Päivän täky

Toimitukselta: Ajankohtaista | Kirjailija | Teema | Teos | Täky

Auringon ydin

Auringon ydin

Auringon ydin

13.12.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Vuoden 2013 kotimainen kirja on Johanna Sinisalon (s. 1958) romaani Auringon ydin (Teos). Yhteiskunnallinen satiiri ja dystopia kuvaa Suomen Eusistokraattista tasavaltaa, joka on sulkeutunut ulkomaailmalta. Kirjan vaihtoehtoisessa historiassa naiset on jalostettu kahdenlaisiksi: eloisiksi ja morlokeiksi. Päähenkilö Vanna on poikkeuksellinen yhdistelmä molempia ja hän välittää salaa chiliä, joka on kielletty yhdessä kaiken muun mielihyvää ja riippuvuutta aiheuttavan kanssa. Lain tuolla puolen eläessään Vanna etsii kadonnutta sisartaan, tutustuu riskinottoa kaihtamattomaan Jareen ja kohtaa ryhmän, joka kehittää vahvinta mahdollista chiliä. "Eloisen elämän ainoa tavoite on päästä naimisiin maskon kanssa ja synnyttää tälle lapsia. Sinisalo rakentaa kylmäävän analogian koirien koulutukseen; masko ohjaa eloista herkkupalkinnoilla kohti toivottua käytöstä", kuvaa Juhani Karila HS:n arvostelussa kirjan kantaaottavaa luonnetta. "Tiedän että jalapenon scovillet ovat säälittävät, se maistuu suussani suunnilleen suolakurkulta, mutta pelkkä tieto siitä että noissa rouskuvissa viipaileissa on kapsaisiinia saa käsien tärinän lievenemään."

Lapsuuden loppu

Lapsuuden loppu

Lapsuuden loppu

11.12.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Englantilaisen tieteiskirjailija Arthur C. Clarken (1917–2008) syntymästä tulee 16.12. kuluneeksi 100 vuotta. Monille kovan scifin, eli teknisiin yksityiskohtiin painottuvan tieteiskirjallisuuden, myöhemmille tekijöille esikuvana ollut Clarke visioi ihmiskunnan tulevaisuutta romaanissa Lapsuuden loppu (Kirjayhtymä 1973, suom. Matti Kannosto). Siinä salaperäiset tulokkaat lipuvat maan suurien kaupunkien ylle aluksineen, eikä ihmissuku ole enää avaruudessa yksin. Kukaan ei tiedä tulokkaiden pyrkimyksistä, kunnes ne viimein paljastuvat sadan vuoden jälkeen. Mikä on ihmisen lopullinen kohtalo ja olemisen tarkoitus? "[Clarke] kertoo konkreettisesta nykyhetkestä, peilaa sujuvasti yli vuosikymmenien päätyäkseen syvämietteiseen ja kosmisia maailmoja syleilevään näkyyn ihmiskunnan lopusta ja uudesta tulevaisuudesta", kuvaa Kari Vaijärvi teosta Arvostelevan kirjaluettelon aikalaisarviossa. "Useimmat ihmiset olivat ilmeisesti vain hyvin heikosti selvillä siitä, että heidän elintasonsa tasainen nousu oli ylivaltiaiden ansiota. Kun he pysähtyivät ajattelemaan sitä – mikä tapahtui hyvin harvoin – he huomasivat noiden äänettömien alusten saaneen ensimmäisen kerran ihmiskunnan historiassa aikaan pysyvän rauhan ja olivat syystäkin kiitollisia."

