Päivän täky

Toimitukselta: Ajankohtaista | Kirjailija | Teema | Teos | Täky

Perikato

Perikato

30.9.2019 | Jaa täky | Teostiedot
Suomenruotsalaisen Ulrika Nielsenin runoteos Perikato (Poesia 2017, suom. Marko Niemi) on dystooppinen kokonaisuus, jossa etsitään kadonnutta elämänhalua, rakkautta, läsnäoloa. Menestyjä kaipaa alas pilvenpiirtäjästä, yllättävää kauneutta löytyy hylätyistä raunioista, mutta mikä on seuraava iso juttu, ja mitä pitäisi tehdä sanalle ihminen? "Runoutena Perikato asettuu toki väistämättä jollain tavalla reuna-alueelle, ehkä ajan syrjälle", kirjoittaa Riikka Simpura teoksesta Maailmankirjat-sivuston arviossa. Nielsen sai teoksesta Svenska Ylen palkinnon. Teoksen suomentaja, Poesian perustajajäseniin kuulunut Marko Niemi, menehtyi yllättäen aiemmin tässä kuussa. "En osaa kilpailla, hän sanoi. / Siitä siinä on kyse, on aina ollut. / En osaa. / Se ei onnistu. / Heti kun alan kilpailla annan periksi. / Luovutan, hän sanoi. / Annan elävän murtautua esiin. / Suoraan tahdottomuuteni lävitse. / Voisi sanoa: minä tuhouduin. / Voisi sanoa: minä lakkasin."

Kotiinpaluun tapoja

Kotiinpaluun tapoja

27.9.2019 | Jaa täky | Teostiedot
Chileläisen Alejandro Zambran pienoisromaani Kotiinpaluun tapoja (Fabriikki 2017, suom. Laura Vesanto) kuvaa Pinochetin diktatuurin jättämää traumaa. Kertomuksen lähtökohta on vuoden 1985 maanjäristys, jonka jälkeen yhdeksänvuotias poika tutustuu 12-vuotiaaseen Claudiaan. Teoksen toisessa aikatasossa he kohtaavat aikuisina, ja pojasta on tullut kirjailija. Taustalla vaikuttaa lasten asema sivustakatsojina heidän vanhempiensa valitessa puoliaan, mukana on myös kirjan kirjoittamista käsittelevä metafiktiivinen taso. "Lapsuudessa tapahtunut mystinen katoaminen ja yhtä salaperäinen paluu nousevat Zambran pienoisromaanin toistuvaksi ja hallitsevaksi metaforaksi – –", kirjoittaa Jouko Grönholm Turun Sanomien arvostelussa. "Siinä oli jotain kaunista, sillä mitäpä me noina aikoina olisimme olleet ellemme sivuhenkilöitä, kaikki me sadat lapset, vaeltaessamme kaupungin halki farkkulaukkuja olalla tasapainotellen. Naapurit kokeilivat laukkujemme painoa ja saimme kuulla aina saman vitsin: Kiviäkö sinä täällä kannat?"

Zaida

Zaida

23.9.2019 | Jaa täky | Teostiedot
Miten selvitä ihanteiden ja todellisuuden ristiriidasta? Marjaana Aumaston Zaida-romaanissa (Tammi 2004) päähenkilö kasvaa ulkopuolisesta tarkkailijasta kohti osallisuutta. Zaida on syntynyt onnellisten kaupunkiin, mutta keskelle diktatuuria. Monien sattumien kautta hän päätyy häiriintyneiden ja hylättyjen lasten hoitolaitokseen, jossa kehitysvammainen serkku Amon on sijoitettuna. "Romaanin ihmiskäsitys on ylihistoriallinen: pohjimmiltaan ihmisessä on aina jotakin samaa, muuttumatonta. Vietit vaikuttavat korkealentoistenkin pyrkimysten taustalla vahvoina", kuvaa Paula Rönni Kiiltomato-lehden arvostelussa. Teoksen dystooppisessa maailmassa on yhteyksiä entisen Neuvostoliiton yhteiskuntarakenteisiin. "Myös televisio on lasinen käytävä, Zaida ajattelee. Elämä on täynnä käytäviä ja tunneleita. Jos talon alla olisi tunneli, hän kaivautuisi sinne. Hän voisi ottaa Amonin mukaan. Tämän kuuma iho ja läähättävä hengitys pitäisivät heidät lämpimänä. Kun ilta pimenisi, he tulisivat pois eikä kukaan huomaisi mitään."

