Mitä lukisin seuraavaksi? Kirjastojen Kirjasampo.fi auttaa sinua löytämään kiinnostavat kirjailijat, kirjat ja lukukokemukset.

Päivän täky

Toimitukselta: Ajankohtaista | Kirjailija | Teema | Teos | Täky

Näkymättömät kädet

Näkymättömät kädet

Näkymättömät kädet

7.12.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Vuoden 2011 kotimaisena kirjana on Ville Tietäväisen (s. 1970) sarjakuvaromaani Näkymättömät kädet (WSOY). Vahvasti yhteiskunnallinen teos kertoo marokkolaisesta Rashidista, joka elää vaimon ja pienen tyttären kanssa peltimajassa vanhempiensa katolla ja menettää työnsä ompelimossa. Hänet houkutellaan lähtemään vaaralliselle merimatkalle Espanjaan etsimään uusia mahdollisuuksia ja itsekunnioitusta. Matkalla Rashidin ystävä hukkuu, eikä Eurooppa osoittaudu unelmien onnelaksi. Rashid päätyy töihin tomaattiviljelmälle, jonka työntekijöiden kohtelu on karua. "Värejä Tietäväinen käyttää rajoitetusti, lähinnä sinisen ja keltaisen tummimpia sävyjä, ja onnistuu niillä luomaan painostavan tunnelman. Tuntuu lattealta todeta, että Näkymättömät kädet on tärkeä taideteos. Mutta sitä se on, ja ansaitsee tulla luetuksi", kirjoitti Juha Mäkinen teoksesta Keskisuomalainen-lehden arvostelussa ilmestymisvuonna. Tietäväinen sai teoksestaan Sarjakuva-Finlandian. "Oletteko nähneet Euroopan linnoituksen lasimurskalla kuorrutetut muurit? ...jos joku on suojattua, sen täytyy olla arvokasta, ymmärrättekö?"

Myrsky nousee paratiisista

Myrsky nousee paratiisista

Myrsky nousee paratiisista

4.12.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Johannes Anyuru (s. 1979) sai viime viikolla August-palkinnon teoksestaan, joka ilmestyy myös suomeksi ensi vuoden keväänä. Jos kirjailijaan haluaa jo ennen sitä tutustua suomeksi, luettavissa on kolme vuotta sitten ilmestynyt Myrsky nousee paratiisista (Schildts & Söderströms, suom. Outi Menna). Elämäkerrallinen romaani kertoo Anyurun isän tarinaa. Päähenkilö, johon viitataan vain kirjaimella P, on lähtenyt Ugandasta lentosotakouluun Kreikkaan. Siellä hän saa tammikuussa 1971 kuulla Idi Aminin tekemästä sotilasvallankaappauksesta. Ugandalaiset kadetit määrätään palaamaan kotimaahan, mutta P tekee päätöksen loikata ja jäädä Kreikkaan. Myöhemmin hän kuitenkin palaa Afrikkaan saadakseen töitä lentäjänä, jolloin hänet pidätetään. Seuraavat vuodet P on pakolainen ja sotilasleirin vanki, karkulainen ja henkensä kaupalla pakeneva. "Isän tarina asetetaan kontekstiinsa, ja kirjailija tarkastelee sitä, miten hänen isänsä kohtalossa heijastuu koko Afrikan maanosan historia", kirjoittaa Pasi Salminen Kiiltomato-lehdessä. "Vuonna tuhatyhdeksänsataakuusikymmentäyhdeksän hän oli Kreikassa ja opiskeli kreikkaa ja näki koulutuslentokoneiden nousevan ja laskeutuvan ja iltaisin oli kylmempi kuin koskaan Ugandassa ja hän kietoi oliivinvihreän verryttelytakin tiukemmin ympärilleen ja hytisi - -"