Teemestarin kirja

Teemestarin kirja

Teemestarin kirja

8.12.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Vuoden 2012 kotimainen kirjavalinta on Emmi Itärannan (s. 1976) romaani Teemestarin kirja (Teos). Kustantajan suuresta fantasia- ja scifikirjoituskilpailusta ponnistanut dystopia on käännetty nyt 19 kielelle, ja englanninkielisen version kirjoitti Itäranta itse. Kirjan maailmassa on tapahtunut suuri mullistus, ehkä ilmastonmuutos, jonka myötä vesi on loppumassa. Teemestarien sukuun kuuluva Noria on ottamassa vastaan täysivaltaisen teemestarin arvon, ja salainen vesilähde on yritettävä pitää piilossa, mutta valvonta vesirikosten varalta tiukentuu jatkuvasti. "Nykypäivän kehityskulkuja peilaava tulevaisuusvisio on kuitenkin vain taustaa Norian tarinalle, kertomukselle nuoresta tytöstä, joka joutuu etsimään omaa tietään vanhempien ja yhteisön toiveiden puristuksessa", kirjoitti Toni Jerrman HS:n arvostelussa. Kalevi Jäntin palkinnon ja Nuori Aleksis -palkinnon saanut teos on ollut myös amerikkalaisten tieteiskirjapalkintojen ehdokkaana. "Työnsin sormeni veteen ja tunsin sen voiman. Se liikahteli kättäni vasten kuin hengitys, kuin eläin, kuin toisen ihmisen iho. Vesi oli kylmää, paljon kylmempää kuin mikään, mihin olin tottunut. Nuolaisin sormiani varovasti, niin kuin minulle oli pienestä pitäen opetettu: älä koskaan juo vettä, jota et ole ensin maistanut."

Näkymättömät kädet

Näkymättömät kädet

Näkymättömät kädet

7.12.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Vuoden 2011 kotimaisena kirjana on Ville Tietäväisen (s. 1970) sarjakuvaromaani Näkymättömät kädet (WSOY). Vahvasti yhteiskunnallinen teos kertoo marokkolaisesta Rashidista, joka elää vaimon ja pienen tyttären kanssa peltimajassa vanhempiensa katolla ja menettää työnsä ompelimossa. Hänet houkutellaan lähtemään vaaralliselle merimatkalle Espanjaan etsimään uusia mahdollisuuksia ja itsekunnioitusta. Matkalla Rashidin ystävä hukkuu, eikä Eurooppa osoittaudu unelmien onnelaksi. Rashid päätyy töihin tomaattiviljelmälle, jonka työntekijöiden kohtelu on karua. "Värejä Tietäväinen käyttää rajoitetusti, lähinnä sinisen ja keltaisen tummimpia sävyjä, ja onnistuu niillä luomaan painostavan tunnelman. Tuntuu lattealta todeta, että Näkymättömät kädet on tärkeä taideteos. Mutta sitä se on, ja ansaitsee tulla luetuksi", kirjoitti Juha Mäkinen teoksesta Keskisuomalainen-lehden arvostelussa ilmestymisvuonna. Tietäväinen sai teoksestaan Sarjakuva-Finlandian. "Oletteko nähneet Euroopan linnoituksen lasimurskalla kuorrutetut muurit? ...jos joku on suojattua, sen täytyy olla arvokasta, ymmärrättekö?"

Myrsky nousee paratiisista

Myrsky nousee paratiisista

Myrsky nousee paratiisista

4.12.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Johannes Anyuru (s. 1979) sai viime viikolla August-palkinnon teoksestaan, joka ilmestyy myös suomeksi ensi vuoden keväänä. Jos kirjailijaan haluaa jo ennen sitä tutustua suomeksi, luettavissa on kolme vuotta sitten ilmestynyt Myrsky nousee paratiisista (Schildts & Söderströms, suom. Outi Menna). Elämäkerrallinen romaani kertoo Anyurun isän tarinaa. Päähenkilö, johon viitataan vain kirjaimella P, on lähtenyt Ugandasta lentosotakouluun Kreikkaan. Siellä hän saa tammikuussa 1971 kuulla Idi Aminin tekemästä sotilasvallankaappauksesta. Ugandalaiset kadetit määrätään palaamaan kotimaahan, mutta P tekee päätöksen loikata ja jäädä Kreikkaan. Myöhemmin hän kuitenkin palaa Afrikkaan saadakseen töitä lentäjänä, jolloin hänet pidätetään. Seuraavat vuodet P on pakolainen ja sotilasleirin vanki, karkulainen ja henkensä kaupalla pakeneva. "Isän tarina asetetaan kontekstiinsa, ja kirjailija tarkastelee sitä, miten hänen isänsä kohtalossa heijastuu koko Afrikan maanosan historia", kirjoittaa Pasi Salminen Kiiltomato-lehdessä. "Vuonna tuhatyhdeksänsataakuusikymmentäyhdeksän hän oli Kreikassa ja opiskeli kreikkaa ja näki koulutuslentokoneiden nousevan ja laskeutuvan ja iltaisin oli kylmempi kuin koskaan Ugandassa ja hän kietoi oliivinvihreän verryttelytakin tiukemmin ympärilleen ja hytisi - -"