Maanpäällisiä unelmia

Maanpäällisiä unelmia

20.9.2019 | Jaa täky | Teostiedot
Miten yhteiskunta Islannissa kehittyi 1900-luvun alkupuolella? Tätä kuvaa omalla tavallaan Einar Már Guðmundssonin (s. 18.9.1954) romaani Maanpäällisiä unelmia (Like 2004, suom. Tuula Tuuva). Sukutarina kertoo köyhän kansanosan elämästä, ja todelliseen historiaan punoutuvat vanhat, myyttiset kertomukset. Tapahtumien ja ympäristön kuvaus avaa usein runomaisia näkymiä. "Köyhyyden lisäksi keskeinen teema on taistelu islantilaisten sieluista uskonnon ja politiikan temmellyksessä", kuvataan teosta Anun ihmeelliset matkat -blogissa. Maanpäällisiä unelmia on Guðmundssonin aiemman romaanin Jalanjäljet taivaalla itsenäinen jatko-osa. "Mutta aurinko paistoi ja välkkyi talojen ikkunoissa. Korpit olivat siksi hilpeitä kuin lapset, ja hilpeät korpit auringonpaisteessa tietävät pitkää ikää vanhan eteläislantilaisen viisauden mukaan."

Irti

Irti

16.9.2019 | Jaa täky | Teostiedot
Sari Vuoriston esikoisteos, novellikokoelma Irti (Gummerus 1998) kertoo lähdöistä, irrottautumisista ja irti pääsemisistä. Teoksen neljässätoista novellissa pienillä eleillä ja siirtymillä on tärkeä sijansa. "Vuoriston ihmisten tyydyttämättömyydessä eivät korostu päämäärät, vaatimukset tai omalle elämälle asetetut tehokkuusvaatimukset. Muutosvaiheisiin sijoittuu puntarointia, josta seuraavat valinnat sattuvat arjen laskoksiin, jopa lukijalle kerrottujen kohtausten väleihin", kirjoitti Putte Wilhelmsson arvostelussaan Helsingin Sanomissa. Vuoristo sai kokoelmalla myös ehdokkuudet HS:n kirjallisuuspalkinnon ja Runeberg-palkinnon saajaksi. "Sinä revit käärepaperista suklaalevyn etkä pysähdy syömään, jaloittelemme huoltoasemalle ja takaisin, pölyistä tietä. Puut ovat kellastuneet kuivaan kohmeloonsa, puhuvat lehdillään käpristynyttä kieltä maailmasta, joka on menossa. Väärennetty vuodenaika ympäröi meidät, vielä sen pitäisi olla tuore ja vihreä." (Novellista "Silminnäkijä")

Sata Szymborskaa

Sata Szymborskaa

13.9.2019 | Jaa täky | Teostiedot
Syksy on, ja arki vie mukanaan? Puolalaisrunoilija Wisława Szymborskan (1923–2012) tuotannossa arjesta nousee tapahtumia, jotka järkyttävät runojen minän maailmankuvaa. Valikoima Sata Szymborskaa (Like 2003, suom. Martti Puukko ja Jarkko Laine) kattaa hänen tuotantonsa eri aikakaudet. "Szymborskaa kiinnostavia teemoja on muun muassa maailman käsinkosketeltava runsaus ja samalla sen käsittämättömyys. Maailma on ikään kuin potentiaalisesti meille 'annettu', mutta samalla saavuttamaton", kirjoittaa Tapani Kärkkäinen runoilijasta Minun Puolani -sivustollaan. Szymborska sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon 1996. "tilastollinen pääni, / kuluttaa osuutensa kaapelia ja terästä / kaikessa rauhassa ja globaalisti; // häpeää tuntematta, kuten mikä tahansa, / epätoivoon vaipumatta, vaihdettavissa olevana; // ikään kuin minulla ei olisi koskaan / ollutkaan omaani ja erityistäni;" (runosta "Valokuva väkijoukosta")

