Nevala, Heikki
Elämäkertatietoa
Asuinpaikat Jurva 1982-, Jyväskylä 2001-, Oulu 2009-, Lieksa 2013-.
FM (tietotekniikka)
Optometristi (AMK)
Työskentelee optikkona
Särössä sataa -kirjoituskilpailun 1. sija 2006
Usva-lehden elementit-teemaisen kirjoituskilpailun kunniamaininta 2009
FM (tietotekniikka)
Optometristi (AMK)
Työskentelee optikkona
Särössä sataa -kirjoituskilpailun 1. sija 2006
Usva-lehden elementit-teemaisen kirjoituskilpailun kunniamaininta 2009
Portti-lehden kirjoituskilpailun 1. sija 2009
Usva-lehden lyhytnovellikilpailun kunniamaininta 2010
Atorox-palkinto parhaalle tieteis- tai fantasianovellille, Turun Science Fiction seura, 2010
Usva-lehden lyhytnovellikilpailun kunniamaininta 2010
Atorox-palkinto parhaalle tieteis- tai fantasianovellille, Turun Science Fiction seura, 2010
Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa
Mukana kokoelmissa:
Hekuman huipulla : eroottinen sf/f-antologia, Turun yliopiston tieteiskulttuurikabinetti, 2008 (Toim. Pasi Karppanen)
Tuhansien zombien maa, Turbator, 2009 (Toim. Juri Nummelin)
Verenhimo : suomalaisia vampyyritarinoita, Teos, 2011 (Toim. Juri Nummelin)
Hekuman huipulla : eroottinen sf/f-antologia, Turun yliopiston tieteiskulttuurikabinetti, 2008 (Toim. Pasi Karppanen)
Tuhansien zombien maa, Turbator, 2009 (Toim. Juri Nummelin)
Verenhimo : suomalaisia vampyyritarinoita, Teos, 2011 (Toim. Juri Nummelin)
Åbsurdistiska berättelser, Turbator 2011 (Toim. Harri Kumpulainen)
Mannerheimin seikkailuja, Turbator, 2012 (Toim. Juri Nummelin)
Steampunk! : koneita ja korsetteja, Osuuskumma, 2012 (Toimitus J. S. Meresmaa ja Markus Harju)
Hurtan koodeksi : Boris Hurtan 25-vuotistaiteilijajuhlakirja, Suomen tieteis- ja fantasiakirjoittajat, 2013
Ken vainajia muistelee ja muita myytillisiä tarinoita, Espoon science fiction- ja fantasiaseura ESC, 2013
Kuun pimeä puoli : suomalaisia ihmissusinovelleja, Jalava, 2013 (Toim. Juri Nummelin)
Maailmanlopun kirjasto ja muita tuomiopäivän tarinoita, Jussi Katajala, 2013
Mustaa lihaa : kyberpunk-antologia, Suomen tieteis- ja fantasiakirjoittajat, 2013 (Toim. Anne Leinonen ja Tuomas Saloranta)
Kirotun maan kulkijat, Osuuskumma, 2014 (Toim. Markus Harju ja Erkka Leppänen)
Ruumiittomat : suomalaisia aavenovelleja, Osuuskumma, 2014 (Toim. Heikki Nevala et al)
Viimeinen laukaus ja muita novelleja rikoksesta, Putki Kustannus, 2014 (Toim. Juri Nummelin)
Käärmeenliekit : suomalaisia lohikäärmetarinoita, Osuuskumma, 2015 (Toim. Erkka Leppänen ja Hanna Matilainen)
Kirotun kirjan vartija : suomalaisia Cthulhu-tarinoita, Jalava, 2016 (Toim. Juri Nummelin)
Hänen huulensa ovat metsä : novelleja, Kulttuuriyhdistys Korppi ry, 2017 (Toim. Anne Leinonen)
Sadan vuoden unet : satuja aikuisille, Jalava, 2017 (Toim. Juri Nummelin)
Mannerheimin seikkailuja, Turbator, 2012 (Toim. Juri Nummelin)
Steampunk! : koneita ja korsetteja, Osuuskumma, 2012 (Toimitus J. S. Meresmaa ja Markus Harju)
Hurtan koodeksi : Boris Hurtan 25-vuotistaiteilijajuhlakirja, Suomen tieteis- ja fantasiakirjoittajat, 2013
Ken vainajia muistelee ja muita myytillisiä tarinoita, Espoon science fiction- ja fantasiaseura ESC, 2013
Kuun pimeä puoli : suomalaisia ihmissusinovelleja, Jalava, 2013 (Toim. Juri Nummelin)
Maailmanlopun kirjasto ja muita tuomiopäivän tarinoita, Jussi Katajala, 2013
Mustaa lihaa : kyberpunk-antologia, Suomen tieteis- ja fantasiakirjoittajat, 2013 (Toim. Anne Leinonen ja Tuomas Saloranta)
Kirotun maan kulkijat, Osuuskumma, 2014 (Toim. Markus Harju ja Erkka Leppänen)
Ruumiittomat : suomalaisia aavenovelleja, Osuuskumma, 2014 (Toim. Heikki Nevala et al)
Viimeinen laukaus ja muita novelleja rikoksesta, Putki Kustannus, 2014 (Toim. Juri Nummelin)
Käärmeenliekit : suomalaisia lohikäärmetarinoita, Osuuskumma, 2015 (Toim. Erkka Leppänen ja Hanna Matilainen)
Kirotun kirjan vartija : suomalaisia Cthulhu-tarinoita, Jalava, 2016 (Toim. Juri Nummelin)
Hänen huulensa ovat metsä : novelleja, Kulttuuriyhdistys Korppi ry, 2017 (Toim. Anne Leinonen)
Sadan vuoden unet : satuja aikuisille, Jalava, 2017 (Toim. Juri Nummelin)
Tekstinäyte
Painajaiseni palasi elävänä ajatuksiini: usva vyöryy kannoillani kotipihaani ja sisälle nukkuvaan pirttiin… Perkele oli käynyt tänä yönä jo naapuritalossa!
