vahvoja tunteita herättäneen Helvi Hämäläisen (16.6.1907 – 17.1.1998) romaani Lumous (Gummerus). Nuoren naisen kamppailusta aviovaimon ja äidin sekä naisen roolien välillä kertova teos sai arvostelijoilta aikanaan tyrmäyksen kuljettuaan ajan hengessä täysin vastavirtaan. Lauri Pohjanpää Arvostelevassa kirjaluettelossa kirjoitti: "Rakkauden käsitys ja kuvaus täysin naturalistinen. Ei kirjastoihin." Hämäläinen oli kuitenkin kirjailijana ja kertojana taitava – hänen teoksensa ovat kestäneet aikaa paremmin kuin valtaosa muusta tuon ajan kirjallisuudesta. Lumouksestakin on otettu uusia painoksia vielä viime vuosina. "Anna tempautui irti hänestä ja seisoi hetken horjuen. Hänellä ei ollut rakastajaa, hän vannoi sen, hän oli vain kyllästynyt antamaan miehelleen ruumistaan niinkuin jokapäiväistä leipää ja kyllästynyt siihen, että se oli kuin mikäkin kiistakapine... että Lauri raivosi hänen edessään ajatellessaan, että joku toinen oli koskenut siihen, mikä oli hänen saaliinsa... hän halusi vapautua."

Alastalon salissa

Alastalon salissa

Alastalon salissa

8.3.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Vuoden 1933 kotimaisena kirjana esittelyssä on tietysti Volter Kilven (12.12.1874 - 13.6.1939) tajunnanvirtaa edustava saaristolaiseepos Alastalon salissa (Otava). Noin kuuden tunnin ajanjaksolla Alastalon isännän salissa tapahtuva teos laajenee ulkonaisista tapahtumista paikalla olijoiden sisäisiin maailmoihin, 1800-luvun loppupuolen merenkulun, kaupunkäynnin ja saaristolaiselämän kuvaukseksi. Parkkilaivan rakentamisen suunnittelu synnyttää niin intoa ja haaveita kuin kiukkua ja katkeruuttakin. Kuuluisimmista kohtauksista vastaa erityisesti klassikkohahmo Malakias Afrodite Härkäniemi, jonka piipun valinta laajenee filosofiseksi pohdiskeluksi ihmisyydestä ja tarina Albatrossi-laivasta retareineen kasvaa laajaksi sisäkertomukseksi, joka on ilmestynyt myös omana julkaisunaan nimellä Albatrossin tarina. Kilven Saaristosarjaan kuuluvat myös teokset Pitäjän pienempiä ja Kirkolle. "Puhelee valmiista ja kirjojen selvittämisistä, vaikk'ei vielä ole totivesikään salissa! ajatteli hän ja halveksi pienen siemauksen, koska totuus kuitenkin aina sadattelee totensa todeksi omissa ihoissa ja veren kiemauksissa, vaikk'ei sitä silti tarvitse kielenpäästä kaikelle maailmalle paukutella, niinkuin löysävatsainen hevonen purkiansa tielle!"

Spirit

Spirit

Spirit

6.3.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Amerikkalainen sarjakuvataiteilija Will Eisner (6.3.1917 – 3.1.2005) on ollut yksi sarjakuvan tärkeimmistä kehittäjistä. New Yorkin Brooklynissa juutalaiseen siirtolaisperheeseen syntynyt Eisner saavutti suuren suosion vuonna 1940 alkaneella Spirit-dekkarisarjakuvallaan, joka kokeili rohkeasti sarjakuvan rajoja ja eri tyylilajeja. Sarjakuvassa kuolleeksi luultu etsivä Denny Colt jahtaa rikollisia naamioituna Spirit-hahmona. Sarjaa on suomeksi julkaissut Jalava 1986–1995 Soile ja Heikki Kaukorannan kääntämänä sekä Egmont vuonna 2008 Antti Poussan kääntämänä ja Neil Gaimanin esipuheella varustettuna. Eisner lopetti Spirit-sarjan piirtämisen 1952 ja julkaisi sen jälkeen omaelämäkerrallisuuteen perustuneita sarjakuvaromaaneja. Will Eisnerin mukaan nimetyt sarjakuvapalkinnot jaetaan vuosittain.