27 eli kuolema tekee taiteilijan

27 eli kuolema tekee taiteilijan

27 eli kuolema tekee taiteilijan

1.12.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Vuoden 2010 kotimainen kirjavalinta on Alexandra Salmelan (s. 1980) romaani 27 eli kuolema tekee taiteilijan (Teos). Kirja sai ilmestymisvuonnaan aikaan oman Finlandia-ehdokaskohunsa, koska Salmela ei ollut Suomen kansalainen, mitä palkinnon säännöt tuolloin vielä edellyttivät. Romaani itsessään on kieleltään ja kerronnaltaan rikas, eri tyylejä ja keinoja yhdistelevä kokonaisuus. Kertojia kirjassa on neljä. Pääosassa on Angie, joka täyttää 27, haluaa tulla kuuluisaksi taiteilijaksi ja ehtiä kuolla sen ikäisenä, kuten monet legendat. Lisäksi on reipas, iloinen ja naiivi Herra Possu, kyyninen ja sarkastinen kissa Kassandra sekä lakonisen tarkasti kertova undulaatinkeltainen Opel Astra. Kertomuksessa kuljetaan sekä Prahassa että Suomen maaseudulla. "Salmelan ironian miekka ei säästele sen enempää taiteilijaa, hippejä, suomalaista juroutta, ydinperhettä, ekopakkomiellettä kuin kulttuuriväkeäkään", totesi Saija Räsänen Savon Sanomien arviossa. Salmela sai teoksesta Finlandia-ehdokkuuden lisäksi HS:n kirjallisuuspalkinnon. "Se halusi olla poliittisesti aktiivinen, mutta politiikka ei kiinnostanut sitä. Se halusi olla radikaali, muttei osannut olla kuin päättämätön ja haparoiva. Se halusi rakkauden, muttei tuntenut sitä. Se halusi villin seksielämän, mutta ruumiillisuus ei kiihottanut sitä. Se halusi olla absolutisti, mutta eri sfääreihin eksyminen kiihotti sitä. Se halusi irtaantua kaikesta, muttei uskaltanut antaa palaa."

Kadotetut

Kadotetut

Kadotetut

29.11.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Vuoden 2009 kotimaisena kirjana on Marko Kilven (s. 1969) rikosromaani Kadotetut (Gummerus). Dekkareita on ollut Finlandia-palkinnon ehdokkaina vuosien saatossa vain pari, mutta Kilven romaani onnistui ilmestymisvuonnaan nousemaan ehdokkaaksi. Kadotetut on kirjailijan toinen teos poliisina työskentelevästä entisestä mainosmiehestä, Olli Revosta. Kirjassa esiintyy välinpitämättömyyttä, hyväksikäyttöä, nuorison tarvetta tulla huomioiduksi, verkkokeskusteluissa esitettyjä uhkauksia, pikkujulkkisten katoamisia, poliisin uupumista ja sisäisiä konflikteja. Aiheet ovat tiukasti ajassa kiinni. "Kadotetut kuitenkin pakottaa näkemään, miten täälläkin pahoinvointi saa yhä hurjempia seurauksia ja toisaalta väkivaltaa ja kuolemaa on aina ollut ympärillämme, halusimme tai emme", pohdiskellaan teoksen maailmaa Järjellä ja tunteella -kirjablogissa. "Tallista paljastunut totuus muutti hänen käsityksiään perustavalla tavalla. Juuri, kun hän oli kuvitellut, että elämä, tai edes hänen taloyhtiönsä, pysyisi hallinnassa, pyyhkäistiin kuvitelmat roskakoriin yhdellä ovenavauksella. Ehkä kaikkea ei pitäisi tietää. Kenties jotkin ovet on tarkoitettu kiinni pidettäviksi, vaikka kuinka omassa kivijalassa seisoisivatkin."

