Lumiyö

Lyytin perhe on muuttanut aivan vieraaseen paikkaan. Lyyti jää yksin kyynärsauvoihinsa nojaten katsomaan muiden lasten leikkejä. Maahan on satanut lumivalkea vaippa, joka on tehnyt kaikesta uutta ja ihmeellistä, mutta Lyyti ei uskalla mennä mukaan ja häntä katsotaan oudoksuen. Lyyti ei ole koskaan ennen nähnyt lunta ja on ainoastaan kuullut äitinsä kertovan siitä tarinoita.

Yöllä Lyyti näkee unta, jossa lumi kutsuu hänet leikkiin ja taianomainen lumiveistosten maailma herää henkiin. Öinen ihme tekee Lyytistä rohkeamman, eivätkä lumi ja vieraat lapset arastuta aamun koittaessa enää yhtä paljon. Turvaa tuo myös paikka vuoteessa lämpimän peiton alla omien vanhempien välissä. 

Sari Airolan kuvitus on herkkää ja sävyt talvisen hentoa sineä. Lapsen mielikuvitus ja arkinen maailma lomittuvat saumattomasti yhteen. Hempeän kuvakirjan teemoina ovat ystävyys, erilaisuus, muuttaminen ja talvi. Päähenkilö Lyytin liikuntarajoitteisuus lisää lastenkirjallisuuden monimuotoisuutta ja antaa samastumiskokemusta sellaisille lapsille, jotka harvoin pääsevät kirjallisuudessa esiin. Samalla aihe jää hienovaraisesti vain yhdeksi pieneksi osaseksi taustalle. Lumiyö hehkuu kotoisaa ja lämminhenkistä tunnelmaa, mutta samalla kirja myös tarjoaa talven taikaa.