Tappajan näköinen mies

Tappajan näköinen mies

9.9.2019 | Jaa täky | Teostiedot
Matti Rönkä (tänään 60 vuotta) aloitti kirjallisen uransa dekkarilla, josta alkoi myös moniosaiseksi kasvanut sarja. Tappajan näköinen mies (Gummerus 2002) esittelee Viktor Kärpän, paluumuuttajan Sortavalasta. Kärppä järjestelee asioita rahasta, ja hänen omat asiansa tuntuvat olevan hyvällä mallilla, kunnes kadonneen naisen etsintä sekoittaa elämän. "Ahtaimman moraalisen ja juridisen tulkinnan mukaan Viktor Kärppä on epäilemättä rikollinen ja vieläpä ammattimies. Mutta Rönkä uittaa Kärpän henkilökuvaan muistumia kovaksikeitetyn dekkarin yksinäisistä yksityisetsivistä ja eritoten lajityypin pastisseista", kuvasi Tommi Aitio HS:n arvostelussa. Tappajan näköinen mies tunnetaan myös tv-sarjana. "Jokin mennyt yllätti, tunki keskittymiseni läpi ja pisteli mielen täyteen teräviä aistimuksia. Laatokan saaren polun männynneulaset, harmaa rantahiekka, tytön paljaat jalat – kaikki oli tuoretta ja tarkkaa, aivan kuin ne olisi äkisti sulatettu tunteiden ja aistimusten pakastimesta."

Menetyksen perintö

Menetyksen perintö

5.9.2019 | Jaa täky | Teostiedot
Intialaiskirjailija Kiran Desain (s. 3.9.1971) romaani Menetyksen perintö (Otava 2007, suom. Kristiina Drews) on kertomus kolonialismista ja identiteetistä. Katkeroitunut tuomari viettää eläkepäiviään Himalajalla kokin ja koiran seurassa, kunnes elämää järisyttää ovelle yllättäen ilmestyvä tyttärentytär Sai. Kokin poika puolestaan etsii onneaan New Yorkissa. Nepalin kansallismielisten kapina saa aikaan lopullisen kaaoksen. "Köyhyys vaikuttaa paitsi yksityisten ihmisten myös valtioiden välisiin suhteisiin, ja nämä suhteet muokkaavat ihmisten identiteettiä ja asenteita suhteessa toisiinsa", toteaa Pasi Salminen Kiiltomato-lehden arvostelussa. Desai palkittiin romaanista Booker-palkinnolla. "Seuraavana päivänä tuomari lähetti kokin poliisiasemalle, vaikka tämä yritti väittää vastaan – kokki nimittäin aavisti, saman aikojen saatossa kertyneen perimätiedon pohjalta joka oli ohjannut häntä rukoilemaan tunkeilijoilta armoa, että ajatus ei ollut viisas."

Reviiri

Reviiri

2.9.2019 | Jaa täky | Teostiedot
Syyskesällä ehtii vielä mökille. Marko Karin esikoisromaani Reviiri (Otava 1990) on kuvaus neljän nuoren mökkireissulta, jonka tunnelma muuttuu pahaenteiseksi. Ikävät sattumukset seuraavat toisiaan, ja pelko alkaa vallata ajatuksia. Kirjailijan käyttämä kieli avaa lukijan mieleen yksityiskohtaisia maisemia. "Reviiri on tihenevätunnelmainen pienoisromaani, joka taidokkaasti pienin liikahduksin kuljettaa syvenevien varjojen maailmaansa, pimeyden ytimeen", kirjoitti Tero Liukkonen Helsingin Sanomien arvostelussa. Kari sai teoksesta J. H. Erkon esikoiskirjapalkinnon. "Juha rämpii valkoisen järven rantaa lähes tyhjä ginipullo kädessään. Hän kuulee suuren äänettömyyden yölinnun huutojen yli, näkee vaalean yön kaartuvan kuplana maan reunasta reunaan, näkee sen mitä sattuu katsomaan eikä tiedä, mitä on häntä itseään tarkkailevien silmien takana."