Medeia

Medeia

Medeia

27.11.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Saksalaiskirjailija Christa Wolf (13.8.1929 – 1.12.2011) kirjoitti uudelleen antiikin myyttiä romaanissaan Medeia (Tammi 2000, suom. Oili Suominen). Euripides toi Medeian hahmon kirjallisuuteen lapsenmurhaajana, ja myöhemmin tätä on tulkittu yhä uusin tavoin: parantaja, papitar, rakastettu, mustasukkainen, kavala ja juonitteleva nainen. Wolf puolestaan luo Medeiasta muotokuvan lujatahtoisena, persoonallisena naisena, joka ei sopinut omaan aikaansa. Muinaiseen Kolkhisiin ja Korinttiin sijoittuva tarina haastaa lukijan sijoittamaan tapahtumat nykyhetkeen. Kirjan polttopisteessä on kysymys vallasta ja siihen liittyvästä väkivallasta. "Vallan keskus on sokaiseva: se saa ihmiset unohtamaan mitä he ovat nähneet ja uskomaan, että uhrit ovat välttämättömiä. Mutta Medeia ei pysty unohtamaan, ja siksi hänestä muodostuu uhka kuninkaalle. Voimakkaana naisena, joka ei Korintin vaimojen tapaan alistu miehensä käskyvaltaan, hän on kaksinkertainen uhka", kirjoittaa Sanna Nyqvist teoksesta Kiiltomadon arviossaan. "He eivät lähteneet minun takiani, eivät vain minun takiani, niin Lyssa vakuutti minulle moneen kertaan, kun kolkhislaiset sitten myöhemmin, petyttyään maihin joihin minä, itsekin pakon ajamana, olin johdattanut heidät, rupesivat syyttämään minua siitä että he olivat menettäneet kotimaansa, joka jälkeenpäin hohteli heidän mielessään sumentumattoman kirkkaana."

Mitä onni on

Mitä onni on

Mitä onni on

24.11.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Vuoden 2008 kotimainen kirjavalinta on Petri Tammisen (s. 1966) romaani Mitä onni on (Otava). Kirjan päähenkilönä on nelikymppinen kirjailija, joka päättää vaimonsa ehdotuksen pohjalta alkaa tehdä kirjaa onnesta. Kuvataiteilijaystävänsä kanssa he matkaavat ympäri Suomea, tapaavat erilaisia ihmisiä, mutta itse onni tuntuu pakenevan yhä kauemmas. Mitkä asiat ovat niitä, jotka estävät ihmisiä olemasta onnellisia? Vaikka ulkoiset puitteet elämälle ovat kunnossa, kirjailija ei koe onnea, ja lopulta hän alkaa haaveilla tanskalaisesta nuoruudenrakastetustaan... "Tammisen romaanissa liikutaan siis jälleen suurten kysymysten äärellä, ja se tehdään äkkiväärästi siksakaten päästä toiseen ironisella otteella. Sillä samalla kun teos tekee pilkkaa onnen kaivajista jopa kyynisen skeptikon äänellä, se myös allekirjoittaa melkeinpä naiivisti onnen ja sen etsinnän tärkeyden", kirjoitti Kaisa Kurikka teoksesta Turun Sanomien arviossa. "Suurimmasta oivalluksestani, siitä että onni oli jotakin pyöreää, en puhunut Liisalle mitään, en myöskään iskevää ja kiertävää voimaa käyttävistä porakoneista. Etenkään en puhunut laivan peräkanteen maalatuista kehistä enkä Hannun hyttiseurasta."

Esim. Esa

Esim. Esa

Esim. Esa

22.11.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Vuoden 2007 kotimaisena kirjana on Henriikka Tavin (s. 1978) runokokoelma Esim. Esa (Teos). Kirjan runoissa tehdään monenlaisia kokeiluja eri keinoilla, joiden valikoima sisältää mm. surrealismia, dadaa, kollaaseja, automaattikirjoitusta, language-runoutta. Myös typografiset ratkaisut ovat moninaisia, ja teoksen sivuilla etenee alaviitteen tavoin proosarunomainen teksti, joka muodostaa oman tasonsa. Tästä huolimatta kirja on yhtenäinen teos, sillä keinoja on käytetty hallitusti ja taidolla. Runoissa on paljon myös huumoria, joka syntyy välillä absurdista, välillä ironiasta. "Esim. Esa pelaa tunnistettavan ja mielettömän välisellä jännitteellä. Loogisuuden kaihtaminen ei ole kokoelmassa pelkästään leikkiä tai lukijan häirintää, vaikka absurdi liitetäänkin elimellisesti kaikkiin ilmiöihin", kuvaa Kimmo Korhonen teosta Kiiltomato-lehden arviossa. Tavi sai kokoelmasta Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon. "Viemärit sekoittuvat toisiinsa kuin ihmismäisten talojen juuret. Toisissa tapauksissa tehoaa ainoastaan julmuus. Saatan muuttua aivan toiseksi ihmiseksi. Lapset rypistyvät. Toisissa tapauksissa tehoaa ainoastaan julmuus. Hän ei tiedä kirjoitetaanko unen puute yhteen vai erikseen. Lapset rypistyvät. Tunnit muuttuvat tunteiksi."

