Jopokka

Lapin sodasta 1944-1945 on kirjoitettu sotahistorian kannalta ansiokkaita teoksia, mutta vähemmälle ovat jääneet kuvaukset tavallisten ihmisten elämästä: evakkorajasta Ruotsissa, paluusta poltettuihin kotikyliin ja jälleenrakennuksen alkuvaiheista. Teoksen päähenkilö katselee tuota aikaa pikkupojan silmin. Hän elää perheen ja kyläyhteisön mukana sekä järkyttävät että riemulliset hetket. Vaikka lapsia yritettiin varjella pahimmalta, aina se ei onnistunut. Sodasta palanneille miehille tottuminen arkielämään kävi usein liian raskaaksi. Teoksen perustana ovat paitsi kirjoittajan omat kokemukset ja muistot, myös perheenjäsenten välinen kirjeenvaihto. Se välittää tämän päivän lukijalle ajan tuntemuksia vielä aidommin kuin Kittilän kunnan pöytäkirjat ja muut asiapaperit, joita myös kirjan materiaalina on käytetty. Romaani on yksilön, perheen ja yhteisön selviytymistarina ja samalla osuva kuvaus ajasta, jolloin katseet, ajatukset ja ponnistukset oli monessakin mielessä pakko suunnata kohti tulevaa.