Meren yli, kiven sisään

Meren yli, kiven sisään

19.8.2019 | Jaa täky | Teostiedot
Tapio Koivukari on kirjailijana tuonut näkyviin erityisesti Rauman seudun saariston ja Islannin elämää ja historiaa. Romaanissaan Meren yli, kiven sisään (Johnny Kniga 2007) Koivukari kirjoittaa tositapahtumiin perustuen kalastajasta, joka kuljetti veneessään inkeriläisiä Selkämeren yli Ruotsiin 1940-luvulla. Murre elää erityisesti teoksen kerronnan rytmissä ja poljennossa. Huumoriakin on. "Saaristolaisympäristöön sijoittuvassa kertomuksessa Tapio Koivukari kuvaa suurella lämmöllä ja humanismilla ankeissa oloissa raatavia hyvää tahtovia ihmisiä. Hänen sankareitaan ovat pieneläjät – ihmiset, jotka elävät politiikan ja historian suurten myllerrysten keskellä kuitenkin moraalinsa ja ihmisyytensä säilyttäen", kuvataan Yle Elävän arkiston artikkelissa. "Minulla oli jo pieni aaninki siitä, mitä oli tekeillä, mutten käynyt sitä peräämään tai toista turhanpäiten ahdistamaan. Ja siitä miten hän puheli lapsilleen, kehotti näitä vielä vähän jaksamaan, arvelin hänet hyvinkin inkeriläiseksi, siinä oli tuo sama siloinen pehmeys ja samoja sanoja kuin siirtokarjalaisilla. Meidänkin kartanolla olivat miet ja siet kaikuneet jo keväästä asti."

Vieremä

Vieremä

15.8.2019 | Jaa täky | Teostiedot
Fäärinkielistä kirjallisuutta on suomennettu hyvin vähän. Ainoita käännöksiä on Heðin Brún (17.8.1901 – 18.5.1987) novellien valikoima Vieremä (Sahlgren 1989, suom. Sirkku Koivu). Novelleissa karun luonnon keskellä eläminen vaikuttaa voimakkaasti ihmisiinkin. Luontokuvaukset ovat vahvoja yksityiskohtaisuudessaan, ja kertomuksissa näkyy saarten asukkaiden perspektiivi maailmaan. "Elämä Färsaarilla on kamppailua ankaria ulkoisia olosuhteita vastaan. Meri vaatii uhrinsa, tuntureiden jyrkänteet omansa. On saaria, joilla ei vuosisatoihin ole yksikään isäntä kuollut rauhallisesti omassa vuoteessaan", kirjoitti Lars Huldén teoksen esipuheessa. "Vyöry ehkä musertaa ne kivet, joilla me tavallisesti lepäsimme ja sen kiven, jonka jäkälään olimme leikanneet nimemme ja sen nurmen syvennyksen, jossa olimme paistatelleet päivää. Silloin me mykistymme. Ajatus pysähtyy ja tunturi aukenee, ja me näemme sen sisällä vuorenjättiläisiä piirtelemässä taikariimujaan."

Valaistu manner

Valaistu manner

12.8.2019 | Jaa täky | Teostiedot
Unesta ja siihen liittyvistä ongelmista puhutaan nykyisin paljon. Tiina Kailan (nyk. Krohn) romaanissa Valaistu manner (WSOY 1996) teatterin puvustaja Maija harjoittaa kykyään olla tietoisesti unessa. Hän näkee niin sanottuja Lucid-unia, ja lopulta rajat valveen ja uneen välillä hämärtyvät, yhteydet todellisuuteen katkeilevat. "Mitä tahansa voi tapahtua seuraavalla sivulla. Kertojat, unet ja unennäkijät vaihtuvat odottamatta. Heinkilöt toilailevat, eivät osaa päättää, peruuttavat päätöksiään, toistavat samoja liikkeitä", kuvasi Maria Säntti romaania Helsingin Sanomien arvostelussa. "Silloin, juuri silloin silmäni rävähtivät ammolleen. Totuus koko määrättömässä typeryydessään oli äkkiä valjennut minulle: Nämä etäiset muistot, nämä hiipuvat välähdykset, nämä unohduksen sokeudesta nousseet kuvat, järvet ja lentoalukset, ne olivat edellisen yön unta, eivät viime yötä vanhempia kokemuksia, eivätkä viime yötä kaukaisempia tapahtumia."