27 eli kuolema tekee taiteilijan

27 eli kuolema tekee taiteilijan

27 eli kuolema tekee taiteilijan

1.12.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Vuoden 2010 kotimainen kirjavalinta on Alexandra Salmelan (s. 1980) romaani 27 eli kuolema tekee taiteilijan (Teos). Kirja sai ilmestymisvuonnaan aikaan oman Finlandia-ehdokaskohunsa, koska Salmela ei ollut Suomen kansalainen, mitä palkinnon säännöt tuolloin vielä edellyttivät. Romaani itsessään on kieleltään ja kerronnaltaan rikas, eri tyylejä ja keinoja yhdistelevä kokonaisuus. Kertojia kirjassa on neljä. Pääosassa on Angie, joka täyttää 27, haluaa tulla kuuluisaksi taiteilijaksi ja ehtiä kuolla sen ikäisenä, kuten monet legendat. Lisäksi on reipas, iloinen ja naiivi Herra Possu, kyyninen ja sarkastinen kissa Kassandra sekä lakonisen tarkasti kertova undulaatinkeltainen Opel Astra. Kertomuksessa kuljetaan sekä Prahassa että Suomen maaseudulla. "Salmelan ironian miekka ei säästele sen enempää taiteilijaa, hippejä, suomalaista juroutta, ydinperhettä, ekopakkomiellettä kuin kulttuuriväkeäkään", totesi Saija Räsänen Savon Sanomien arviossa. Salmela sai teoksesta Finlandia-ehdokkuuden lisäksi HS:n kirjallisuuspalkinnon. "Se halusi olla poliittisesti aktiivinen, mutta politiikka ei kiinnostanut sitä. Se halusi olla radikaali, muttei osannut olla kuin päättämätön ja haparoiva. Se halusi rakkauden, muttei tuntenut sitä. Se halusi villin seksielämän, mutta ruumiillisuus ei kiihottanut sitä. Se halusi olla absolutisti, mutta eri sfääreihin eksyminen kiihotti sitä. Se halusi irtaantua kaikesta, muttei uskaltanut antaa palaa."

Kadotetut

Kadotetut

Kadotetut

29.11.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Vuoden 2009 kotimaisena kirjana on Marko Kilven (s. 1969) rikosromaani Kadotetut (Gummerus). Dekkareita on ollut Finlandia-palkinnon ehdokkaina vuosien saatossa vain pari, mutta Kilven romaani onnistui ilmestymisvuonnaan nousemaan ehdokkaaksi. Kadotetut on kirjailijan toinen teos poliisina työskentelevästä entisestä mainosmiehestä, Olli Revosta. Kirjassa esiintyy välinpitämättömyyttä, hyväksikäyttöä, nuorison tarvetta tulla huomioiduksi, verkkokeskusteluissa esitettyjä uhkauksia, pikkujulkkisten katoamisia, poliisin uupumista ja sisäisiä konflikteja. Aiheet ovat tiukasti ajassa kiinni. "Kadotetut kuitenkin pakottaa näkemään, miten täälläkin pahoinvointi saa yhä hurjempia seurauksia ja toisaalta väkivaltaa ja kuolemaa on aina ollut ympärillämme, halusimme tai emme", pohdiskellaan teoksen maailmaa Järjellä ja tunteella -kirjablogissa. "Tallista paljastunut totuus muutti hänen käsityksiään perustavalla tavalla. Juuri, kun hän oli kuvitellut, että elämä, tai edes hänen taloyhtiönsä, pysyisi hallinnassa, pyyhkäistiin kuvitelmat roskakoriin yhdellä ovenavauksella. Ehkä kaikkea ei pitäisi tietää. Kenties jotkin ovet on tarkoitettu kiinni pidettäviksi, vaikka kuinka omassa kivijalassa seisoisivatkin."

Medeia

Medeia

Medeia

27.11.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Saksalaiskirjailija Christa Wolf (13.8.1929 – 1.12.2011) kirjoitti uudelleen antiikin myyttiä romaanissaan Medeia (Tammi 2000, suom. Oili Suominen). Euripides toi Medeian hahmon kirjallisuuteen lapsenmurhaajana, ja myöhemmin tätä on tulkittu yhä uusin tavoin: parantaja, papitar, rakastettu, mustasukkainen, kavala ja juonitteleva nainen. Wolf puolestaan luo Medeiasta muotokuvan lujatahtoisena, persoonallisena naisena, joka ei sopinut omaan aikaansa. Muinaiseen Kolkhisiin ja Korinttiin sijoittuva tarina haastaa lukijan sijoittamaan tapahtumat nykyhetkeen. Kirjan polttopisteessä on kysymys vallasta ja siihen liittyvästä väkivallasta. "Vallan keskus on sokaiseva: se saa ihmiset unohtamaan mitä he ovat nähneet ja uskomaan, että uhrit ovat välttämättömiä. Mutta Medeia ei pysty unohtamaan, ja siksi hänestä muodostuu uhka kuninkaalle. Voimakkaana naisena, joka ei Korintin vaimojen tapaan alistu miehensä käskyvaltaan, hän on kaksinkertainen uhka", kirjoittaa Sanna Nyqvist teoksesta Kiiltomadon arviossaan. "He eivät lähteneet minun takiani, eivät vain minun takiani, niin Lyssa vakuutti minulle moneen kertaan, kun kolkhislaiset sitten myöhemmin, petyttyään maihin joihin minä, itsekin pakon ajamana, olin johdattanut heidät, rupesivat syyttämään minua siitä että he olivat menettäneet kotimaansa, joka jälkeenpäin hohteli heidän mielessään sumentumattoman kirkkaana."

