Rajankäyntiä
Aikalaisarvio
Arvosteleva Kirjaluettelo oli Kouluhallituksen vuosina 1922–88 (vuosina 1908–21 alan järjestöjen) julkaisema lehti, joka sisälsi kirjastojen kirjanvalinnan tueksi tarkoitettuja lyhyitä arvosteluja uusista suomenkielisistä kirjoista. Sitä jaettiin Kirjastolehden liitteenä.
Teoksen kuvailutiedot
Ilmestynyt numerossa
3/1973
Teosarvio
Alopaeus, Marianne: Rajankäyntiä.
Marianne Alopaeus on niitä kirjailijoita, jotka asettavat oman henkisen ja totuudellisen rimansa niin korkealle, että tässä ehdottomuudessa joskus tuntuu hänelle itselleen olevan jopa lukkiutumisen uhka. Tässä teoksessaan hän mielestäni hieman tarpeettomankin uhmakkaasti julistaa: 'ei koskaan enää romaania! Jamais! Never! Niemals! Aldrig!' Tokihan kirjailijalla on oikeus valita keinonsa, joista romaani muotona on vain eräs vaihtoehto. Tähänkin asti Alopaeuksen tuotannon ydin on ollut siinä jäntevässä selkeässä
välittömyydessä ja rehellisyydessä, jolla hän rakentaa dialogi suhteen lukijaan, niiden asioiden tärkeydessä, joista hän puhuu, ja joita hän on enemmän tietääkseen tutkinut ja omaksi totuudekseen selvittänyt. Ja samalla hän haastaa ja aktivoi - vastaväitteisiinkin - niin myös tässä puhuessaan persoonallisista lukukokemuksistaan, eurooppalaisista kaupungeista tai lapsuus- ja nuoruusvuosiensa Helsingistä kuin kiistäessään kristinuskon oikeutuksen pohtiessaan kirjailijantyön ehtoja tai palatessaan uudelleen keskitysleirikauhuihin ja juutalaiskysymykseen.
Marianne Alopaeus on niitä kirjailijoita, jotka asettavat oman henkisen ja totuudellisen rimansa niin korkealle, että tässä ehdottomuudessa joskus tuntuu hänelle itselleen olevan jopa lukkiutumisen uhka. Tässä teoksessaan hän mielestäni hieman tarpeettomankin uhmakkaasti julistaa: 'ei koskaan enää romaania! Jamais! Never! Niemals! Aldrig!' Tokihan kirjailijalla on oikeus valita keinonsa, joista romaani muotona on vain eräs vaihtoehto. Tähänkin asti Alopaeuksen tuotannon ydin on ollut siinä jäntevässä selkeässä
välittömyydessä ja rehellisyydessä, jolla hän rakentaa dialogi suhteen lukijaan, niiden asioiden tärkeydessä, joista hän puhuu, ja joita hän on enemmän tietääkseen tutkinut ja omaksi totuudekseen selvittänyt. Ja samalla hän haastaa ja aktivoi - vastaväitteisiinkin - niin myös tässä puhuessaan persoonallisista lukukokemuksistaan, eurooppalaisista kaupungeista tai lapsuus- ja nuoruusvuosiensa Helsingistä kuin kiistäessään kristinuskon oikeutuksen pohtiessaan kirjailijantyön ehtoja tai palatessaan uudelleen keskitysleirikauhuihin ja juutalaiskysymykseen.