Keskustelu

Sivupiirin käyttäjän arvio

21.1.2015

Zoey Redbird on sopeutumassa uuteen elämäänsä Yön talossa kaikkien aikojen voimakkaimpana tulokkaana ja vampyyrina, sekä tulevana ylipapittarena. Hänellä on mahtavat ystävät ja ihana poikaystävä. Zoeystä tuli myös Pimeyden tytärten ja poikien johtaja hänen paljastettuaan Afroditen julman kieroilun.

Kaikki on hyvin, kunnes eräs Zoeyn tuntema poika löydetään kuolleena ja poliisien syyttävät katseet kohdistuvat vampyyreihin. Kaiken tämän lisäksi näyttää siltä, että Zoeyn entinen poikaystävä on leimautunut häneen. Zoey luottaa intuitioonsa ja kutsuu ystäviensä avulla kaikki viisi elementtiä avukseen selvittääkseen, mitä on tekeillä ja kuka on kaiken takana.

Kirjassa on reilusti juonenkäänteitä ja odottamattomia asioita.

Mutta parasta kirjassa on ystävyys ja sen merkitys. Myös Zoeyn hyväntahtoisuus korostuu tässä enemmän kuin aikasemmassa teoksessa. Näin saadaan maailmaan hiukan enemmän valoa.

Ja ajatus, joka on totta ja jota toistetaan kirjassa; Pimeys ei aina tarkoita pahuutta, aivan kuin valokaan ei aina tuo vain hyvää. (Anom / Sivupiiri)