Mitä onni on

Mitä onni on

Mitä onni on

24.11.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Vuoden 2008 kotimainen kirjavalinta on Petri Tammisen (s. 1966) romaani Mitä onni on (Otava). Kirjan päähenkilönä on nelikymppinen kirjailija, joka päättää vaimonsa ehdotuksen pohjalta alkaa tehdä kirjaa onnesta. Kuvataiteilijaystävänsä kanssa he matkaavat ympäri Suomea, tapaavat erilaisia ihmisiä, mutta itse onni tuntuu pakenevan yhä kauemmas. Mitkä asiat ovat niitä, jotka estävät ihmisiä olemasta onnellisia? Vaikka ulkoiset puitteet elämälle ovat kunnossa, kirjailija ei koe onnea, ja lopulta hän alkaa haaveilla tanskalaisesta nuoruudenrakastetustaan... "Tammisen romaanissa liikutaan siis jälleen suurten kysymysten äärellä, ja se tehdään äkkiväärästi siksakaten päästä toiseen ironisella otteella. Sillä samalla kun teos tekee pilkkaa onnen kaivajista jopa kyynisen skeptikon äänellä, se myös allekirjoittaa melkeinpä naiivisti onnen ja sen etsinnän tärkeyden", kirjoitti Kaisa Kurikka teoksesta Turun Sanomien arviossa. "Suurimmasta oivalluksestani, siitä että onni oli jotakin pyöreää, en puhunut Liisalle mitään, en myöskään iskevää ja kiertävää voimaa käyttävistä porakoneista. Etenkään en puhunut laivan peräkanteen maalatuista kehistä enkä Hannun hyttiseurasta."

Esim. Esa

Esim. Esa

Esim. Esa

22.11.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Vuoden 2007 kotimaisena kirjana on Henriikka Tavin (s. 1978) runokokoelma Esim. Esa (Teos). Kirjan runoissa tehdään monenlaisia kokeiluja eri keinoilla, joiden valikoima sisältää mm. surrealismia, dadaa, kollaaseja, automaattikirjoitusta, language-runoutta. Myös typografiset ratkaisut ovat moninaisia, ja teoksen sivuilla etenee alaviitteen tavoin proosarunomainen teksti, joka muodostaa oman tasonsa. Tästä huolimatta kirja on yhtenäinen teos, sillä keinoja on käytetty hallitusti ja taidolla. Runoissa on paljon myös huumoria, joka syntyy välillä absurdista, välillä ironiasta. "Esim. Esa pelaa tunnistettavan ja mielettömän välisellä jännitteellä. Loogisuuden kaihtaminen ei ole kokoelmassa pelkästään leikkiä tai lukijan häirintää, vaikka absurdi liitetäänkin elimellisesti kaikkiin ilmiöihin", kuvaa Kimmo Korhonen teosta Kiiltomato-lehden arviossa. Tavi sai kokoelmasta Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon. "Viemärit sekoittuvat toisiinsa kuin ihmismäisten talojen juuret. Toisissa tapauksissa tehoaa ainoastaan julmuus. Saatan muuttua aivan toiseksi ihmiseksi. Lapset rypistyvät. Toisissa tapauksissa tehoaa ainoastaan julmuus. Hän ei tiedä kirjoitetaanko unen puute yhteen vai erikseen. Lapset rypistyvät. Tunnit muuttuvat tunteiksi."

