Keskustelu

Sivupiirin käyttäjän arvio

4.2.2015

Ääni asuu yksin rotkossa. Sen äiti on puro ja isä aurinko. Ääni on kuitenkin yksinäinen, vaikkei sitä itse tiedä. Niinpä se kiipeää vuorelle, kotoa pois. Ääni tapaa Korpin, joka auttaa Ääntä etsimään Laulua. Korppi esittelee Äänelle Lulun, laulajan. Lulu kuitenkin laulaa erästä laulua ilman toista säkeistöä, koska hänen siskonsa on kadonnut. Ääni lupaa lähteä hakemaan siskoa, Aidaa, Pimeyden luota Mustalammen takaa.

Kirjan kertomistyyli on suloinen ja viisas. Satu sopii aikuisille ja lapsille, se kertoo löytämisen ilosta, uskaltamisesta ja mielestäni jopa ystävyydenkin löytämisestä. Tarina korostaa sitä, miten hyvää elämä on eikä pimeydelle saa antaa mahdollisuutta vallata liikaa alaa. Marika Maijalan herkkä ja viivamainen kuvitus tukee hyvin tarinaa. (Edis_ / Sivupiiri)