Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.

Jäämeri, jäähyväiset ja minä

Tyyppi

romaanit

Tekijä

Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.

kuvaus

Jäämeri, jäähyväiset ja minä on matkapäiväkirja neljän nuoren roadtripiltä Tampereelta pohjoiseen. Kesäisiin päiviin ja öihin pohjoisessa mahtuu monenlaista: rakkautta, Jäämeressä uimista, porojen silittämistä...

Jäämeri, jäähyväiset ja minä on kolmas osa Rannelan kirjasarjaan, joista aiempien kirjojen pääosissa ovat Kerttu ja Mira. Tällä kertaa kirjan minäkertojana on Ilari, joka on 17-vuotias poika. Ilari on komea ja erittäin ihastunut pohjoisessa asuvaan nettituttavuuteen Hetaan. Kun volvomatka Tampereelta pohjoiseen alkaa mukana ovat Ilarin lisäksi hänen veljensä Valtteri, sekä Kerttu ja Mira. Ilari ei ole paljastanut ennen tapaamista Hetalle, että hän on pyörätuolissa. Hän jännittääkin tapaamista kovin. Kirja muodostuu Ilarin kertomista osuuksista, sekä kaikkien matkallaolevien yhdessä kirjoittamasta matkapäiväkirjasta. Kirjassa on hauskaa se, että samaa reissua pääsee seuraamaan monen hyvinkin erilaisen ihmisen näkökulmasta. Mielestäni Terhi Rannelan kirja on uskottava matkakertomus ja se houkuttaa lähtemään pohjoiseen. Kirjassa on onnistuttu kuvaamaan hyvin erilaisuutta. Kirja on erittäin koskettava, osin surullinen, lukukokemus.

(Peppilotta / Sivupiiri)

Aiemmista kirjoista (Amsterdam, Anne Frank ja minä, Goa, Ganesha ja minä) tutut Kerttu ja Mira lähtevät ystäviensä Ilarin sekä tämän isoveljen Valtterin kanssa roadtripille Tampereelta Suomen Lapin kautta pohjois-Norjaan - aina Jäämerelle asti. Kilpisjärveltä mukaan noukitaan Ilarin nettirakkaus Heta. Ilari istuu rullatuolissa lapsena koetun auto-onnettomuuden jäljiltä. Mutta sehän ei matkan tekoa haittaa.

Nuoret kirjoittavat vuoron perään kokemuksiaan matkapäiväkirjaan, joka on tarkoitus haudata matkan jälkeen maan uumeniin tulevien sukupolvien löydettäväksi.

Kaikki oppivat matkan aikana paljon elämästä, itsestään ja toisistaan. Hyvin harvoin mikään on juuri sitä, miltä päällepäin näyttää. Kaikilla on salaisuuksia ja kaikki ihmiset ovat paljon enemmän kuin pelkkä ulkokuori.

Joku saa matkalla ison kalan, joku pääsee silittämään poroa, jollekin kudotaan villasukat ja jotkut kokevat rakkauden täyttymyksen. Mutta kaikki kokevat yllättävän järkytyksen. Siitäkin huolimatta matka on jokaiselle matkalaiselle kasvun paikka ja elämys, jota ei voi rahassa mitata. Suvaitsevaisuuden ja ystävyyden ilmapiirissä omaksi itsekseen kasvaminen on paljon helpompaa ja hauskempaa.
(Satu Vähämaa/ Sanojen aika)