Ei kenenkään lapset

Ei kenenkään lapset

Ei kenenkään lapset

20.11.2017 | Jaa täky | Teostiedot
20.11. on lapsen oikeuksien päivä. Nigerialaissyntyisen amerikkalaiskirjailija Uzodinma Iwealan (s. 1982) romaani Ei kenenkään lapset (Gummerus 2007, suom. Tero Valkonen) kertoo lapsisotilaista nimeämättömässä Afrikan maassa. Kymmenvuotias Agu kaapataan kotikylästään sissisotilaaksi, ja huumeilla kyllästetty resuinen sotajoukko kylvää väkivaltaa ja kuolemaa. Kauheudet välittyvät lukijalle Agun aistihavaintojen kautta rikkonaisella ja vetoavalla äänellä kerrottuna. "Ei kenenkään lapset on kronologinen tapahtumien ketju ajasta, jonka Agu viettää sissijoukkiossa. Kronologisuutta leikkaavat valoisat muistot, jotka luovat kontrastia muutoin pimeälle kertomukselle. Iwealan teos on realistinen kuvaus lapsisotilaan elämästä", todetaan Kiiltomato-lehden arvostelussa. Iweala sai kimmokkeen kirjaansa työskennellessään Nigeriassa lapsisotilaiden kuntoutuskeskuksessa. Romaanin pohjalta on tehty myös elokuva Beasts of No Nation. "Asemehu tekee vahvemman ja rohkeamman. Se tekee pään kipeäksi ja se maistuu kuin luoti ja sokeriruoko. Minä en tykkää siitä miten sen väri on kuin öljyä ja mustaa maalia tai kuraojan vettä mutta minä änkeän mukaan että voin panna sitä suuhun."

Vihan päivä

Vihan päivä

Vihan päivä

17.11.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Vuoden 2006 kotimainen kirjavalinta on Markku Pääskysen (s. 1973) romaani Vihan päivä (Tammi). Perhesurmat herättävät aina epäuskoista järkytystä, ja tällainen tosielämän tapahtuma on Pääskysen monologimuotoisen pienoisromaanin pohjana. Kirjan äänenä on masennusta sairastava perheenäiti Eliisa, joka kantaa taakkanaan salaisuutta siitä, että perhe on menossa vararikkoon. Rakkaus perhettä kohtaan kannattelee Eliisaa, mutta hän muistaa myös miehen kotiin tuoman haulikon, jonka omistaja ei ollut voinut säilyttää asetta omassa kodissaan. "Markku Pääskynen ei kuvita, ei arvaile, ei selitä eikä moralisoi, vaan kirjoittaa täyttä muotokuvaa naisesta, jonka elämä on lapsuudesta asti kulkenut masennuksen varjossa kohti helteistä iltapäivää ja sen päätöstä", toteaa Hannu Marttila HS:n arviossaan. Pääskynen sai romaanista Kalevi Jäntin palkinnon ja oli Finlandia-ehdokkaana. "Kolmas uni näyttää pelon. Pahimmissa muurahaiset kiipeävät kasvoilleni. Herättyäni olen pyyhkinyt muurahaiset pois, siirtänyt hiestä kastuneen peiton sivuun ja on kestänyt tovin ennen kuin olen muistanut nimeni."

Kesän varjot

Kesän varjot

Kesän varjot

15.11.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Vuoden 2005 kotimaisena kirjana on Bo Carpelanin (25.10.1926 – 11.2.2011) romaani Berg (Schildts), joka ilmestyi suomeksi nimellä Kesän varjot (Otava, suom. Oili Suominen). 1990-luvun lopulle sijoittuvassa romaanissa Mattias saa kirjeen Sonjalta, perhetutulta jota on lapsena syvästi rakastanut. Sonja on lähes kahdeksankymmenen, kuolemaisillaan, mutta tahtoo vielä nähdä Mattiaksen, joka lähtee matkalle suvun vanhan perintökartanoon Bergiin ja muistoihinsa. Teoksen toinen aikataso sijoittuu vuoteen 1944 ja sen kohtalokkaaseen kesään, jolloin tapahtui vuosikymmenien päähän vaikuttaneita asioita. On syyllisyyttä, järkkynyt mieli ja salaperäisyyttä. Kirjan kieli soljuu hitaasti runon tapaan luoden tiivistä tunnelmaa, kuvausta muistoista ja siitäkin, mitä ei muisteta. Carpelan sai romaanista toisen Finlandia-palkintonsa. "Kun hän hymyili minulle, minä loistin. Eikö hän tullutkin pyörällä Rantalasta kun me hiljakseen kävelimme eteenpäin? Eikö hän pysähtynytkin minun viereeni lottaunivormussaan, jonka valkoinen kaulus hohti ruskettunutta kaulaa vasten? Hiukset liehuvat tuulessa, kaikki on liikkeessä minun sisälläni, linnut, kimalaiset, pilvet! Sota on vain varisten rääkyntää."