Janne Kubik / Janne Kuutio

Janne Kubik / Janne Kuutio

Janne Kubik / Janne Kuutio

3.3.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Vuoden 1932 kotimainen kirja on listamme ensimmäinen alun perin ruotsiksi julkaistu teos, Elmer Diktoniuksen (20.1.1896 – 23.9.1961) romaani Janne Kubik (Schildts). Vuonna 1946 suomeksi (tekijän itsensä kääntämänä) nimellä Janne Kuutio (Tammi) julkaistu teos kertoo Jannesta ja hänen eri vaiheistaan kuvamaisin katkelmin. "Maamme ensimmäisenä modernistisena romaanina sitä alkuaikoina kohdeltiin hieman kovakouraisesti, mutta nyt sitä kai pidettäneen klassillisena omalla alallaan", Diktonius kirjoittaa suomenkielisen painoksen tekijän sanassaan. Lukujen välissä kirjailija kommentoi itse teoksen tapahtumia, päähenkilön edesottamuksia ja kirjoittamistaan. Jannea seurataan kirjassa epäkronologisessa järjestyksessä aina lapsuudesta kuolemaan ja hän ehtii olla niin punakaartilainen, viinatrokari, Lapuan liikkeen toimija kuin sataman lakonrikkurikin. "Janne näkee koko vallankumouksen edessään märän elukan hahmossa riippuvine, vettä valuvine häntineen; joku on kai yrittänyt hukuttaa elikkoparan, työntänyt sen järveen – mutta se kompuroi takaisin maan kamaralle ja seisoo siinä villipetona harjakset pystyssä kita vihaisesti muristen."

Uni ja kuolema

Uni ja kuolema

Uni ja kuolema

1.3.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Vuoden 1931 kotimainen kirjavalinta on Uuno Kailaan (29.3.1901 – 22.3.1933) runokokoelma Uni ja kuolema (WSOY). Paljon myös runosuomennoksia tehnyt Kailas tunnetaan aiheiltaan synkkänä runoilijana. Tässä klassikkoteoksessa näkyvät unen ja kuoleman lisäksi vahvasti luontonäkymät ja uskonnollinen kuvasto, joka juontaa juuriaan Kailaan kokemasta ankarasta kasvatuksesta. Kokoelmassa on tietysti myös isänmaallisesti nostattava osuus, joka sisältää mm. tunnetun runon Suomalainen rukous. Ote kokoelman ensimmäisestä osiosta, runosta Sairaalan ikkuna: "Oi kuultoa taivaan sinen / ja kullan ja purppuran! / Miten ihanan tuskallinen / oli kauneus maailman, / kun katselin kuilun takaa / sitä, paareilta kuoleman! / – Minut hautaan kuljettakaa! / minä nyyhkytin ääressä ikkunan."

Tokio ei välitä meistä enää

Tokio ei välitä meistä enää

Tokio ei välitä meistä enää

27.2.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Espanjalaisen Ray Lorigan (s. 5.3.1967) Tähtivaeltaja-palkittu Tokio ei välitä meistä enää (Like 2002, suom. Päivi Paappanen) on kertomus sirpaloituneesta, epäluotettavasta maailmasta. Ihmiset parantelevat itseään koneilla ja kudossiirrännäisillä, suuri osa haluaa unohtaa ja siihen on tarjolla tehokas huume. Päähenkilö ja nimetön kertoja on laillistettu huumekauppias, joka on sortunut omaan tuotteeseensa menetetyn rakastetun tähden. Muisti vääristyy kuin surrealistinen taideteos. Tähtivaeltaja-raati kuvaili teoksen tekstiä "demoniseksi tykitykseksi", jossa vauhti ja lakonisuus esiintyvät väliin absurdien vertauskuvien rinnalla. ”Ja juuri niinhän huonot uutiset kulkevat, lymyten kuin myrkytetyt lahjat, kuin kukkien teroitetut varjot, kuin kuolleiden eläinten sydämeen kätkeytyvä kauna, kuin lykätty kosto, jota lapset nukkuessaan piilottelevat suljetuissa nyrkeissään.”

