Noponen, Alpo
Elämäkertatietoa
Luonnehdinta
Savolaissyntyinen mutta sittemmin helsinkiläistynyt Alpo Noponen oli aikakautensa merkittävä kirjallisen elämän ja kansansivistyksen vaikuttaja. Hän oli innokas kansanvalistaja, mutta myös erittäin tuottelias kirjailija, lehtimies, suomentaja, pakinoitsija, kirjallisuusarvostelija sekä oppikirjojen tekijä. Hiljaisesti ja vaatimattomasti Alpo Noponen ohjaili kirjoituksillaan laajojen kansalaispiirien maailmankatsomusta ja ihanteiden muodostumista.
Faktaa
Alpo Noponen syntyi työmiesperheeseen Rantasalmen Kolkontaipaleella 10.12.1862 ja varttui nuoreksi mieheksi Heinävedellä. Hän kävi Kerman kansakoulun ja hakeutui Sortavalan seminaariin. Opettajaksi hän valmistui vuonna 1887. Hänen ensimmäinen työpaikkansa kansakoulun opettajana oli Mäntyharjun kirkonkylässä. Siellä asuessaan Alpo Noponen avioitui Johanna Jurvasen kanssa ja heille syntyi myöhemmin seitsemän lasta. Mäntyharjun aikana Alpo Noponen oli perustamassa Mikkeli-lehteä ja toimitti sen 24 ensimmäistä numeroa. Muutettuaan vuonna 1894 Helsinkiin Tehtaankadun kansakoulun opettajaksi hän alkoi avustaa Uutta Suometarta ja myöhemmin myös muita lehtiä. Pääkaupunkiseudulla syntyi Noposen laaja tuotanto, jota kuvaa se, että hänen kirjallisessa bibliografiassaan on kaikkiaan 1302 nimikettä. Tuottelias kirjailija ja kansanvalistaja kuoli Helsingissä 21.2.1927.
Kirjailijaura
Aluksi runot vetivät nuorta Alpo Noposta puoleensa. Hän sanoitti lapsuudenystävänsä Otto Kotilaisen sävelmiä, joista kuuluisin on joululaulu ” Kun maass` on hanki ”. Myös Leevi Madetojan säveltämä Arkihuolesi kaikki heitä on Noposen sanoittama. Alpo Noposen ensimmäinen runokokoelma Urpuja ilmestyi Otavan kustantamana Helsinkiin muuttovuonna 1894. Sen jälkeen hän julkaisi useita näytelmiä, runoja eri tilaisuuksiin, runokokoelmia, pakinoita, kertomuksia ja muistelmia. Kaunokirjallisuuden rinnalla Noponen kirjoitti Valistuksen oppikirjoja, jotka olivat koulujen käytössä lähes puoli vuosisataa. Samaan aikaan hän arvosteli etupäässä nuorisokirjallisuutta eri lehdissä ja toimi lukuisten lehtien avustajana. Hänen lehtijuttunsa käsittelivät lähes kaikkea mahdollisia inhimillisen elämän asioita politiikasta kulttuuriin, raittiusaatteesta tasa-arvokysymyksiin ja maantieteellisistä ihmeistä kansanravitsemukseen.
Noposen kuuluisin runo Minä aikana ihminen kaunein on? (1912) on kuulunut lausujien ohjelmistoon nykypäiviin saakka.
(Etelä-Savon kirjailijat)
Savolaissyntyinen mutta sittemmin helsinkiläistynyt Alpo Noponen oli aikakautensa merkittävä kirjallisen elämän ja kansansivistyksen vaikuttaja. Hän oli innokas kansanvalistaja, mutta myös erittäin tuottelias kirjailija, lehtimies, suomentaja, pakinoitsija, kirjallisuusarvostelija sekä oppikirjojen tekijä. Hiljaisesti ja vaatimattomasti Alpo Noponen ohjaili kirjoituksillaan laajojen kansalaispiirien maailmankatsomusta ja ihanteiden muodostumista.
Faktaa
Alpo Noponen syntyi työmiesperheeseen Rantasalmen Kolkontaipaleella 10.12.1862 ja varttui nuoreksi mieheksi Heinävedellä. Hän kävi Kerman kansakoulun ja hakeutui Sortavalan seminaariin. Opettajaksi hän valmistui vuonna 1887. Hänen ensimmäinen työpaikkansa kansakoulun opettajana oli Mäntyharjun kirkonkylässä. Siellä asuessaan Alpo Noponen avioitui Johanna Jurvasen kanssa ja heille syntyi myöhemmin seitsemän lasta. Mäntyharjun aikana Alpo Noponen oli perustamassa Mikkeli-lehteä ja toimitti sen 24 ensimmäistä numeroa. Muutettuaan vuonna 1894 Helsinkiin Tehtaankadun kansakoulun opettajaksi hän alkoi avustaa Uutta Suometarta ja myöhemmin myös muita lehtiä. Pääkaupunkiseudulla syntyi Noposen laaja tuotanto, jota kuvaa se, että hänen kirjallisessa bibliografiassaan on kaikkiaan 1302 nimikettä. Tuottelias kirjailija ja kansanvalistaja kuoli Helsingissä 21.2.1927.