Nimeltään Grace

Nimeltään Grace

Nimeltään Grace

13.11.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Kanadalainen Margaret Atwood (s. 18.11.1939) on tänä vuonna ollut esillä erityisesti romaaniinsa perustuvan Handmaid's Tale -televisiosarjan myötä, ja itse kirjakin on osoittautunut jälleen ikävän ajankohtaiseksi. Tällä hetkellä katsojia koukuttaa uusi Alias Grace -sarja, joka perustuu Atwoodin romaaniin Nimeltään Grace (Otava 1997, suom. Kristiina Drews). Tositapahtumiin perustuvassa teoksessa Grace Marks -niminen piikatyttö tuomitaan elinkautiseen vuonna 1843 tapahtuneesta kaksoismurhasta. Hän on viettänyt telkien takana kuusitoista vuotta, kun englantilainen psykiatri Simon Jordan haastattelee häntä ja kiinnostuu syyttömyyttään vakuuttelevasta naisesta niin, että haluaa selvittää totuuden psykoanalyysin keinoin. Gracen menneisyyttä, oikeudenkäynnin pöytäkirjoja ja nykyhetkeä vankeudessa sekoittava kerronta luo kiistellystä päähenkilöstään moniulotteisen kuvan. "Minä hämmästyin kun luin sen ensimmäisen kerran – sanotaanhan sitä että joku on maineikas laulaja tai maineikas runoilijatar tai maineikas spritualisti tai maineikas näyttelijätär, mutta mitä maineikasta on murhaamisessa? Oli miten oli, murhaajatar on raju määritelmä ihmiselle. Sillä sanalla on ominainen tuoksu – tunkkainen ja masentava, niin kuin kuolleilla kukkasilla maljakossa."

Pussikaljaromaani

Pussikaljaromaani

Pussikaljaromaani

10.11.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Vuoden 2004 kotimainen kirjavalinta on Mikko Rimmisen (s. 8.5.1975) Pussikaljaromaani (Teos). Helsinkiin Kallion kaupunginosaan sijoittuva yhdenpäivänromaani kuvaa kolmen miehen, Marsalkan, Lihin ja Hennisen, hortoilua kaupungilla. Päämäärättömän vaeltelun tunnelmaa tehostaa teoksen kieli ja jahkaileva, paikoin junnaava dialogi. Myös huumori nousee kirjassa kielenkäytöstä, ja kerronta on tarkasti havainnoivaa, kaunistakin. "Pussikaljaromaania on kiitelty muun muassa Kallio-kuvan näköisyydestä ja verbalistiikan suvereeniudesta. Rimmisen varsinainen taikatemppu on mielestäni kuitenkin vasta se, että hän onnistuu rakentamaan lohduttomista aineksista valoisan romaanin, josta puuttuu lähes tyystin postmoderniksi ironiaksikin luonnehdittu katkera kalkki", kirjoitti Tuomo Karhu Kiiltomato-verkkolehden arviossaan. Pussikaljaromaani on sovitettu myös Pussikaljaelokuvaksi. Teos oli Finlandia-ehdokkaana ja sille myönnettiin Kalevi Jäntin palkinto. "Äkkiä oltiin kerätty tyhjät pullot joita siinä lojui läjä jo edellisten istujien jäljiltä niin että niistä kertyi täysi kassillinen, haudattu tupakantumpit kuumaan hienojakoiseen hiekkaan joka siinä auringonpaahteessa näytti melkein läpikuultavalta, noustu seisomaan, seisty, ja sitten seisty vielä vähän."

