Keskustelu

m.alefish

29.4.2019

Paavo Haavikon KAKSIKYMMENTÄ JA YKSI on proosaa lähenevää lyriikkaa olematta kuitenkaan proosarunoa, se menee lähelle eeppistä kertomarunoutta olematta perinteisellä tavalla eeppinenkään. Siinä missä runokokoelmat muodostuvat yksittäisistä - ehkä toisiaan täydentävistä, mutta sittenkin yksittäisistä runoista -  KAKSIKYMMENTÄ JA YKSI maalaa juonellista tarinaa, joka ei etene suoraviivaisesti eikä kronologisesti.

Haavikon luoma tarina koostuu kolmesta kokonaisuudesta ja niiden yhteenvedosta. Se voitaisiin luokitella myös "historialliseen kaunokirjallisuuteen" koska teoksen aihe on historiallinen. Ensimmäisen osion aiheena on kalevalainen Sampo-myytti, toisessa osassa purjehditaan Niilille ja kolmas sijoittuu Venäjän vanhaan historiaan. Runoelman luonteeseen kuuluu että osioita ei erotella eikä nimetä, joten aiheiden löytäminen ja vaihteluiden havainnointi jää lukijalle.

KAKSIKYMMENTÄ JA YKSI voidaan nähdä myös tutkimuksena historiallisesta ja myytillisestä muistista. Kertomuksen alla kulkee kuin näkymättömänä juonteena kysymys mistä historia ja myytit syntyvät, miksi niitä muistetaan tietyllä tavalla. Muistetun historian alla on totta kai paljon unohdettua historiaa, jonka keskeltä tietyt tulkinnat vakiintuvat tunnetuksi historiaksi. Mitä kauemmas historiaan mennään, sen vaikeampaa todellisten tapahtumien ja puhtaan myytin erottaminen on. Samoin kuin puhdasta myyttiä voidaan erehtyä pitämään historiallisiin tapahtumiin perustuvana, voidaan todellisia tapahtumia erehtyä pitämään myytteinä.

KAKSIKYMMENTÄ JA YKSI on kuitenkin runoelma, ei tieteellinen tutkimus. Aiheen huomioonottaen Haavikon käsittelytapa on loistava. Lukijan mielteille ja assosiaatioille jää runsaasti liikkumatilaa. Haavikon kielestä voi nauttia sinänsä ja kulkea tarinan mukana, vaikka ei omaisikaan tietoja Kalevalasta ja Sampo-myytin mahdollisista yhteyksistä, muinaisesta Bysantista tai moskovalaisten taisteluista Tverin tataarien kanssa. 

Halutessaan aiheeseen voi perehtyä vakavastikin. Onhan Sampoa koskevia tutkimuksia ja tulkintoja pilvin pimein näennäistieteellisistä sanaleikeistä ja esoteerisista haahuiluista à la Wettenhovi-Aspa ja Ior Bock aina oikeaan tutkimukseen saakka. Nykyisin on kait päädytty tulkintaan, että Sampo on käsite ja vaurauteen tai tekniikkaan liittyvä allegoria, ei konkreettisena pidetty tai pidettävä esine. Mutta kuka tietää?

KAKSIKYMMENTÄ JA YKSI -runoelman mukaan muinainen Venäjä jäi köyhäksi, koska Bysantista varastettu rahanlyöntikone, Sampo, hukkui mereen: "sendäh on tämä maailma köyhä, meri pohatta, kun samppu mereh kaatui." Historiallinen tapahtuma siirtyi kansanrunouteen ja muotoutui vähitellen myytiksi.