Keskustelu

Sivupiirin käyttäjän arvio

12.1.2015

Perheen lapset Susan, Charles ja Murray ovat joutuneet tuiki tuntemattoman setänsä luokse. Talo on oudonmallinen niin sisältä kuin ulkoakin ja sehän se vasta lapsia kiinnostaakin. Eräänä päivänä, kun he heräävät, he huomaavat olevansa vielä talossa, mutta se keinuu oudosti. Ikkunasta he pian huomaavat joutuneensa keskelle merta. Eikä vain mitä tahansa merta vaan Ajan Merta.

Pian he saavat huomata olevansa ajelehtimassa suoraan kohti suunnatonta pyörrettä, joka murskaisi laivan ja sen kyytiläiset. Susan, perheen vanhin, saa kuitenkin tietää että hän voi pelastaa heidät auttamalla merenneitoja, mutta miten...

Kirjassa saa nauttia vähän huumoria, joka monesti esiintyy sisarusten välisissä nahisteluissa. Tuo nahistelu on hyvin samanlaista kuin yleensäkin sisarten välillä on, hyvä niin.

Paljon tästä kirjasta en osaa sanoa. Se osittain oli tylsä, silmät hiukan hyppi lukiessa, mutta paikoin se oli taas todella kiinnostavaa lukea. Juoni ei ollut perus fantasian tyylinen, mikä tuo hiukan vaihtelua fantasian lukijoille. Kyllä minä tästä pidin, ja luin myös seuraavankin osan, ja luen ne kaikki osat - jos niitä tulee vielä. (Brunojr / Sivupiiri)