Ja nyt hiljaisuus

Saksalainen journalisti, kirjailija Marion Brasch (s.1961) kuvaa teoksessaan poikkeuksellista elämäänsä etuoikeutetun poliittisen perheen jäsenenä entisessä DDR:ssä lapsuusvuosistaan aina Berliinin muurin murtumiseen saakka. Braschin juutalainen isä pakeni natsien vainoja Englantiin 1940-luvun alussa. Heti toisen maailmansodan päätyttyä isä palasi Saksaan haluten auttaa synnyinmaansa jälleenrakentamisessa. Isä kohosi poliittisella urallaan DDR:n hallituksen ministeriksi. Perhe vietti elitististä elämää DDR:n poliittisen hierarkian huipulla - yhtenä tuloksena se, että perheen kolmesta pojasta tuli sosialistista järjestelmää kritisoivia taiteilijoita. Vuonna 1968 yksi pojista, länteen loikannut kirjailija Thomas Brasch otti julkisesti kantaa Neuvostoliiton toteuttamaan Tsekkoslovakian miehitykseen. Seurauksena ministerinä toimiva isä paljasti poikansa Stasin johdolla, minkä johdosta isä erotettiin ministerin paikaltaan. Marion Brasch kuvaa säälimättömällä tavalla perhettään uhraavan isän sitoutumisen sosialistisen yhteiskuntajärjestelmän rakentamiseen. Yhtä avoimesti teos kuvaa älymystön kasvavaa kriittisyyttä DDR:n todellisuutta kohtaan Braschin poliittisesti korruptoimattomien veljien elämänkohtaloiden kautta. Kasvavan tytön näkökulmasta kirjoitettu teos antaa tuoreen tarkastelukulman DDR:n aikaiseen saksalaiseen todellisuuteen ja yhteiskuntaan.