Kirjailijaura
Aluksi runot vetivät nuorta Alpo Noposta puoleensa. Hän sanoitti lapsuudenystävänsä Otto Kotilaisen sävelmiä, joista kuuluisin on joululaulu ” Kun maass` on hanki ”. Myös Leevi Madetojan säveltämä Arkihuolesi kaikki heitä on Noposen sanoittama. Alpo Noposen ensimmäinen runokokoelma Urpuja ilmestyi Otavan kustantamana Helsinkiin muuttovuonna 1894. Sen jälkeen hän julkaisi useita näytelmiä, runoja eri tilaisuuksiin, runokokoelmia, pakinoita, kertomuksia ja muistelmia. Kaunokirjallisuuden rinnalla Noponen kirjoitti Valistuksen oppikirjoja, jotka olivat koulujen käytössä lähes puoli vuosisataa. Samaan aikaan hän arvosteli etupäässä nuorisokirjallisuutta eri lehdissä ja toimi lukuisten lehtien avustajana. Hänen lehtijuttunsa käsittelivät lähes kaikkea mahdollisia inhimillisen elämän asioita politiikasta kulttuuriin, raittiusaatteesta tasa-arvokysymyksiin ja maantieteellisistä ihmeistä kansanravitsemukseen.
Noposen kuuluisin runo Minä aikana ihminen kaunein on? (1912) on kuulunut lausujien ohjelmistoon nykypäiviin saakka.
(Etelä-Savon kirjailijat)
Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa
Urpuja. Runokokoelma. Otava 1894.
Ahab Israelin kuningas. Murhenäytelmä. WSOY 1899.
Hemming Gad. Näytelmä. WSOY 1903.
Ensimmäiseltä vuosikymmeneltä. Kertomuskokoelma. WSOY 1905.
Toukokuun 12.p.1906. Runo. Wiipurin uusi Kirjapaino – ja Sanomalehti oy 1906.
Kotiemme rakentajat. Runo Suomen Rakennusmestariliiton arpajaisiin 29.9.1906. Sana 1906.
Valistuksen lukukirja kansakouluja varten. Otava 1906.
Valistuksen isänmaallinen lukukirja. Otava 1906.
Ihmisyyden merkki. Kertomuksia. Suomalainen kustannus – osakeyhtiö Kansa 1908.
Tunne ja teot. Runo. Kirjoitettu Heimolan vihkimisjuhlaan 19.11.1910.
Historian oppikirja kansakouluja varten. Mikael Soininen & Alpo Noponen. Otava ja Valistus 1912 – 1929, 7 painosta.
Savi soran alla. Näytelmä. Otava 1911.
Nuoruuden muistoksi. Runokokoelma.E.W. Ponkala. Helsinki 1912.
Lapin profeetta. Näytelmä. E.W. Ponkala 1913.
Vapaaherra Y.K. Koskiselle 60 vuotta täyttäessänsä. Runo. Raittiuskansan Kirjapaino-O-y 1914.
Meidän Jermias. Historiallinen näytelmäruno. Otava 1916.
Hetki maaseutukirjastossa. Vuorokeskustelu - Jukolan veljesten lukupuuhat. Näytelmäkohtaus. Tietosanakirja-Osakeyhtiön Kirjapaino 1921.
Vaelletuilta vuosilta. Runoja. Otava 1923.
Kantaatti. Säv. Arvi Karvonen. Juhlakantaatti Töölön Yhteiskoulun uuden koulutalon vihkiäisissä 14.5.1927. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapaino 1927.
lisäksi
58 toimitustyötä
86 suomennosta
94 arvostelua
287 runoa ja pienoisnäytelmää
105 kertomusta, satua, muistelmaa, puhetta
551 pakinaa (nimim. Matti, Kirjeitä Helsingistä, Uusi Suometar)
95 asia-artikkelia
Ahab Israelin kuningas. Murhenäytelmä. WSOY 1899.
Hemming Gad. Näytelmä. WSOY 1903.
Ensimmäiseltä vuosikymmeneltä. Kertomuskokoelma. WSOY 1905.
Toukokuun 12.p.1906. Runo. Wiipurin uusi Kirjapaino – ja Sanomalehti oy 1906.
Kotiemme rakentajat. Runo Suomen Rakennusmestariliiton arpajaisiin 29.9.1906. Sana 1906.
Valistuksen lukukirja kansakouluja varten. Otava 1906.
Valistuksen isänmaallinen lukukirja. Otava 1906.
Ihmisyyden merkki. Kertomuksia. Suomalainen kustannus – osakeyhtiö Kansa 1908.
Tunne ja teot. Runo. Kirjoitettu Heimolan vihkimisjuhlaan 19.11.1910.
Historian oppikirja kansakouluja varten. Mikael Soininen & Alpo Noponen. Otava ja Valistus 1912 – 1929, 7 painosta.
Savi soran alla. Näytelmä. Otava 1911.
Nuoruuden muistoksi. Runokokoelma.E.W. Ponkala. Helsinki 1912.
Lapin profeetta. Näytelmä. E.W. Ponkala 1913.
Vapaaherra Y.K. Koskiselle 60 vuotta täyttäessänsä. Runo. Raittiuskansan Kirjapaino-O-y 1914.
Meidän Jermias. Historiallinen näytelmäruno. Otava 1916.
Hetki maaseutukirjastossa. Vuorokeskustelu - Jukolan veljesten lukupuuhat. Näytelmäkohtaus. Tietosanakirja-Osakeyhtiön Kirjapaino 1921.
Vaelletuilta vuosilta. Runoja. Otava 1923.
Kantaatti. Säv. Arvi Karvonen. Juhlakantaatti Töölön Yhteiskoulun uuden koulutalon vihkiäisissä 14.5.1927. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapaino 1927.
lisäksi
58 toimitustyötä
86 suomennosta
94 arvostelua
287 runoa ja pienoisnäytelmää
105 kertomusta, satua, muistelmaa, puhetta
551 pakinaa (nimim. Matti, Kirjeitä Helsingistä, Uusi Suometar)
95 asia-artikkelia