Keskustelu

Osallistu kommentointiin teossivulla.

Kyyti vinkkaa

21.8.2018

Syrjästäkatsojan tarinoita –sarjan viidennessä osassa kertoja vaihtuu Ida Erikssonista hänen tyttäreensä Kirstiin. Eletään 1920-lukua. Aikuisuuden kynnyksellä oleva Kirsti opiskelee yliopistossa, mutta luennot eivät tunnu kovin vetovoimaisilta. Kirsti tutustuu moniin nouseviin nuoriin kulttuurivaikuttajiin. Hän lähtee Naisylioppilaiden Karjala-Seuran näytelmäkiertueelle pitkin Suomea, käy Nuoren Voiman Liiton kokouksessa ja osallistuu Paavolaisen Olavin järjestämään mystiseen itämaiseen illanviettoon. Näillä kaikilla tapahtumilla on todenperäiset vastineensa, ja siksi onkin mukava päästä viihderomaanissa niihin osalliseksi. Kirsti kohtaa vaikeuksia opintojen sujumisen lisäksi myös omassa elämässään, ja niinpä hän tarttuu tarjoukseen päästä töihin pariisilaiseen muotitaloon. Kaupunkia ja Cocon muotitalon töitä kuvataan tarkasti, ja siellä tapahtuu yllättäviä käänteitä – jopa niin uskomattomia yhteensattumia, että hetkittäin fiktio tuntuu menevän mahdottomaksi. Mutta lukekoon jokainen Kirstin tarinaa itse, en ryhdy juonta tässä paljastamaan. Sarjaa lukeneena odotin kovasti tätä kirjaa, mutta täytyy sanoa, että koin lievän pettymyksen. Etenkin kun edellinen osa Ruokarouva oli yhteiskunnallisestikin kuvaava, siirto selvästi kevyempään tyyliin oli tuntuva. Mutta silti, jos Syrjästäkatsojan tarina vielä saa jatkoa, tartun varmasti siihen.