”Jos se ei saa haluamaansa, se vie koko kylän!”
Lauri ei enää vastannut, joten juoksin hänet kiinni. Tartuin häntä paidan selkämyksestä ja repäisin. Paita aukesi ja hänen kuvottava saaliinsa levisi hiekalle.
Lauri kääntyi irvistellen, silmissä paloi tuttu hehku. Muristen kuin järjetön eläin hän huitaisi puukolla suuntaani.
Väistin iskun juuri ja juuri. Syöksyin Laurin kimppuun välttäen liikkeelläni uuden lyönnin. Hetken olimme toisissamme kiinni kuin takiaiset. Vahvempana pakotin Laurin alleni. Samalla pidin toverini puukon aisoissa ja löin häntä sumeilematta kasvoihin. En välittänyt verestä, joka purskahti Laurin nenästä.
Takanani veden loiske läheni rantaa…
Tallasin puolitajuttoman Laurin sormet hajalle ja heitin hänen puukkonsa metsään.
”Minä näin luodolla Aapramin haudan…” huohotin ja raahasin pyristelevän Laurin takaisin hirsipuun alle. ”Se ei ollut kaunis näky.”
Nappasin käsiini hirsipuussa riippuvan köyden ja löysäsin sitä nopeasti vähän pidemmäksi.
”Hautavedessä ei maannut vanha noitaukko, vaan Lihaperkeleen rakki!” Kietaisin köyden vapaan pään Laurin kaulan ympäri. Hän puri hampaansa yhteen ja tavoitteli terveellä kädellään rannettani, mutta ravistin murtamani sormet helposti irti.
”Vaan oliko se eläin ensinkään… Puolet sielusta, Lauri! Puolet Aapramin hengestä! Liikaa oli siinä ihmisen näköä pelkäksi piskiksi. Vaan enpä taida haluta tietää, miltä se toinen näyttää. Se, joka kulkee sumussa…”
Silmänurkassani rannan usvasta alkoi hahmottua jotain suurta ja tummaa.
Kiskoin köyttä niin, että Laurin jalat irtosivat maasta. Hän potki ilmaa. Koko ruumis vavahteli kuristussilmukan kiristyessä.
”En anna lihaperkeleen viedä kyläämme!”
[Hänen huulensa ovat metsä. Kulttuuriyhdistys Korppi 2017, s. 66-67, novellista Lihaperkele]
”Jos se ei saa haluamaansa, se vie koko kylän!”
Lauri ei enää vastannut, joten juoksin hänet kiinni. Tartuin häntä paidan selkämyksestä ja repäisin. Paita aukesi ja hänen kuvottava saaliinsa levisi hiekalle.
Lauri kääntyi irvistellen, silmissä paloi tuttu hehku. Muristen kuin järjetön eläin hän huitaisi puukolla suuntaani.
Väistin iskun juuri ja juuri. Syöksyin Laurin kimppuun välttäen liikkeelläni uuden lyönnin. Hetken olimme toisissamme kiinni kuin takiaiset. Vahvempana pakotin Laurin alleni. Samalla pidin toverini puukon aisoissa ja löin häntä sumeilematta kasvoihin. En välittänyt verestä, joka purskahti Laurin nenästä.
Takanani veden loiske läheni rantaa…
Tallasin puolitajuttoman Laurin sormet hajalle ja heitin hänen puukkonsa metsään.
”Minä näin luodolla Aapramin haudan…” huohotin ja raahasin pyristelevän Laurin takaisin hirsipuun alle. ”Se ei ollut kaunis näky.”
Nappasin käsiini hirsipuussa riippuvan köyden ja löysäsin sitä nopeasti vähän pidemmäksi.
”Hautavedessä ei maannut vanha noitaukko, vaan Lihaperkeleen rakki!” Kietaisin köyden vapaan pään Laurin kaulan ympäri. Hän puri hampaansa yhteen ja tavoitteli terveellä kädellään rannettani, mutta ravistin murtamani sormet helposti irti.
”Vaan oliko se eläin ensinkään… Puolet sielusta, Lauri! Puolet Aapramin hengestä! Liikaa oli siinä ihmisen näköä pelkäksi piskiksi. Vaan enpä taida haluta tietää, miltä se toinen näyttää. Se, joka kulkee sumussa…”
Silmänurkassani rannan usvasta alkoi hahmottua jotain suurta ja tummaa.
Kiskoin köyttä niin, että Laurin jalat irtosivat maasta. Hän potki ilmaa. Koko ruumis vavahteli kuristussilmukan kiristyessä.
”En anna lihaperkeleen viedä kyläämme!”
[Hänen huulensa ovat metsä. Kulttuuriyhdistys Korppi 2017, s. 66-67, novellista Lihaperkele]