Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.
Eksyneet näkevät unia
Tyyppi
romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
Olin jostain kotoisin, jossain oli olemassa se talo jossa olin syntynyt. Jossain oli olemassa vanhemmat joiden lapsi minä olin ja jotka saivat elämän mittaisen surun kadotettuaan minut. Mutta oli jotain muutakin. Maanpiiri sellaisena kuin sen tunsimme, oli muutoksessa. Eikä se muutos ollut hyvä. Jos saatoin tehdä asioiden hyväksi jotain, oliko oikein jäädä tänne?
Nimetön ja Tamir ovat maan hiljaisia, jotka elävät Varjojen maassa eksyneinä. Eksyneet elävät ilman nimeä, kunnes ovat unohtaneet entisen ja saavat uuden nimen, maahisnimen. Nimetön on unohtanut jo paljon, nimensä, perheensä ja menneisyyden, mutta voi vielä nähdä unia, joten jotain entisestä on jäljellä. Tamir tuo hänelle löytämänsä silkkitakin, jossa on samanlainen hirvenpää kuin Nimettömän tatuointi. Nimetön haluaa lähteä etsimään koiransa Jacobin kanssa takin alkuperää, sillä hän uskoo löytävänsä samalla myös jotain tärkeää menneisyydestään. Matka on vaarallinen, sillä monet eksyneet ovat kadonneet lopullisesti lähdettyään etsimään kotiaan. Mitä Nimetön löytää matkaltaan, nimensäkö? Ja mitä maailmalle on tapahtumassa, sillä joet eivät enää anna kalaa ja ihmiset näkevät nälkää?
Fantastisen ihana fantasiatarina, joka lumoaa sujuvuudellaan ja tunnelmallaan.
(Päivi / Sivupiiri)
- - -
Nimetön ei tiedä oikeaa nimeään eikä muista menneisyyttään. menneisyyteen viittaavat vain pieni koira Jakob ja tytön kaulassa roikkuva avain. Lisäksi Nimetön näkee unia ja osaa itkeä. Itkeminen todistaa hänet ihmiseksi, Varjojen maassa maahisten hoidossa vietetyt vuodet eivät ole muuttaneet häntä maahisten kaltaiseksi. Kun Tamir eräänä päivänä tuo Nimettömälle keltaisen silkkitakin, joka istuu tytölle kuin vartavasten tehty, tietää Nimetön, että hänen on aika jättää Varjojen maa ja lähteä etsimään oikeaa perhettään ja omaa nimeään.
Nimetön saa tietää, että takin silkki on valmistettu Orientiassa, ennen niin vauraassa ja hedelmällisessä maassa. Varjojen maan tavoin Orientiakin on vajonnut köyhyyteen, koska arvokas ruusunpunainen vuorisuola on pilaantunut eikä käy enää kaupaksi kuten aiemmin. Nimetön kuitenkin päättää jatkaa matkaa Jakobin kanssa. Matkallaan he kohtaavat monia Varjojen maan asukkaita kuten suohuurulaisia, kultakorentoja ja maapulliaisia.
Orientiassa Nimetön huomaa, ettei kaikkiin ihmisiin kannata luottaa. Varjojen maasta tulleita ja monia orientialaisia uhkaa joutuminen suolakaivoksiin orjiksi. Pian Nimetönkin huomaa olevansa vaarassa.
(Tuija Lassila/ Sanojen aika)
Nimetön ja Tamir ovat maan hiljaisia, jotka elävät Varjojen maassa eksyneinä. Eksyneet elävät ilman nimeä, kunnes ovat unohtaneet entisen ja saavat uuden nimen, maahisnimen. Nimetön on unohtanut jo paljon, nimensä, perheensä ja menneisyyden, mutta voi vielä nähdä unia, joten jotain entisestä on jäljellä. Tamir tuo hänelle löytämänsä silkkitakin, jossa on samanlainen hirvenpää kuin Nimettömän tatuointi. Nimetön haluaa lähteä etsimään koiransa Jacobin kanssa takin alkuperää, sillä hän uskoo löytävänsä samalla myös jotain tärkeää menneisyydestään. Matka on vaarallinen, sillä monet eksyneet ovat kadonneet lopullisesti lähdettyään etsimään kotiaan. Mitä Nimetön löytää matkaltaan, nimensäkö? Ja mitä maailmalle on tapahtumassa, sillä joet eivät enää anna kalaa ja ihmiset näkevät nälkää?
Fantastisen ihana fantasiatarina, joka lumoaa sujuvuudellaan ja tunnelmallaan.
(Päivi / Sivupiiri)
- - -
Nimetön ei tiedä oikeaa nimeään eikä muista menneisyyttään. menneisyyteen viittaavat vain pieni koira Jakob ja tytön kaulassa roikkuva avain. Lisäksi Nimetön näkee unia ja osaa itkeä. Itkeminen todistaa hänet ihmiseksi, Varjojen maassa maahisten hoidossa vietetyt vuodet eivät ole muuttaneet häntä maahisten kaltaiseksi. Kun Tamir eräänä päivänä tuo Nimettömälle keltaisen silkkitakin, joka istuu tytölle kuin vartavasten tehty, tietää Nimetön, että hänen on aika jättää Varjojen maa ja lähteä etsimään oikeaa perhettään ja omaa nimeään.
Nimetön saa tietää, että takin silkki on valmistettu Orientiassa, ennen niin vauraassa ja hedelmällisessä maassa. Varjojen maan tavoin Orientiakin on vajonnut köyhyyteen, koska arvokas ruusunpunainen vuorisuola on pilaantunut eikä käy enää kaupaksi kuten aiemmin. Nimetön kuitenkin päättää jatkaa matkaa Jakobin kanssa. Matkallaan he kohtaavat monia Varjojen maan asukkaita kuten suohuurulaisia, kultakorentoja ja maapulliaisia.
Orientiassa Nimetön huomaa, ettei kaikkiin ihmisiin kannata luottaa. Varjojen maasta tulleita ja monia orientialaisia uhkaa joutuminen suolakaivoksiin orjiksi. Pian Nimetönkin huomaa olevansa vaarassa.
(Tuija Lassila/ Sanojen aika)
Kirjallisuudenlaji
Aiheet ja teemat
Alkukieli
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.