Ei kenenkään lapset

Ei kenenkään lapset

Ei kenenkään lapset

20.11.2017 | Jaa täky | Teostiedot
20.11. on lapsen oikeuksien päivä. Nigerialaissyntyisen amerikkalaiskirjailija Uzodinma Iwealan (s. 1982) romaani Ei kenenkään lapset (Gummerus 2007, suom. Tero Valkonen) kertoo lapsisotilaista nimeämättömässä Afrikan maassa. Kymmenvuotias Agu kaapataan kotikylästään sissisotilaaksi, ja huumeilla kyllästetty resuinen sotajoukko kylvää väkivaltaa ja kuolemaa. Kauheudet välittyvät lukijalle Agun aistihavaintojen kautta rikkonaisella ja vetoavalla äänellä kerrottuna. "Ei kenenkään lapset on kronologinen tapahtumien ketju ajasta, jonka Agu viettää sissijoukkiossa. Kronologisuutta leikkaavat valoisat muistot, jotka luovat kontrastia muutoin pimeälle kertomukselle. Iwealan teos on realistinen kuvaus lapsisotilaan elämästä", todetaan Kiiltomato-lehden arvostelussa. Iweala sai kimmokkeen kirjaansa työskennellessään Nigeriassa lapsisotilaiden kuntoutuskeskuksessa. Romaanin pohjalta on tehty myös elokuva Beasts of No Nation. "Asemehu tekee vahvemman ja rohkeamman. Se tekee pään kipeäksi ja se maistuu kuin luoti ja sokeriruoko. Minä en tykkää siitä miten sen väri on kuin öljyä ja mustaa maalia tai kuraojan vettä mutta minä änkeän mukaan että voin panna sitä suuhun."

Vihan päivä

Vihan päivä

Vihan päivä

17.11.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Vuoden 2006 kotimainen kirjavalinta on Markku Pääskysen (s. 1973) romaani Vihan päivä (Tammi). Perhesurmat herättävät aina epäuskoista järkytystä, ja tällainen tosielämän tapahtuma on Pääskysen monologimuotoisen pienoisromaanin pohjana. Kirjan äänenä on masennusta sairastava perheenäiti Eliisa, joka kantaa taakkanaan salaisuutta siitä, että perhe on menossa vararikkoon. Rakkaus perhettä kohtaan kannattelee Eliisaa, mutta hän muistaa myös miehen kotiin tuoman haulikon, jonka omistaja ei ollut voinut säilyttää asetta omassa kodissaan. "Markku Pääskynen ei kuvita, ei arvaile, ei selitä eikä moralisoi, vaan kirjoittaa täyttä muotokuvaa naisesta, jonka elämä on lapsuudesta asti kulkenut masennuksen varjossa kohti helteistä iltapäivää ja sen päätöstä", toteaa Hannu Marttila HS:n arviossaan. Pääskynen sai romaanista Kalevi Jäntin palkinnon ja oli Finlandia-ehdokkaana. "Kolmas uni näyttää pelon. Pahimmissa muurahaiset kiipeävät kasvoilleni. Herättyäni olen pyyhkinyt muurahaiset pois, siirtänyt hiestä kastuneen peiton sivuun ja on kestänyt tovin ennen kuin olen muistanut nimeni."