Jaksollinen järjestelmä

Jaksollinen järjestelmä

9.8.2019 | Jaa täky | Teostiedot
Italialaiskirjailija Primo Levin syntymästä tuli 31.7. kuluneeksi 100 vuotta. Vuonna 1987 kuollut Levi muistetaan erityisesti Auschwitzin keskitysleirille sijoittuvista teoksistaan. Omaelämäkerrallinen kertomuskokoelma Jaksollinen järjestelmä (WSOY 1988, suom. Aira Buffa) sisältää 21 alkuaineen mukaan nimettyä tarinaa. Humanismin, huumorin ja ironian siivittämät kertomukset puhuvat niin originelleista juutalaisista esivanhemmista, kemistin koulu- ja opiskeluvuosista kuin ajasta keskitysleirillä. "Jaksollinen järjestelmä on sukutarina, – – yksilöllinen kehityskertomus, romaani maailman laajenemisesta ja todellisuuden havaitsemisesta sekä kirjailijantyön ehdoista, romaani yhden kansakunnan moninkertaisesta sotkeutumisesta fasismin verkkoihin ja vielä ainakin romaani yksilöllisestä vastarinnasta ja hengissä selviytymisestä toisen maailmansodan myrskyissä", kirjoitti Tuukka Kangasluoma HS:n arviossa. "Tarvitaan eriävää mielipidettä, erilaisuutta, suolaa ja pippuria – fasismi ei tahdo niitä, se kieltää ne ja sen tähden minä en ole fasisti; se tahtoo että kaikki olisivat samanlaisia enkä minä ole samanlainen."

Joku on nukkunut vuoteessani

Joku on nukkunut vuoteessani

5.8.2019 | Jaa täky | Teostiedot
Kristiina Lähde kuvaa romaanissaan Joku on nukkunut vuoteessani (Teos 2012) yhdessäolon ja yksinäisyyden kipeitä puolia. Rosa herää aamulla ja huomaa, että hänen vieressään nukkuu vieras mies, joka lisäksi vaikuttaa asettuneen sujuvasti taloksi. Rosa yrittää löytää apua niin lääkäriltä kuin poliisilta, mutta häntä ei oteta vakavasti. Samaan aikaan toisaalla Laura ihmettelee miehensä katoamista. "Joku on nukkunut vuoteessani alkaa vakavahenkisenä teoksena parisuhteen vaikeudesta, mutta muuttuu melko pian mustankepeäksi huumoriksi samasta aiheesta", kirjoittaa Mari Viertola Turun Sanomien arvostelussa. "Rosa mietti, mikä adjektiivi parhaiten kuvaisi miestä. Mikään ei tuntunut sellaiseen sopivalta. Hän päätyi siihen, että mies oli räikeän vastakohta. Hänen teki mieli tiuskaista, että jos hän osaisi kertoa miehestä lisää, ei kai tämä silloin olisi vieras. Hän nielaisi kuitenkin ärtymyksensä ennen kuin se ehti sanoiksi."

