Teerialho, Taina

Makuasioita:

Henkilö, joka ei taivu, tai henkilö, joka kestää mitä vaan - sehän on sankarin perimmäinen idea. Pidän henkilöistä, jotka keskittyvät täysin suuntaamaan huomionsa muuhun kuin itseensä; he tekevät suuria tekoja vailla suuria tunteita. Siitä syntyy ihailtavan herkkää ja sävykästä, myös aitoa toimintaa, jollaista toisinaan kohtaa oikeastikin.

Rakastan Steinbeck kirjaa Ystävyyten talo, ja uskon, että kirjan lukeminen päivittäin pelastaa kotitöiltä. Luen nauttiakseni lukukokemuksesta. Jos luen kirja-arvostelua tehdäkseni, luen aivan eri tavalla. Usein luen oppiakseni - lukeminen on osa kirjoittamista.

Rakastan elokuvia kuten Station Agent ja Lost in Translation. Elokuvien ohjaajista minua kiinnostavaa sellainen kuin Wor Kai-Wang, vaikka olen tähän mennessä nähnyt häneltä vain yhden elokuvan. Poimin usein elokuvia katsottavakseni jonkun ystäväni suosituksesta. Elokuva tai kuva sellaisenaan kiinnostaa minua samalla tavoin kuin lumisateen katsominen. Taidemuodolla on sellaisia ulottuvuuksia, joita pelkällä tekstillä ei aina voi toteuttaa.

Nautin kuvataiteesta, mutta huomaan etsiväni siitä yhä useammin näkökulmia ongelmiin, jotka askarruttavat syystä tai toisesta itseäni. Tällä hetkellä olen innostunein piirroskuvista ja grafiikasta.
Useimmiten kuuntelen bluesia, mutta löydän itseni toistuvasti myös klassisen konserteista tai jo nostalgisilta vaikuttavien punkbändien levyjen ääreltä. Radio on hyvin tärkeä minulle. Kuuntelen ääniä, kuuleminen ei ole itsestäänselvyys hälyn maailmassa. Musiikkia käytän kirjoittamiseen virittävänä, keskittymistä auttavana asiana; samoin hiljaisuutta.

Kaikki nämä kulkevat mukana luontevana osana arkea. Tällaiseen listaan lisään myös maiseman, sillä siinä yhdistyvät kaikki edelliset, sekin on olennainen asia ja kulkee mukana vielä, vaikka on jo hävinnyt horisontin taa.

Elämäkertatietoa

vanhemmat:
Aino ja Tahvo Haapsaari

toimet:
Eurajoen keskustan koulun kummikirjailija, kirjoittamisen ohjaaja, free lance toimittaja, kriitikko, Porin luovan kirjoittamisen perusopintojen vastaava opettaja v 2003-2005 ja 2005-2007

opinnot:
opintoni Turun yliopistossa ovat edelleen kesken, aloitin vuosituhannen vaihteessa kotimaisen kirjallisuuden ja viestinnän opinnot; ylioppilas; yo-merkonomi; Räisälän kansanopiston Dante-Akatemia; Turun Ammattikirjoittajakurssi; Kirjoita teatteriksi

palkinnot:
Täältä tullaan, kirjallisuus! v 1985 Tutta Lehtisen säätiön
runokokoelmien kilpailu v 1999

harrastukset:
Lukeminen on hauskaa! Harrastuksina ovat erilaiset kädentyöt, kirjakokoelma ja lukeminen. Linnut ovat vieneet sydämeni, olen lisännyt reppuuni kiikarit.
Novellien, romaanien ja lasten- ja nuortenkirjojen lisäksi kirjailija on kirjoittanut useita artikkeleita, kritiikkejä ja kolumneja mm. Lumooja-lehteen, Lalliin ja Kulttuurivihkoihin, sekä toimittanut erilaisia teoksia. Hän on ollut mukana myös antologioissa Kitara mun sielussani (Kirjastopalvelu, 1985) ja Käärmeiltä ei kysytä (Manuscript 63 ja Cultura Oy, 1991).

Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa

Kuunnelmia:

Pitkä kuulo, YLE - radioteatteri 2003
Lumikenttä, YLE - radioteatteri 2005. Dramatisoitu novellin Turvenuijat -pohjalta (Lännen väkeä, 2000).

Käsikirjoitus:
Eetun eka auto, YLE TV2 2004

Näytelmiä:

Sähköä, sanoi Lönruutti, 2002. Näytelmä Kuivalahden kesäteatterissa. Kirjoitettu yhdessä Arto Seppälän kanssa.
Elias ja Samuel, 2002. Kirjoitettu yhdessä Arto Seppälän kanssa.
Pahvilaatikkojen maa, 2003. Näytelmä novellikokoelman Lännen väkeä pohjalta. Ensi-ilta Rauman Kaupunginteatterissa 8.2.2003.
Kivistä maata, 2005. Julkaisematon näytelmä, joka sai alkunsa KOMtekstin Kirjoita näytelmä -viikonloppuna vuonna 2002.
Näytä sille harjaa, 2008. Nuorille suunnattu valistusnäytelmä hampaista.

Tekstinäyte

Lintu katosi näkyvistä. Ilari ponnisteli kovasti, ettei olisi sanonut sen olleen minun vikani. Hän katseli taivasta, harmaata, tuuleen pukeutunutta taivasta. Sitten oivallus täytti hänet.
- Uskomatonta, sininärhi!
En ollut ennen nähnyt hänen riemastuvan jostain näin kovasti. Hän oli ollut tohkeissaan silloin, kun sai minut tanssimaan ja jäi yöksi. Ei tosin aivan näin paljon.

- Sininärhi, oikein elämänpinna! Elis. Tosi harvinaisuus.
Hän oli silloinkin innoissaan, kun tulin raskaaksi. Minä olin lähinnä järkyttynyt. En ollut koskaan uskonut, että raskaaksi voi tulla noin vain, ensimmäisestä suojaamattomasta kerrasta. Ja olihan Ilari ilahtunut, kun Roope syntyi. Nyt kuitenkin osui kohdalle elämänpinna. Se oli makeampi, se oli enemmän vain hänen. Hänen silmänsä näkivät tällä hetkellä yhä vain linnun.
- Siitä ei tiedä, kumpi se oli, koiras vai naaras, ne on niin samanvärisiä. Tajuatko mitä meillä oli linsseissä? Se oli sininärhi! Kuuntelet sä hei! Vastaa.
- Vastaa mihin.
- Vähän voisit kuule keskittyä.
- Älä nyt suutu.
- Hemmetti, tuommoisen kanssa, kun ei kuuntele.
- Kyllä mä kuuntelen.
- Mutta et kuule. Sä et kuule, tajuatko? Sä et kuule. Meneekö perille?
Ymmärsin. En siksi, että hän oli vihainen, vaan koska se oli totta tässä suhjuisessa arjessa. Hän sai olla sitä mieltä, etten kuunnellut, samantekevää. Ymmärsin, etten todellakaan ollut kuullut sininärheä, jos se oli äännellyt. Enkä Ilaria, jos hän puhui ja samaan aikaan kumartui, sanat jäivät silloin piiloon.
Lintujen olisi pitänyt kuulua jo monena päivänä. Ehkä kevät oli myöhässä, mutta jos kevät oli myöhässä, ei pitäisi näkyä sininärhiäkään.
Oli liian hiljaista. Tuuli puhisi, ja siinä, missä olisi pitänyt kiiriä kevään riemuisin konsertti, kuului vain kohinaa.
- Joo, minä sanoin. - En enää kuule.
- Sininärhi!
Minulle oli tullut hiljainen kevät.

(Hiljainen kevät 2008)

Lähteitä ja viittauksia

Kotimaisia lasten- ja nuortenkirjailijoita 4. Toim. Ismo Loivamaa. BTJ Kirjastopalvelu 2004

Kotimaisia nykykertojia 4. Toim. Ismo Loivamaa ja Saara Vesikansa. BTJ Kirjastopalvelu 2005

Videot