Kesän varjot

Kesän varjot

Kesän varjot

15.11.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Vuoden 2005 kotimaisena kirjana on Bo Carpelanin (25.10.1926 – 11.2.2011) romaani Berg (Schildts), joka ilmestyi suomeksi nimellä Kesän varjot (Otava, suom. Oili Suominen). 1990-luvun lopulle sijoittuvassa romaanissa Mattias saa kirjeen Sonjalta, perhetutulta jota on lapsena syvästi rakastanut. Sonja on lähes kahdeksankymmenen, kuolemaisillaan, mutta tahtoo vielä nähdä Mattiaksen, joka lähtee matkalle suvun vanhan perintökartanoon Bergiin ja muistoihinsa. Teoksen toinen aikataso sijoittuu vuoteen 1944 ja sen kohtalokkaaseen kesään, jolloin tapahtui vuosikymmenien päähän vaikuttaneita asioita. On syyllisyyttä, järkkynyt mieli ja salaperäisyyttä. Kirjan kieli soljuu hitaasti runon tapaan luoden tiivistä tunnelmaa, kuvausta muistoista ja siitäkin, mitä ei muisteta. Carpelan sai romaanista toisen Finlandia-palkintonsa. "Kun hän hymyili minulle, minä loistin. Eikö hän tullutkin pyörällä Rantalasta kun me hiljakseen kävelimme eteenpäin? Eikö hän pysähtynytkin minun viereeni lottaunivormussaan, jonka valkoinen kaulus hohti ruskettunutta kaulaa vasten? Hiukset liehuvat tuulessa, kaikki on liikkeessä minun sisälläni, linnut, kimalaiset, pilvet! Sota on vain varisten rääkyntää."

Nimeltään Grace

Nimeltään Grace

Nimeltään Grace

13.11.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Kanadalainen Margaret Atwood (s. 18.11.1939) on tänä vuonna ollut esillä erityisesti romaaniinsa perustuvan Handmaid's Tale -televisiosarjan myötä, ja itse kirjakin on osoittautunut jälleen ikävän ajankohtaiseksi. Tällä hetkellä katsojia koukuttaa uusi Alias Grace -sarja, joka perustuu Atwoodin romaaniin Nimeltään Grace (Otava 1997, suom. Kristiina Drews). Tositapahtumiin perustuvassa teoksessa Grace Marks -niminen piikatyttö tuomitaan elinkautiseen vuonna 1843 tapahtuneesta kaksoismurhasta. Hän on viettänyt telkien takana kuusitoista vuotta, kun englantilainen psykiatri Simon Jordan haastattelee häntä ja kiinnostuu syyttömyyttään vakuuttelevasta naisesta niin, että haluaa selvittää totuuden psykoanalyysin keinoin. Gracen menneisyyttä, oikeudenkäynnin pöytäkirjoja ja nykyhetkeä vankeudessa sekoittava kerronta luo kiistellystä päähenkilöstään moniulotteisen kuvan. "Minä hämmästyin kun luin sen ensimmäisen kerran – sanotaanhan sitä että joku on maineikas laulaja tai maineikas runoilijatar tai maineikas spritualisti tai maineikas näyttelijätär, mutta mitä maineikasta on murhaamisessa? Oli miten oli, murhaajatar on raju määritelmä ihmiselle. Sillä sanalla on ominainen tuoksu – tunkkainen ja masentava, niin kuin kuolleilla kukkasilla maljakossa."

Pussikaljaromaani

Pussikaljaromaani

Pussikaljaromaani

10.11.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Vuoden 2004 kotimainen kirjavalinta on Mikko Rimmisen (s. 8.5.1975) Pussikaljaromaani (Teos). Helsinkiin Kallion kaupunginosaan sijoittuva yhdenpäivänromaani kuvaa kolmen miehen, Marsalkan, Lihin ja Hennisen, hortoilua kaupungilla. Päämäärättömän vaeltelun tunnelmaa tehostaa teoksen kieli ja jahkaileva, paikoin junnaava dialogi. Myös huumori nousee kirjassa kielenkäytöstä, ja kerronta on tarkasti havainnoivaa, kaunistakin. "Pussikaljaromaania on kiitelty muun muassa Kallio-kuvan näköisyydestä ja verbalistiikan suvereeniudesta. Rimmisen varsinainen taikatemppu on mielestäni kuitenkin vasta se, että hän onnistuu rakentamaan lohduttomista aineksista valoisan romaanin, josta puuttuu lähes tyystin postmoderniksi ironiaksikin luonnehdittu katkera kalkki", kirjoitti Tuomo Karhu Kiiltomato-verkkolehden arviossaan. Pussikaljaromaani on sovitettu myös Pussikaljaelokuvaksi. Teos oli Finlandia-ehdokkaana ja sille myönnettiin Kalevi Jäntin palkinto. "Äkkiä oltiin kerätty tyhjät pullot joita siinä lojui läjä jo edellisten istujien jäljiltä niin että niistä kertyi täysi kassillinen, haudattu tupakantumpit kuumaan hienojakoiseen hiekkaan joka siinä auringonpaahteessa näytti melkein läpikuultavalta, noustu seisomaan, seisty, ja sitten seisty vielä vähän."

