Omakuvat

Voisiko omaa kehoa kuvata kirjoittamalla, ilman pyrintöjä tai latauksia? Niin että vain kertoo, mitä näkee? Ehkä samalla tulisi kirjoittaneeksi jotain olennaista, vahingossa. Riina Katajavuori piirtää kirjoituksessaan naisen, äidin, joka ehtii pitkästä aikaa katsoa itseään. Mutta ei yksistään omasta itsestä voi kirjoittaa. Olisiko se edes kiinnostavaa? Maailma, mennyt, muut ihmiset, läheiset, vilahtavat vääjäämättä mukaan. Kokoelmassa vaihtelevat yksityiskohtiin kiinnittyvät omakuvat ja laajempaa maisemaa tavoittavat runot. Arkinen konkretia ja kokemuksen äärettömyys kohtaavat. Innoittajana kokoelman kirjoittamiselle toimi Katajavuoren yhdessä Liisa Kallion, Salla Savolaisen ja Virpi Talvitien kanssa pitämä Omakuvapiiri, josta syntyi taidenäyttely Helsingin Lasipalatsiin. Voisiko omaa kehoa kuvata kirjoittamalla, ilman pyrintöjä tai latauksia? Niin että vain kertoo, mitä näkee? Ehkä samalla tulisi kirjoittaneeksi jotain olennaista, vahingossa. Riina Katajavuori piirtää kirjoituksessaan naisen, äidin, joka ehtii pitkästä aikaa katsoa itseään. Mutta ei yksistään omasta itsestä voi kirjoittaa. Olisiko se edes kiinnostavaa? Maailma, mennyt, muut ihmiset, läheiset, vilahtavat vääjäämättä mukaan. Kokoelmassa vaihtelevat yksityiskohtiin kiinnittyvät omakuvat ja laajempaa maisemaa tavoittavat runot. Arkinen konkretia ja kokemuksen äärettömyys kohtaavat. Innoittajana kokoelman kirjoittamiselle toimi Katajavuoren yhdessä Liisa Kallion, Salla Savolaisen ja Virpi Talvitien kanssa pitämä Omakuvapiiri, josta syntyi taidenäyttely Helsingin Lasipalatsiin.