Keskustelu

Kai Varma

16.5.2021

Sain kirjan luettavakseni tuoreeltaan sen ilmestyessä yli vuosi sitten. Aluksi ymmärsin, että se oli kuivaa asiaa ilmastonmuutoksesta, jota johdanto käsitteli. Siiinä oli ilmastonmuutos pelkistetty niin yksinkertaiseksi ja kansantajuiseksi kaaviokuvaksi, että luulin sen olevan pääasia, ja aloin etsiä vahvistusta sille,pitääkö tuo kaavio paikkaansa. Siispä kirjoittelin nettisivustoille. Lopulta tuon kaavion paikkansapitävyyden vahvisti tohtori Sihto-Nissilä (https://kysymykset.kysyilmastosta.fi/t/miten-kansantajuistaa-ilmastokysymysta/915/3?u=kaivarma ).

Tämän varmistuksen saaminen kesti niin kauan, että olin ehtiyt käymään pitkät keskustelut ilmastofoorumi.fi sivuila ja siellä minulle tuli oivallus, että tuo ilmasto-osio onkin vain johdanto kaaokseen, jonka avulla fasistit kaappaavat vallan Capitol-kukkulalla Qanon -tyyppisen uskonliikkeen avulla feminismin kaapuun pukeutuneina. Mustaa huumoria, joka nauratti viime vuodenvaihteeseen saakka, jolloin Trumpin operaatiot hyydytivät hymyn!

Mutta yhtä kaikki, tuo tarinan kaaos vei käsittelemään ihmisyyden syvimpiä asioita. Ihminen osana luontoa sukupuolisena olentona, teknologiauskovaiset vastaan luontoon uskovat, hyvä vastaan paha. Sadun muotoon puettu tarina vie vuosituhansia tulevaisuuteen, ja dystopian kautta ihmisestä evoluutio synnyttää aivan uudenlaisen ihmisen. Tästa aiheestahan Kurt Vonnegut kirjoitti kirjansa "Galapagos". Vonnegutin ihmisestä tuli vesieläin, kun ravinto oli otetava käsin merestä, mutta tämä kirja on paljon mielikuvituksellisempi!

Kun olin oivaltanut tuon juonen, avautui kirja uudella tasolla, ja se oli luettava uudelleen.

Kun jokunen päivä sitten Alfa-TV:n Sanna Ukkola-live lähetyksessä Mikael Junger haastatteli jotain vetytalouden gurua, joka kertoi, miten hän on korona aikana päättänyt ryhtyä vetytalouden sanansaattajaksi. Kaivoin kirjan jälleen esiin, ja kas kummaa! Tuo guru kertoi täsmälleen samat asiat vetytaloudesta kuin tuo kirja ennen korona-aikaa.

Kirjan tekijöiden täytyy kuulua maan eturivin tutkijoihin, sillä ei tuon alan osaajia maassamme kovin paljon löydy! Niinpä kävin kirjan kolmannen kerran läpi; nyt tieteellisestä näkökulmasta. Ja taas kirja näyttäytyi uudessa valossa. Ja kun tänä aamuna lueskelin nettikeskustelua sukupuoliidentiteeteistä, joku siellä viittasi tähän kirjaan mustan huumorin helmenä. Hän näki taas feministisellä manifestilla alkavan feministivallankumouksen Trump-parodiana, sillä Capitol- kukkulan valtaavan feministiryhmän johtaja on ilmiselvä TRUMP. Vain sukupuoli on toinen.

Nyt olen täysin hämilläni. Voiko omakustanteena ilmestyä mestariteos, jota ei lainkaan mainosteta, eikä tekijät tunnu piittaavan yleisöstäkään. Minulle kirja toi mieleen Orson Wellesin "Zitizen Kanen", jossa kertojan muuttuessa päähenkilön persoona muuttuu aina toiseksi, ja jopulta "rosebud" paljastuu joksikin aivan muuksi. Ainakin tekijöissäon joku krjallisuutta tunteva, koska juoneen on salakavalasti ujutettu myös Dostojevski.

Mutta mikä on tämä kameleonttimainen teos, ja mikä on tuo merkillinen "lauantaiseura", joka on sen luonut.