Punainen erokirja

Punainen erokirja

Punainen erokirja

8.11.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Vuoden 2003 kotimaisena kirjana on Pirkko Saision romaani Punainen erokirja (WSOY). Teos päättää Saision omaelämäkerrallisen trilogian, ja Saisio sai romaanista Finlandia-palkinnon. Kirja kulkee aikatasosta toiseen eikä etene kronologisesti, ja tarinaa kerrotaan Saisiolle tunnusmerkiksi muodostuneeseen tyyliin lyhyinä fragmentteina, jotka ajoittain jakautuvat myös runon tapaan säkeisiin. Tapahtumat kuvaavat mm. 1970-luvun opiskelijaelämää, vasemmistolaista liikehdintää, teatterikoulutusta, kirjailijuutta, seksuaalivähemmistöjen elämää eri vuosikymmenillä, rikollisena pitämistä ja salaisia kohtaamisia. "Punainen erokirja on nimensä mukaisesti kirja eroista: erosta Havvaan, erosta omaan äitiin naissuhteiden takia, irtautumisesta kommunistisesta politikoinnista ja lopuksi eroamisesta omasta tyttärestä, joka kirjan lopussa lähtee kotoa", kirjoittaa Päivi Koivisto väitöskirjassaan Elämästä autofiktioksi – lajitradition jäljillä Pirkko Saision romaanisarjassa Pienin yhteinen jaettava, Vastavalo, Punainen erokirja. "Minäkään en puhu nilkastani, en siihen pesiytyneestä, alati itsestään muistuttavasta kukinnosta, en harmaasilmäisestä rakastetustani, joka levottomana liekkinä lepattaa jossakin Helsingin yössä; olen uskollinen äidilleni."

Sokrateen kuolema

Sokrateen kuolema

Sokrateen kuolema

6.11.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Tämä viikko alkaa 6.11. vietettävällä ruotsalaisuuden päivällä. Lars Gyllensten (12.11.1921 – 25.5.2006) oli arvostettu kirjailija ja Ruotsin akatemian jäsen, jonka teoksia on käännetty suomeksi kuitenkin vain pari. Filosofinen ja historiallinen romaani Sokrateen kuolema (Otava 1965, suom. Kyllikki Hämäläinen) käsittelee suhdetta kuolemaan Sokrateen itsemurhan kautta. Asiaa peilataan filosofin lähimpien omaisten ja ystävien näkökulmista, ja eri keskustelijoiden teemat tuntuvat yhtä tärkeiltä mutta kumoavat samalla toisiaan, jolloin lukija jää epävarmaksi. Kirjailija pidättäytyy kannanotoista, mutta asettaa kyseenalaiseksi Sokrateen valinnan oikeutuksen – olisiko elämän jatkaminen perheen piirissä ollut rakastavampi ja epäitsekkäämpi ratkaisu kuin kuolema aatteen vuoksi maineen säilyttämiseksi jälkimaailmalle? "Hänen valtakuntansa oli muiston maastoa, hänen keinonsa olivat sanansaattajan – mutta kaikki tämä, mikä erotti hänet toisista valtiomiehistä tai seikkailijoista, ei saanut peittää sitä tosiasiaa, että hän seisoi samalla perustalla kuin hekin! Vallanhimo, luoda historiaa, painaa leimansa maailmaan! Se oli armoton intohimo."