Punainen erokirja

Punainen erokirja

Punainen erokirja

8.11.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Vuoden 2003 kotimaisena kirjana on Pirkko Saision romaani Punainen erokirja (WSOY). Teos päättää Saision omaelämäkerrallisen trilogian, ja Saisio sai romaanista Finlandia-palkinnon. Kirja kulkee aikatasosta toiseen eikä etene kronologisesti, ja tarinaa kerrotaan Saisiolle tunnusmerkiksi muodostuneeseen tyyliin lyhyinä fragmentteina, jotka ajoittain jakautuvat myös runon tapaan säkeisiin. Tapahtumat kuvaavat mm. 1970-luvun opiskelijaelämää, vasemmistolaista liikehdintää, teatterikoulutusta, kirjailijuutta, seksuaalivähemmistöjen elämää eri vuosikymmenillä, rikollisena pitämistä ja salaisia kohtaamisia. "Punainen erokirja on nimensä mukaisesti kirja eroista: erosta Havvaan, erosta omaan äitiin naissuhteiden takia, irtautumisesta kommunistisesta politikoinnista ja lopuksi eroamisesta omasta tyttärestä, joka kirjan lopussa lähtee kotoa", kirjoittaa Päivi Koivisto väitöskirjassaan Elämästä autofiktioksi – lajitradition jäljillä Pirkko Saision romaanisarjassa Pienin yhteinen jaettava, Vastavalo, Punainen erokirja. "Minäkään en puhu nilkastani, en siihen pesiytyneestä, alati itsestään muistuttavasta kukinnosta, en harmaasilmäisestä rakastetustani, joka levottomana liekkinä lepattaa jossakin Helsingin yössä; olen uskollinen äidilleni."

Sokrateen kuolema

Sokrateen kuolema

Sokrateen kuolema

6.11.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Tämä viikko alkaa 6.11. vietettävällä ruotsalaisuuden päivällä. Lars Gyllensten (12.11.1921 – 25.5.2006) oli arvostettu kirjailija ja Ruotsin akatemian jäsen, jonka teoksia on käännetty suomeksi kuitenkin vain pari. Filosofinen ja historiallinen romaani Sokrateen kuolema (Otava 1965, suom. Kyllikki Hämäläinen) käsittelee suhdetta kuolemaan Sokrateen itsemurhan kautta. Asiaa peilataan filosofin lähimpien omaisten ja ystävien näkökulmista, ja eri keskustelijoiden teemat tuntuvat yhtä tärkeiltä mutta kumoavat samalla toisiaan, jolloin lukija jää epävarmaksi. Kirjailija pidättäytyy kannanotoista, mutta asettaa kyseenalaiseksi Sokrateen valinnan oikeutuksen – olisiko elämän jatkaminen perheen piirissä ollut rakastavampi ja epäitsekkäämpi ratkaisu kuin kuolema aatteen vuoksi maineen säilyttämiseksi jälkimaailmalle? "Hänen valtakuntansa oli muiston maastoa, hänen keinonsa olivat sanansaattajan – mutta kaikki tämä, mikä erotti hänet toisista valtiomiehistä tai seikkailijoista, ei saanut peittää sitä tosiasiaa, että hän seisoi samalla perustalla kuin hekin! Vallanhimo, luoda historiaa, painaa leimansa maailmaan! Se oli armoton intohimo."

Auringon asema

Auringon asema

Auringon asema

3.11.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Vuoden 2002 kotimaisena kirjavalintana on Ranya ElRamlyn (nyk. Paasonen, s. 9.1.1974) esikoisromaani Auringon asema (Otava). Kieleltään ja kerronnaltaan moniulotteinen, runollinen teos kuvaa kertojan lapsuutta, kasvua, tämän vanhempien rakkaustarinaa ja kulttuurien erilaisia tapoja. Tapahtumat sijoittuvat Egyptiin, Libyaan, Intiaan ja Suomeen. Kertomus kulkee ajatuksenvirtana ja ympyrän muodossa palaten yhä uudelleen minäkertojan vanhempien kohtaamiseen junassa. Eroavaisuuksia symboloi appelsiinin kuoriminen. "Auringon asema ei julista, ei saarnaa, ei vakuuttele, ei pakota katsomaan valokuva-albumin kaikkia kuvia vaan pysäyttää hetkiä, laajentaa niitä, viipyilee ja lainaa lukijalle kaleidoskooppisilmät", toteaa Niina Hakalahti Kiiltomato-lehden arviossaan. Teokselle myönnettiin Runeberg-palkinto, Kalevi Jäntin palkinto ja Kiitos kirjasta -mitali. Siitä on tehty vuosien varrella useita tutkimuksia eri näkökulmista. "Me ajoimme puistoon, jossa oli tekojärvi, ja me näimme miten ravut tappelivat mustassa vedessä. Me joimme kokista paperisilla pilleillä, jotka vettyivät ja hajosivat ennen kuin olimme juoneet loppuun. Minun äitini joi Stella-olutta suuresta ruskeasta pullosta. Oli pimeää, ja puita koristivat punaiset ja vihreät ja keltaiset lamput, joista puolet on rikki, tietenkin."