Nunnia ja sotilaita

Nunnia ja sotilaita

12.7.2019 | Jaa täky | Teostiedot
Kirjailija ja filosofi Iris Murdochin (1919–1999) syntymästä tulee 15.7. kuluneeksi 100 vuotta. Hänen romaaninsa Nunnia ja sotilaita (Weilin + Göös 1983, suom. Eva Siikarla) kuvaa kahden naisen syvää ystävyyttä ja pyrkimystä uuden elämän aloittamiseen. Toinen heistä menettää rakkaan aviomiehensä hieman yli nelikymmenvuotiaana, toinen on vuosien luostarissaolon jälkeen irronnut nunnanlupauksestaan. Murdoch tutkii kirjassa rakkauden ja syyllisyyden olemusta, moraalia ja ystäväpiirin tunteiden kerrostumia. "Murdochin myönteisessä mielessä perinteinen romaani vaatii lukijaltaan aikaa, mutta myös palkitsee hänet kerronnallisen antinsa runsaudella", luonnehditaan teosta Arvostelevan kirjaluettelon aikalaisarviossa. Romaanin suomentaja sai käännöksestään valtionpalkinnon. "Tiettyjä herttaisia ja liikuttavia asioita oli vältettävä. Aivan kuin heidän hellyytensä verkkoa ei saisi tehdä liian tiuhaksi, mikäli he aikoivat välttää tuskaa. Vaikka he olivat leikkisästi ja näkyvästi helliä toisilleen, he pitivät kurissa tietyt tunnelajit tai -ilmaukset. Heidän kielenkäyttönsä oli hillittyä ja heidän rakkaudessaan oli pidättyväistä arvokkuutta."

Taivaanranta

Taivaanranta

8.7.2019 | Jaa täky | Teostiedot
Lomakausi on kesämökkeilyn aikaa. Joskus mökille suunnataan myös tummissa tunnelmissa, kuten Juha Seppälän Taivaanranta-novellikokoelman (WSOY 1987) pitkässä nimikertomuksessa. Siinä keski-ikäinen taidemaalari Boman ajaa vanhan opiskelutoverinsa Mutasen mökille auttamaan tätä talon etsinnässä. Edellisenä keväänä eronnut Mutanen elää yksin kesämökillä. "Miesten välillä tuntuu olevan jännitteitä, jotka johtuvat vanhoista selvittämättömistä asioista. Mutanen pohtii itsekseen, onko talonosto ollut ainoa syy pyytää Boman vierailulle, ja Boman suhtautuu epäluuloisesti Mutasen esittämiin, hänen elämäntilannettaan koskeviin kysymyksiin", kirjoittaa Tuomas Juntunen Avain-lehdessä 4/2008 julkaistussa artikkelissa "Tylyjen rivien rehevät välit". Kokoelma sisältää myös kolme lyhyttä novellia. Seppälä sai teoksesta Kalevi Jäntin palkinnon. "Tontti vaikutti hoitamattomalta. Puista syksyllä pudonneet lehdet ja risut oli jätetty keräämättä ja ne muodostivat nyt epätasaista maastoa kattavan likaisen kirjavan maton, jota siellä täällä puhkoivat kirkkaat luonnonkukat. Mitään istutuksia ei ollut kuten viimeksi."

Ihmiset alastomuudessa

Ihmiset alastomuudessa

4.7.2019 | Jaa täky | Teostiedot
Venäläiskirjailija Andrei Astvatsaturovin (s. 7.7.1969) kulttisuosioon noussut omaelämäkerrallinen romaani Ihmiset alastomuudessa (Idiootti 2010, suom. Tuukka Sandström) kertoo Pietarin älymystöstä. Teoksessa kuvataan lapsuutta Brežnevin ajalla, vaikeaa koulunkäyntiä ja päätymistä yliopistoon kirjallisuudentutkijaksi. Kuvaus on nokkelan satiirista, kepeää mutta terävää. "Astvatsaturov, syntyjään kuudennen polven pietarinjuutalainen, rakentaa romaaninsa lyhyistä otsikoiduista katkelmista. Kerronta pulputtaa spontaaninoloisena virtana, jota sivupurot katkovat tiuhaan", kirjoittaa Ville Ropponen Kiiltomadon arviossa. Andrei Astvatsaturov on Pietarin valtionyliopiston dosentti ja kirjallisuuskriitikko. "Priimusta minusta ei loppujen lopuksi tullut. Vitosia ilmestyi silloin tällöin arvosanavihkooni, mutta nelosia ja kolmosia oli enemmän. Joskus sain jopa kakkosia. Mutta ne eivät lannistaneet. Näin niissä jokaisessa joutsenen kaulan siron kaaren, jota saattoi katsella mieluusti kauankin. Vanhemmillani oli tästä eriävä mielipide."