Auringon asema

Auringon asema

Auringon asema

3.11.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Vuoden 2002 kotimaisena kirjavalintana on Ranya ElRamlyn (nyk. Paasonen, s. 9.1.1974) esikoisromaani Auringon asema (Otava). Kieleltään ja kerronnaltaan moniulotteinen, runollinen teos kuvaa kertojan lapsuutta, kasvua, tämän vanhempien rakkaustarinaa ja kulttuurien erilaisia tapoja. Tapahtumat sijoittuvat Egyptiin, Libyaan, Intiaan ja Suomeen. Kertomus kulkee ajatuksenvirtana ja ympyrän muodossa palaten yhä uudelleen minäkertojan vanhempien kohtaamiseen junassa. Eroavaisuuksia symboloi appelsiinin kuoriminen. "Auringon asema ei julista, ei saarnaa, ei vakuuttele, ei pakota katsomaan valokuva-albumin kaikkia kuvia vaan pysäyttää hetkiä, laajentaa niitä, viipyilee ja lainaa lukijalle kaleidoskooppisilmät", toteaa Niina Hakalahti Kiiltomato-lehden arviossaan. Teokselle myönnettiin Runeberg-palkinto, Kalevi Jäntin palkinto ja Kiitos kirjasta -mitali. Siitä on tehty vuosien varrella useita tutkimuksia eri näkökulmista. "Me ajoimme puistoon, jossa oli tekojärvi, ja me näimme miten ravut tappelivat mustassa vedessä. Me joimme kokista paperisilla pilleillä, jotka vettyivät ja hajosivat ennen kuin olimme juoneet loppuun. Minun äitini joi Stella-olutta suuresta ruskeasta pullosta. Oli pimeää, ja puita koristivat punaiset ja vihreät ja keltaiset lamput, joista puolet on rikki, tietenkin."

Siivekkäät ja hännäkkäät

Siivekkäät ja hännäkkäät

Siivekkäät ja hännäkkäät

1.11.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Vuoden 2001 kotimainen kirja on Saila Susiluodon runokokoelma Siivekkäät ja hännäkkäät (Otava). Kokoelma on Susiluodon esikoisteos, joka toi tekijälleen Kalevi Jäntin palkinnon ja tunnustusta uuden polven proosarunoilijana. Teos lainaa saduista ja legendoista yhdistellen myyttisiä naishahmoja lähiötodellisuuden arkisiin ja lihallisiin naisiin. Kokoelman runoissa kuvataan aistilliseen tapaan naisten luonnonläheistä maailmaa erotuksena älyllisestä ja jäsentävästä miesmaailmasta. Huumori keventää teosta, joka muodostaa myös kasvutarinan. Näkökulma vaihtelee tytöstä naiseen ja takaisin usein saman runonkin sisällä havainnollistaen vuoropuhelua sisäisen lapsen ja aikuisen välillä. Tarinallisuus tekee kokoelmasta helposti lähestyttävän. "Susiluodon teksti vilisee oivalluksia, jotka lukija voi asettaa peiliksi eteensä", toteaa Juha Siro Kiiltomato-arviossaan. "Yhtenä yönä hän tuli luokseni, hänen hiuksensa olivat hujan hajan. Hän sanoi: minun täytyi lähteä sillä minä olen tyttö, ymmärrätkö. Sitten hän itki ja nojasi seinää vasten. Hän itki tällä tavoin kolme päivää, kolme yötä, kunnes lakkasi ja sanoi: tästä lähtien näen aina unta vedestä. Joka yö vesi nousee kuin itku, kunnes keksin jonkin keinon."

Kharonin lautalla

Kharonin lautalla

Kharonin lautalla

30.10.2017 | Jaa täky | Teostiedot
Unkarilainen kirjailija Gyula Illyés (2.11.1902 - 5.4.1983) oli aikanaan myös poliittisesti aktiivinen toimija, joka runoillaan ja proosateoksillaan asettui vähäosaisten ja kotimaansa maattoman talonpoikaiston puolelle. Hänen teoksensa Kharonin lautalla (WSOY 1979, suom. Olavi Metsistö) on puolestaan esseeromaani vanhenemisesta. Sekä lämpimällä että armottomalla tavalla kirjailija kuvaa biologisia muutoksia, ongelmia jotka aiheutuvat ihmisen ja ympäristön muuttuneesta suhteesta, ja hän kertoo myös lapsuutensa talonpoikaisesta elämästä hahmoineen. Illyés ottaa kantaa moniin suurten ajattelijoiden sanoihin vanhenemisesta ja vanhuudesta. "Kirjan aikoihin 67-vuotias Illyes ei ole yrittänytkään johdonmukaisuuteen, vaan ottaa vanhuuden vastaan milloin antiikin, milloin kristinuskon, milloin Shakespearen, milloin nykyajan yhteiskunnan vaikuttaessa", kertoo aikalaisarvio. "Tiedostan että aika kuluu uskomattoman nopeasti, ettei se pidä voimassa entisiä sopimuksia. Olen kyllästynyt sen oikkuihin, mutta en välitä niistä, sen nopeista laskutempuista; en tarkasta laskuttavan tarjoilijan salamannopeita kynänpyörähtelyjäkään."

Sivut