Siivekkäät ja hännäkkäät

Siivekkäät ja hännäkkäät

Siivekkäät ja hännäkkäät

1.11.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Vuoden 2001 kotimainen kirja on Saila Susiluodon runokokoelma Siivekkäät ja hännäkkäät (Otava). Kokoelma on Susiluodon esikoisteos, joka toi tekijälleen Kalevi Jäntin palkinnon ja tunnustusta uuden polven proosarunoilijana. Teos lainaa saduista ja legendoista yhdistellen myyttisiä naishahmoja lähiötodellisuuden arkisiin ja lihallisiin naisiin. Kokoelman runoissa kuvataan aistilliseen tapaan naisten luonnonläheistä maailmaa erotuksena älyllisestä ja jäsentävästä miesmaailmasta. Huumori keventää teosta, joka muodostaa myös kasvutarinan. Näkökulma vaihtelee tytöstä naiseen ja takaisin usein saman runonkin sisällä havainnollistaen vuoropuhelua sisäisen lapsen ja aikuisen välillä. Tarinallisuus tekee kokoelmasta helposti lähestyttävän. "Susiluodon teksti vilisee oivalluksia, jotka lukija voi asettaa peiliksi eteensä", toteaa Juha Siro Kiiltomato-arviossaan. "Yhtenä yönä hän tuli luokseni, hänen hiuksensa olivat hujan hajan. Hän sanoi: minun täytyi lähteä sillä minä olen tyttö, ymmärrätkö. Sitten hän itki ja nojasi seinää vasten. Hän itki tällä tavoin kolme päivää, kolme yötä, kunnes lakkasi ja sanoi: tästä lähtien näen aina unta vedestä. Joka yö vesi nousee kuin itku, kunnes keksin jonkin keinon."

Kharonin lautalla

Kharonin lautalla

Kharonin lautalla

30.10.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Unkarilainen kirjailija Gyula Illyés (2.11.1902 - 5.4.1983) oli aikanaan myös poliittisesti aktiivinen toimija, joka runoillaan ja proosateoksillaan asettui vähäosaisten ja kotimaansa maattoman talonpoikaiston puolelle. Hänen teoksensa Kharonin lautalla (WSOY 1979, suom. Olavi Metsistö) on puolestaan esseeromaani vanhenemisesta. Sekä lämpimällä että armottomalla tavalla kirjailija kuvaa biologisia muutoksia, ongelmia jotka aiheutuvat ihmisen ja ympäristön muuttuneesta suhteesta, ja hän kertoo myös lapsuutensa talonpoikaisesta elämästä hahmoineen. Illyés ottaa kantaa moniin suurten ajattelijoiden sanoihin vanhenemisesta ja vanhuudesta. "Kirjan aikoihin 67-vuotias Illyes ei ole yrittänytkään johdonmukaisuuteen, vaan ottaa vanhuuden vastaan milloin antiikin, milloin kristinuskon, milloin Shakespearen, milloin nykyajan yhteiskunnan vaikuttaessa", kertoo aikalaisarvio. "Tiedostan että aika kuluu uskomattoman nopeasti, ettei se pidä voimassa entisiä sopimuksia. Olen kyllästynyt sen oikkuihin, mutta en välitä niistä, sen nopeista laskutempuista; en tarkasta laskuttavan tarjoilijan salamannopeita kynänpyörähtelyjäkään."