Kurkiaura

Kurkiaura

24.2.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Vuoden 1930 kotimaisena kirjana esittelyssä on V. A. Koskenniemen (8.7.1885 – 4.8.1962) runokokoelma Kurkiaura (WSOY). 1930-luku merkitsi kiihkeän isänmaallisuuden nousua monessa Euroopan maassa, myös Suomessa. Koskenniemen runokokoelma sopii siksi aloittamaan tuon vuosikymmenen, sillä hänen tuotannossaan korostuivat kansalliset ja isänmaalliset aiheet. Koskenniemi sai kuitenkin vaikutteita myös 1800-luvun eurooppalaisesta romanttisesta lyriikasta ja antiikin mytologiasta. Hän kuuluu suomalaisen runouden klassikoihin, vaikka oli jo aikanaan hyvin perinteinen runoilija nojaten mittaan ja loppusointuun. Koskenniemi näyttäytyy nykyään ristiriitaisena hahmona, jonka maine kärsi toisen maailmansodan myötä hänen oltuaan läheisissä väleissä Natsi-Saksan kanssa ja tuotuaan esiin sympatioitaan kansallissosialismia kohtaan. Vaikka V. A. Koskenniemen Kurkiaura ei äkkiseltään kuulostaisi tutulta, näillä säkeillä alkavan runon useimmat tästä teoksesta tuntevat: "Siniristilippumme, sulle / käsin vannomme, sydämin: / sinun puolestas elää ja kuolla / on halumme korkehin."

Kahlittu

Kahlittu

22.2.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Vuoden 1929 kotimainen kirjavalinta on runoilija ja kääntäjä Kaarlo Sarkian (11.5.1902 – 16.11.1945) esikoisteos Kahlittu (WSOY). Kokoelma pohtii kauneutta, välillä rakkauttakin, ja jotkut runot kuvaavat unen maailmaa, joka on "paratiisi, ilon, kauneuden maa". Sarkian oman runouden lisäksi kokoelma sisältää neljä runosuomennosta Charles Baudelairelta. Sarkian lyriikka on melodista, rytmistä ja herkän pohdiskelevaa. Ote runosta Ensi lumen aikaan: "Mehän olimme kaksi lasta / lumen ihmeestä riemuitsevaa, / ulos huoneesta päässyttä vasta / - oli valkea jo koko maa! / Sai lumelta tuoksun raikkaan / sanat huuliltas putoilleet. / Jos iäksi siihen paikkaan / olis jalkamme pysähtyneet!"

Kärsimysten musta kivi

Kärsimysten musta kivi

20.2.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Ranskalais-afganistanilainen Atiq Rahimi (s. 26.2.1962) aloitti kirjallisen tuotantonsa persiankielisillä teoksilla, mutta romaanissa Kärsimysten musta kivi (Like 2009, suom. Kristiina Haataja) hän vaihtoi kielen ranskaan. Kirjailijan mukaan tämä vapautti hänet kertomaan asioista, joista häpeä ja itsesensuuri estivät kirjoittamasta persiaksi. Goncourt-palkitussa pienoisromaanissa afganistanilainen nainen hoitaa koomassa makaavaa aviomiestään ja alkaa yhtäkkiä puhua tälle purkaen syvimpiä tuntojaan. Aiemmin vaiennut nainen vuodattaa elämäänsä monologina, ja miehestä tulee vaimolleen persialaisen legendan mukainen kärsimyksen kivi. Hidastunnelmaisessa, mutta hyvin intensiivisessä teoksessa valta-asetelmat kääntyvät hetkeksi ympäri. "Sillä nyt minä omistan sinun ruumiisi ja sinä minun salaisuuteni. Sinä olet tässä minua varten."

Sivut