Lakanasiivet

Lakanasiivet

1.7.2019 | Jaa täky | Teostiedot
Heinäkuun alkaessa voi hypätä 78 vuotta taaksepäin Sirpa Kähkösen romaanin Lakanasiivet (Otava 2007) mukana. Kuopio-sarjaan kuuluva yhdenpäivänromaani kertoo heinäkuun ensimmäisestä päivästä 1941, jolloin Kuopiota pommitettiin jatkosodan aikana. Kirjan henkilöihin kuuluvat mm. juuri kaupunkiin saapunut kabareetanssijatar Mizzi tyttärineen ja rouva Lehtovaaran sotakasvatti Juho, joka päättää karata. "Menneisyyden maailman ja siinä elävät fiktiiviset ihmiset voi Lakanasiivissä melkein aistia. Savon murre, jota henkilöt käyttävät, ei tee henkilöistä huvittavia vaan ilmaisee juuri niitä tunteita, joita sen kussakin tilanteessa pitääkin", kuvaa Päivi Koivisto Kiiltomato-lehden arvostelussa. Kähkönen sai romaanista Kiitos kirjasta -mitalin ja teos oli myös Finlandia-ehdokkaana. "Lapsi nosti katseensa kuuhun, joka lensi auton mukana taivaalla; oli heinäkuisen yön hämärin hetki, ja lämmin ilma leyhyi ohjaamoon avonaisista ikkunoista. Kuu oli äänetön ja etäinen kuin äiti, joka istui siinä vieressä tupakoiden."

Hautuukoti

Hautuukoti

Hautuukoti

28.6.2019 | Jaa täky | Teostiedot
Amerikkalaisen sarjakuvataiteilija Alison Bechdelin omaelämäkerrallinen teos Hautuukoti (Like 2009, suom. Taina Aarne) kertoo hänen lapsuudenperheensä tarinan. Hautaustoimistoa pyörittäneen perheen sisäiset jännitteet tuntuvat vapautuvan, kun Alison kertoo lesboudestaan. Pian hänen isänsä, jolla myös paljastuu olleen homoseksuaalisia suhteita, kuitenkin jää rekan alle. Alison ei usko sen tapahtuneen vahingossa. "Se on tarina isossa kartanossa kasvamisesta, vierekkäin olemisesta, mutta silti omiin kupliin jäämisestä, jossa jokainen on näennäisesti lähekkäin, mutta niin kaukana toisistaan kuin yhdessä kartanomaisessa kodissa vain olla voi", kuvataan teosta Mitä luimme kerran -blogissa. Bechdel sai sarjakuvaromaanistaan arvostetun Eisner-palkinnon.  "Ei ole itse asiassa mitään todisteita siitä, että isä tappoi itsensä. Kukaan ei tiennyt, ettei se ollut onnettomuus. Hänen kuolemansa oli kenties hänen hienoin, mestarillisin taidonnäytteensä."

Ihan toinen iankaikkisuus

Ihan toinen iankaikkisuus

24.6.2019 | Jaa täky | Teostiedot
Kirjailija, kääntäjä, kustantaja ja monista muistakin kirjallisuusalan töistään tunnettu Leevi Lehto on kuollut 22.6. kotonaan Helsingissä. Lehto perusti ntamo-kustantamon vuonna 2007, ja hänen oma tuotantonsa sisältää runoutta, proosaa ja paljon verkossa julkaistuja tekstejä. Vuonna 1991 Lehto teki pitkän tauon jälkeen paluun runoilijana teoksellaan Ihan toinen iankaikkisuus (Otava). Kirjassa on intensiivisiä runoja kokemisesta. "Pidin suuresti siitä hienovaraisuudesta, jolla Lehto esittää sanojensa maagisen ytimen", kirjoitti Risto Ahti kokoelmasta Aamulehdessä. "täällä on aurinkoista / parvekkeen pöydällä on pölyä / on tänään: / se sama päivä / joka ikuisuudessakin on"

Sivut