Teo

Teo

Teo

27.10.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Vuoden 2000 kotimaisena kirjavalintana on Sami Parkkisen (s. 17.9.1962) romaani Teo (Gummerus). Lämminhenkinen tarina kertoo Teosta, jonka äiti kertoo hänelle pienenä, että hänen nimensä tarkoittaa Tuomittu Elämään Oikein. Tämä ajatus jää elämään Teon päässä ja hänestä tulee hyvin avulias muita kohtaan, eikä hän siedä kilpailua tai oman edun tavoittelua. Auttamisellakin on kuitenkin rajansa, ja Teon läheisille asiasta tulee jopa riesa. Aikuisiällä Teo on yksinäinen ja vain hänen sisarensa Arja jaksaa kuunnella häntä. Arjan mies, työnarkomaani Poju, päätyy Teon "pelastettavaksi", ja mies saa opetusta pysähtymiseen, hiljentymiseen ja kuuntelemiseen mm. lukemalla kaunokirjallisuutta kontulalaisessa miesporukassa. Poju itse menee auttamisesta lähinnä pyörälle päästään, ja samanaikaisesti vaimolla on Hollannissa omat kuvionsa... Sydämellisen valoisa romaani pääsi vuoden 2000 Finlandia-ehdokkaaksi. "Valo huoneessa oli oranssisen rusehtavan hämyistä. Pari kertaa Poju oli nukahtanutkin kesken luennan, ja sitä pidettiin jo parempana saavutuksena kuin hermostunutta pyöriskelyä. Itse asiassa sitä pidettiin valtaisana saavutuksena. Olisiko niin, ettei tää saisi olla mikään suoritus, Poju ajatteli."

Miehen tehtävä

Miehen tehtävä

Miehen tehtävä

25.10.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Vuoden 1999 kotimaisena kirjana on Marko Leinon (s. 8.9.1967) esikoisteos, novellikokoelma Miehen tehtävä (Tammi). Teoksen yksitoista novellia kertovat suomalaisista miehistä, heidän ongelmistaan ja hetkistä, jolloin elämä suistuu raiteiltaan. Henkilöiden reagointi tapahtumiin riippuu pienistä eleistä, ja usein asiat kärjistyvät äärimmäiseen pisteeseen. Kertomusten ilmassa leijuu väkivallan uhkaa, joka joskus myös toteutuu. Tyypillisiin käsityksiin miehisyydestä suhtaudutaan kokoelmassa kriittisesti. "Miehen tehtävä ei poikkea yleislinjasta. Silti Leino kirjoittaa komean omaäänistä proosaa, jossa inhot, pelot ja epäonnistumiset taipuvat mustan naurun loputtomiin kerroksiin", kirjoitti Antti Majander HS:n arviossaan. Leino sai teoksesta Kalevi Jäntin palkinnon. "Jos hän huomenna ottaisi ja ajaisi vaimon kanssa tänne, pysäyttäisi sillan alle ja osoittaisi seinää. Siinä sinulle aitoa miehekästä vallankumouksellisuutta eikä mitään käärmetyttöhöpinää, jota on helppo lasketella omassa kodissa kullan kalliissa nahkasohvalla röhnöttäen Nestlén cappuccino nenän alla."

Kerro minulle, Zorbas

Kerro minulle, Zorbas

Kerro minulle, Zorbas

23.10.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Kreikkalainen Nikos Kazantzakis (Suomessa on käytetty etunimestä myös muotoa Niko) oli kotimaansa tunnetuimpia kirjailijoita. Kazantzakis (18.2.1883 – 26.10.1957) muistetaan erityisesti romaanistaan Kerro minulle, Zorbas (Tammi 1954, suom. Vappu Roos). Kirjassa nuorehko filosofi-kirjailija saa seurakseen ja työmieheksi vanhemman kreikkalaismiehen, Alexis Zorbaksen. Heittäytyvä, elämäniloinen ja räväkkä Zorbas muuttuu hiljalleen isäntänsä opettajaksi heidän käydessään pitkiä keskusteluja elämästä. Zorbas ei jätä suorine mielipiteineen ketään kylmäksi, ja lukijat ovat pitäneet häntä vuoroin raivostuttavana ja rakastettavana hahmona. Teoksen tunnelma jää lukemisen jälkeen mieleen lämpimänä. "Milloin on sota, milloin nainen, milloin viini, milloin santouri; kuinka minulle jäisi aikaa jaaritella kynällä? Kun asiat ovat näin, kirjoittaminen on joutunut kirjatoukkien käsiin. Katsos ei kenelläkään, joka elää näitä mysteereitä, ole aikaa kirjoittamiseen, eikä kukaan, jolla on aikaa kirjoittaa, elä mysteereitä."

Sivut